G: Tulitko kuulluksi kun olit synnyttämässä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TOISESTA HAAVEILEVA
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on kakkosen syntymästä samanlainen kokemus kuin ap:llä. Ja juuri se pelottaa nyt kun odotan kolmatta... Mulla oli vielä se että esikoisenkin synnytys oli melko nopea ja silti tuo kätilö ei tuntunut ottavan mua ollenkaan tosissaan vaikka kiljuin kivunlievitystä. Aukesin viidestä sentistä kymmeneen alle kymmenessä minuutissa, että oli siinä aikamoiset tuskat...

Loppujen lopuksi ehdittiin olla sairaalassa alle tunti ja siitäkin yli puolet odoteltiin synnytyssaliin pääsyä kun kätilö halusi ensin ottaa supistuskäyrää (anturi ei ollut paikallaan ja sen mukaan mulla ei ollut yhtään supistusta). Kun käveltiin käytävän poikki saliin, mulle tuli jo ponnistamisen tarve ja silti kätilö alkoi omien sanojensa mukaan "hiljalleen valmistelemaan epiduraalia".

No... Puoli tuntia synnytyksestä lääkäri huikkasi ovelta, että tulee laittamaan puudutteen...
 
Ekassa synnytyksessä en todellakaan tullut kuulluksi, ei uskottu kipujen voimakkuutta, puudutuksia sain kerjätä kerta toisensa jälkeen, en saanut ponnistaa jakkaralla vaikka toivoin, eikä kerrottu miksi, en olisi saanut huutaa mutta huusin silti, oli aivan kamala pissahätä, mutta ei onnistunut sinne alusastiaan pissata kun eivät päästäneet vessaan ja sitten sanoi, että laitetaan sitten katetri, mutta ei laittanutkaan kun oli aika ponnistaa vaikka minulla ei vielä ponnistuttanutkaan.
 
Mua kuunneltiin, annettiin mahd vahvat kipulääkkeet, mutta silti jäi traumat. Ei kiitos teurastamolle enää ikinä :(

Sektion jälkeiset supistukset olivat silti niin kovia että silmissä sumeni. Masentaa vieläkin kun ajattelee niitä päiviä sairaalassa... Eli kannattais olla ajattelematta, mutta ei pysty. :(
 
Minua kuunneltiin kohtuullisen hyvin, kaikkea kivunlievitystä tarjottiin moneen otteeseen, annettiin vaihtoehtoja jne. Ainoa mihin ei suostuttu oli ruuan antaminen n. 5 tuntia ennen syntymää, söin sitten vähän salaa omia eväitä :)
 
Esikoisen synnytyksessä todella hyvin kuunneltiin ja tarjottiin apua ja kysyttiin että kuinka tehdään. Muistutettiin aina kun joku kävi että "kysy sitten heti kun on jotain mitä tarvitset"

Kuopuksen synnytyksessä mun pyynnöt ei merkannut mitään. Todella sain spinaalin lopuksi ihan vaatia, päälle pari tuntia kun olin ulvonut.. kunnes sen sitten sain ja lapsi tuli melkein perään, että se siitä. Myös suihkuun jouduin syöksymään synnytyksen alussa omin päin kun en saanut kätilöltä kuin murinaa kun kysyin tästäkin. Käytännössä ryömi lattiaa myöten jo siinä vaiheessa ja kätilö häipyi huoneesta vaan muualle. Eikä voi sanoa että olisi ollut kiireessä kun olin ainoa synnyttäjä sillä hetkellä moneen tuntiin.
 
En kai koko aikaa...mutta kätilöt vaihtuivat kesken synnytyksien ja mukaan mahtui muutama ihan ässätyyppikin! :hug:

Kolmosen synnytys oli aivan mahtava ja mieskätilö toimi äärimmäisen vähäeleisesti ja hyvin!!!! Kakkosen kätilöopiskelijakin oli aivan ihana. ...Ykkösen kanssa taisi olla kaikkein tympeimmät tyypit..toisaalta kätilö on jäänyt mielikuviin ihan mukavana. Mutta ne akupunkti-puudutukset ja muut vesisynnytykset kyllä unohtui suunnitelmaan..käytännössä mikään ei ollut mahdollista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minua kuunneltiin kohtuullisen hyvin, kaikkea kivunlievitystä tarjottiin moneen otteeseen, annettiin vaihtoehtoja jne. Ainoa mihin ei suostuttu oli ruuan antaminen n. 5 tuntia ennen syntymää, söin sitten vähän salaa omia eväitä :)

Ihan syystä ne syömisen kieltävät, jos joutuu nukuttamaan..
 
Mulle jäi myös vähän huono fiilis synnytyksestä parin kätilön takia. Hirveän tarkkaan en halua kertoa tässä edes anonyyminä ettei kukaan tunnista :D Mutta ei tosiaan kuunneltu eikä uskottu että koskee. Ei edes sitä uskottu että ponnistuttaa, koska tuntia aiemmin oli todettu että paikat ei ole yhtään avautuneet, mutta sillä välin tilanne olikin jo muuttunut niin että tuli lopulta kiire saliin. Kamala tilanne ensikertalaisena kun itsekin sitten uskoi että kätilöt tietää paremmin ja että vielä tulee pahentumaan kivut ym. Tuli inhottavia tokaisuja ja vähättelyä. Nämä pari kätilöä eivät auttaneet yhtään saliin mennessä, tokaisivat vaan että ala tulla nyt sieltä kun ponnistutti hirveästi.

Salissa oli sitten oikein ihana kätilö onneksi! Tsemppasi paljon (ja sitä kyllä tarvitsinkin kun ei mitään kivunlievityksiä ehtinyt saamaan), kehui miten hienosti ponnistan ja hienosti pärjään, kuulin kun sanoi (varmaan tarkoituksella minun kuullen ;) ) toiselle kätilölle että hienosti ponnistaa ensi synnyttäjäksi ja tosi rauhallinen synnyttäjä ym. ym.
 
Keskimmäisen synnytyksessä tul tilanne josta kyllä jälkeenpäin huomautin.
Muuten on kaikki ollut ihan kuulolla.
Eikö teillä käydä synnytystä läpi osastopäivien aikana, meillä kyllä käytiin, siinä on hyvä antaa mahdollista palautetta.

Samoin on aina kyselty, kun on synnärille saavuttu.
 
Eka kätilö oli niin huono, että harkitsin viereisellä kadulla tai puistossa synnyttämistä. Hän halusi minun makaavan selälläni täysin paikallaan jotta papereihin tulis kauniit käyrät. Hyvä etten mottassu sitä.

Onneksi kätilö vaihtui asiantuntevaan ja kunnioittavaan kätilöön. Loppu sujui ihan hyvin ja siskon avulla sain ääneni läpi. Sain siis olla pääosassa synnyttäjänä, en sivuroolissa potilaana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TOISESTA HAAVEILEVA:
Enkä nyt tarkoita että oliko huuto tarpeeksi kovaa :)
Vakavasti puhuttuna; aloin miettimän tuota kun olin esikoistani synnyttämässä, ja tottakai kaikki oli uutta,outoa jne...
Yleensä (kai) ensimmäisen lapsen kohdalla synnytys kestää melko pitkään. Itse en koe että tulin kuulluksi.
Supistusten alkaessavain vähäteltiin että ei sinullavielä mitään hätää ole vaikka olin TODELLA kipeä, ja kun viimein joku viitsi haaroväliin vilkaista totesi kätilö että ja nyt saliin saman tien.
Salissa sitten koetin ja koetin sanoa että tarttis puudutusta pikkuhiljaa kun kalvot oli puhkaistu, niin kätilö vain tassutteli edestakaisin ja toimitteli niitä näitä, tuumasi vain että "jos olisit nopea synnyttäjä, laitettaisiin puudutus saman tien", samaan hengen vetoon karjuin että "että nyt täytyy ponnistaa!". Sitten tultiin katsomaan ja todettiin "ai, täällä päälaki näkyy jo"... Synnytys kesti 5h 45min ja ponnistusvaihe vähän reilu 4min. Se siis siitä ekasta "pitkästä"synnytyksestä.Siinä mentiin sitten ilman mitään. ei edes tippaa ehditty laittaa.

Tuli olo ettei kuunneltu kun olin ensikertalainen, aivan kuin en omaa kroppaani tuntisi kun se on räjähtämäisillään.=) nyt kun yritämme toista, jännitän että kuunnellaankohanminuqa nytkään??!!

kuinkas teillä muilla?

Harmi, että sait tuollaista kohtelua mutta yksi kysymys... Kirjoitat "ei edes tippaa ehditty laittaa..." Mitä tippaa?
 
Luin: Tulitko hulluksi kun olit synnyttämässä? :ashamed:

Mutta juu, suunniteltu sektio kummassakin raskaudessa ja kaikki meni ihan hyvin. Toisen sektion aikana nukutettiin kun kerroin ettei puudutus ole riittävää. Ikävä tunne kun tuntee että vatsaa viilletään auki :x Mutta säästösyistä ommeltiin vain jokatoinen tikki ja haava vuosi ja paraneminen kesti |O
 
Ekassa synnytyksessä oikein "tyrkytettiin" kaikenmaailman kivunlievityksiä.. kyseltiin "mitä haluat?" ja "sano milloin haluat" jne... ja sainkin mitä halusin ja auttoikin hyvin..
Toisessa ei meinattu kuunella, ainakaan kunnolla...kun sairaalaan menin kerkesin olla muutaman minuutin kun sanoin kätilölle, että haluan kivunlievitystä. Kätilö ei vastannut mitään, sanoin uudestaan, että mahdollisimman pian! sitten sanoi,että hänpä käy kysymässä lääkäriä laittamaan kohdunkaulanpuudutteen, olisin halunnut spinaalin.... mutta sain kondunkaulanpuudutteen joka sitten auttoikin hyvin (paitsi ponnistuksessa) ja muuta ei kerennyt kun pojan sydänäänet laski ja sitten kun korjautui olinkin jo ponnistamassa.... ( syn. kesto 2h19min, josta sairaalassa 1½h)

Anteeksi hieman sekava teksti... :o
 
Kummassakin synnytyksessä kuunneltiin =)

Kummatkin lapset ovat syntyneet alle 5h:ssa.

Kävi vielä niin kivasti että synnytyksissäni oli sama kätilö ja hän oli aivan ihan =).

Jos kolmannen teen niin samaan paikkaan menen synnyttämään hyvillä mielin, ikävä vain että kyseinen kätilö ei siellä enään ole töissä.

 
Muutoin tulin kuulluksi, toiveita oli varmaan sen verran vähän, mutta ennen saliin pääsyä ei kivunlievitystä meinannut saada. Olin siis osastolla lapsiveden tihkumisen takia ja synnytys käynnistyi sairaalassa. Kyselin ja kyselin, koska isän saa soittaa paikalle, oli yö ja isällä matkaa 100km. Kerroin, että supistaa 4-5 minuutin välein ja kinusin kipulääkettä. Olin nähnyt, että muut samassa huoneessa saivat pillerin pyydettäessä. Itse sain vain nukahtamislääkkeen. Ihmettelin, että mitä minä sillä, kun kohta vauva syntyy.

Taas kerran otettin supistuskäyrää. Katsoin nauhaa salaa itsekin ja säikähdin, kun supistukset näkyivät ihan olemattoman pieninä nystyinä käyrässä. Mietin, miten paljon ne sitten sattuvatkaan, kun ne ovat ihan selkeästi käyrästä nähtävillä. Kätilö vilkaisi nauhaa, tuijotti ja tuijotti ja sanoi: "Tässä näkyy kyllä jotakin ihan muutaman minuutin välein, supistaakohan sua?" Meinasin suuttua, olin jo kauan valittanut kipeitä supistuksia ja kertonutkin kätilölle kuinka tiheään niitä oli.

Vedet menivät, jolloin pääsin eri huoneeseen tutkittavaksi. Siellä otettiin taas käyrää, ja johan tuli henkilökuntaan eloa. Se laite, jolla käyrä oli aiemmin otettu, oli viallinen. Kohdunsuu oli 6 senttiä auki ja supistukset vallan kunnollisia. Johan sai isäkin tulla ja pääsin saliin.

Muuta valittamista ei jäänyt, kuin että luottivat liikaa koneeseen ja liian vähän synnyttäjään. Itse synnytyksessä minua kuitenkin kohdeltiin vallan hyvin, oli ihana kokemus.
 
Mua ei kuunneltu sen toiveen suhteen että ei leikattais välilihaa. Kätilö vaan naurahti toiveelle ja totes että kyllä se täytyy tehdä kun edelliskerrallakin piti tehdä. Vauvan synnyttyä sitte myönsi, että välilihan leikattiin turhaan, olis mahtunu tuleen ilmankin...
 
luin ensin että tulitko hulluksi... :D

mutta kyllä mä koen että tulin kuulluksi, koska ei ole muistikuvaa päinvastaisestakaan. Mulla on ihan hyvät muistot esikoisen synnytyksestä. Kakkosen pusertaminen ois edessä loka-marraskuun vaihteessa :)
 

Yhteistyössä