P
pinna jäykkänä
Vieras
Erosin väkivaltaisesta juoppomiehestä 1,5 v sitten (äitinsä mielestä minun syy että mies juo vaikka samoja ongelmia olikin kuulemma jo aikaisemmassa liitossa, myöhemmin selvisi...). Mies ja äitinsä eivät ole juurikaan tekemisissä, ja ennen kuin saimme yhteisiä lapsia kuljin miehen edellisestä liitosta peräisin olevan lapsen kanssa hoitamassa miehen sukutapaamiset. Miehen sukulaiset eivät ennen eroa montakaan kertaa käyneet meillä kun saimme lapsia, minun tehtävänä oli kiertää lasten kanssa serkkujen synttärit jne, esikoisen ristiäisiin eivät edes tulleet.
Eron jälkeen muutin lasten kanssa työn perässä 600 kilsan päähän. Viime kesänä olin lasten kanssa isänsä luona (ei kykene juomiseltaan olemaan viikonloppuisä (eikä edes halua), lapset vielä alle 5 v), ex-anoppi asuu noin 20 kilsan päässä. Mummo ei ehtinyt kolmen viikon aikana näkemään lapsia kuin pikaisesti varttitunnin ajan kauppareissulla, oli nääs kesälomalla niin paljon naapurin synttäreitä ja rapujuhlia yms tähdellistä. Soittelee ja valittelee nyt kun ei koskaan näe lapsenlapsiaan (koska minä olen vienyt ne niin kauas). Olen kutsunut häntä ja lasten isän puoleista tätiä kylään meille, mutta ei (kun niillä on niin kiireitä...). Viimeisessä puhelussa lupasin anopille että tulen lasten kanssa junalla kesällä käymään, pitkän puhelun jälkeen tämä totesi että jos nyt en onnistu järjestämään näkemistä niin ei varmaan enää kannata yrittää.
Mielelläni pitäisin mummon jotenkin lasten elämässä (vaikka nuorempi ei ole häntä kuin kaksi kertaa nähnyt vaikka melkein vuosi asuttiin tuossa 20 kilsan säteellä ennen eroa...), mutta en millään jaksa yksipuolisesti töiden ohessa hoitaa reissaamista aina exmiehen sukulaisten luo kun sieltä ei tunnu olevan mitään motivaatiota reissata samaa 600 kilsan matkaa toiseen suuntaan. Ja tuo mummo on 6-kymppinen, vireä autollinen ihminen.
Jaa vai ei, lähtäkö junamatkalle vai antaa tuon sukuhaaran jäädä pois elämästä?
Eron jälkeen muutin lasten kanssa työn perässä 600 kilsan päähän. Viime kesänä olin lasten kanssa isänsä luona (ei kykene juomiseltaan olemaan viikonloppuisä (eikä edes halua), lapset vielä alle 5 v), ex-anoppi asuu noin 20 kilsan päässä. Mummo ei ehtinyt kolmen viikon aikana näkemään lapsia kuin pikaisesti varttitunnin ajan kauppareissulla, oli nääs kesälomalla niin paljon naapurin synttäreitä ja rapujuhlia yms tähdellistä. Soittelee ja valittelee nyt kun ei koskaan näe lapsenlapsiaan (koska minä olen vienyt ne niin kauas). Olen kutsunut häntä ja lasten isän puoleista tätiä kylään meille, mutta ei (kun niillä on niin kiireitä...). Viimeisessä puhelussa lupasin anopille että tulen lasten kanssa junalla kesällä käymään, pitkän puhelun jälkeen tämä totesi että jos nyt en onnistu järjestämään näkemistä niin ei varmaan enää kannata yrittää.
Mielelläni pitäisin mummon jotenkin lasten elämässä (vaikka nuorempi ei ole häntä kuin kaksi kertaa nähnyt vaikka melkein vuosi asuttiin tuossa 20 kilsan säteellä ennen eroa...), mutta en millään jaksa yksipuolisesti töiden ohessa hoitaa reissaamista aina exmiehen sukulaisten luo kun sieltä ei tunnu olevan mitään motivaatiota reissata samaa 600 kilsan matkaa toiseen suuntaan. Ja tuo mummo on 6-kymppinen, vireä autollinen ihminen.
Jaa vai ei, lähtäkö junamatkalle vai antaa tuon sukuhaaran jäädä pois elämästä?
