En jaksa enää uusioperhe elämää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti/äitipuoli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun on pakko purkaa ajatuksia meidän perheestä....
Aloitettiin miehen kanssa pelkän seksin merkeissä, tiesin että miehellä on lapsia joka oli minulle ok.
Sitä en tiennyt että mies edelleen seurusteli hänelle raskaana olevan naisen kanssa.
Eli olin kolmaspyörä tietämättäni.
Hyvin äkkiä huomasin rakastuneeni ja mieskin oli sitä mieltä että meillä on muutakin kuin seksi.
Nooh koitti päivä kun mies kertoi koko tilanteen minulle, järkytyin suuresti mutta siitä noustiin yhdessä keskustelemalla hyvin ylös, kunnes miehen ex-naisystävä ja miehen äiti puuttui asiaan.
Miehen äidin mielestä olen pedofiili ja huora.
Nooh, sitten tuli päivä kun meni tältä neidiltä käpy totaalisesti, tämä ex-naisystävä lähetti kirjeen minun vanhemmilleni... Kertoi siinä kuinka estän miestäni tapaamasta juuri suntynyttä lastaan yms. Päätti sitten myös kertoa seksistä jota heidän välillään oli ja millaista se oli kirje oli 3sivua pitkä ja sisälsi laidasta laitaan asioita jotka loukkasi minua.
Ja asiahan on näin todellakin haluan että nykyinen mieheni näkee jokaista lastaan tasavertaisesti (5kpl) kolmesta näistä on vuoroviikko sopimus. Tuon kirjeen jälkeen mieheni itse päätti että on parempi jos äidistä tulisi tälle viimeiselle yksinhuoltaja koska lapselle ei ole hyväksi nähdä hirveää riitelyä yms.
Samalla hetkellä kun mietin jäänkö tähän soppaan niin huomasin olevani itse raskaana, tämän ei pitänyt lääketieteellisesti olla mahdollista ollenkaan. Missään nimessä ei käynyt mielessäkään etten pitäisi lasta ja mieskin oli innoissaan... Päätettiin jutella asiat selviksi ja jatkaa yhdessä, nyt kaikki on meidän välillä hyvin.
Noh seuraava problemos... Nämä kolme lasta joista vuoroviikkosopimus... Käytös muuttui tuli varastelua valehtelua kiusaamista yms. Tämä äityi siihen että keskimmäinen avautui minulle.
Äidin luona kaikki ei ole hyvin, äidin uusi mies tukistaa , huutaa, lyö kirjalla kaikki kaverit pelkää tulla kylään.
Sitten onneksi kaikki lapset avautuivat ja tuli ilmi kaiken näköistä, istuttiin sairaalassa mustelmien takia yms. Tehty ls ilmoituksia ja mies, ex-vaimo ja lapset on kayneet juttelemassa ja ls tehnyt rikosilmoituksen äidin uudesta miehestä. Noh äiti soitti ja sanoi että haluaa lasten muuttavan kokonaan miehelleni joka on meille enempi kuin parempi, mutta tälläinen päätös alle 2viikon käsittelystä... Mitähän siellä piilotellaan? Oisko prosentti jengiläis isäpuolella näpit pelissä? Noh äiti ei kuitenkaan halua siirtää lähihuoltajuutta jolloin hän menettäisi kaikki tuet....
 
No niinhän sitä on ajatellu mut lapset on ite sanonnu että haluuvat asua isällään ja lastensuojelussakin olivat ilmasseet että meillä on parempi.
Lapset haluis vaihtaa kokonaan paikkakuntaa ja mie olen sen puolesta jäis kaikki vanha taakse ja sais alottaa alusta.
Noi lapset on onneks överi sosiaalisia ja ne saa kavereita helposti.
 
Itse en ymmärrä miksi ihmiset muuttaa yhteen jos on lapsia, tai miksi joku haluaisi muuttaa yhteen jonkun miehen kanssa ylipäätään oli lapsia tai ei.

Sanoohan sen järkikin ettei sellasta sirkusta kauaa jaksa. Mutta kukin tyylillään, onnea vaan kaikille valopäille. Lapsia käy välillä sääliksi.
 
Miks aikuinen ei sais olla onnellinen toisen aikuisen kanssa?
Mun mielestä puhuminen on kaiken a ja ö ainut juttu mikä mua painaa on se että oon huolissaan noista lapsista, kysyinkin että haluuko ne asua isin kanssa ilman mua ja vastasivat että ei koska isi on onnellisempi sun kanssa kun kenenkään muun kanssa.
Myös se että aikuinen voi hyvin vaikuttaa lasten hyvinvointiin todella paljon, kyllä se lapsi aistii kaiken.

Unohdin ekassa viestissä mainita että tää ex-naisystävä oli tietoinen musta heti alunalkaenkin, ja he olivat muuttaneet jo puoli vuotta aiemmin erilleen, mutta vanha suola ja ajatus perheestä houkutti niitä kumpaakin.
 
Miks aikuinen ei sais olla onnellinen toisen aikuisen kanssa?
.

Siksi että se on utopiaa. 2 aikuista alkaa väistämättä käydä valtataistelua pitkässä juoksussa, vahdata toisen elintapoja, ladella sääntöjä ja omia kaukosäädintä ja tv-ohjelmia. Ihan perseestä suomeksi sanottuna. Mutta jokainen tehköön elämänbsä niin vaikeeksi kuin haluaa, itse haluan pitää langat omissa käsissä. Tuollanen toisen aikuisen kanssa eläminen on vähän sama, kuin ei koskaan ois lähtenyt lapsuudenkodista. Siinä vain vaihtaa vanhempansa uuteen holhoojaan.
 
Musta tuntuu että sulla on ongelmia oman itsesi kanssa jos noin ajattelet , niin ethän voi elää myöskään lapsesi kanssa... Lapsen kanssa joutuu enemmän myöntymään ja jättämään tekemättä asioita kun toisen aikuisen.
 
Musta tuntuu että sulla on ongelmia oman itsesi kanssa jos noin ajattelet , niin ethän voi elää myöskään lapsesi kanssa... Lapsen kanssa joutuu enemmän myöntymään ja jättämään tekemättä asioita kun toisen aikuisen.

Jassoo, ihminen on siis heti viallinen jos ei himoa miehen kanssa yhteen asumaan. :D Mikä vuosi nyt olikaan, taidettiin palata sadan vuoden taakse niin että hurahti.
Plus kertoo kyllä sun järjenjuoksusta, jos vertaat äidin ja lapsen välistä sidettä ja kotielämää parisuhteeseen, voi pyhä helvetti sentään. Mulla ei ole kyllä minkäänlaisia vaikeuksia elää lapseni kanssa saman katon alla.
Otetaanko sulta sitten lapset huostaan aina kun vaihdat sitä asuinkumppaniasi.. Yritin vaan heittäytyä sun tasolle tässä. ;)
 
Sä et nyt tajunnu pointtia.... Ja mä puhuin toisesta aikuisesta en miehestä...
Aina tulee niitä kiistoja jos asuu jonkun kanssa, kiistoja ja valtataistelua tulee myös oman lapsen kanssa
 
Kyllä mulla on vaan pitkiä suhteita ja myös uskon niihin..
Puhumalla selvii yllättävän monesta tilanteesta.
Tässä maailmassa kun ei voi asua yksin myönnytyksiin joutuu niin kotona kun työelämässäkin. Mä oon puhtaasti tiimipelaaja sä et taida olla?
Mä en ymmärtäny tota sun huostaanotto kohtaas? Avaatkos sitä mulle hieman
 
Sä et nyt tajunnu pointtia.... Ja mä puhuin toisesta aikuisesta en miehestä...
Aina tulee niitä kiistoja jos asuu jonkun kanssa, kiistoja ja valtataistelua tulee myös oman lapsen kanssa

Ero nyt vaan on siinä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Mun ei ole mikään pakko kotonani käydä toisen aikuisen kanssa minkäänlaisia taisteluita, koska kotona haluan rentoutua ja nauttia elämästä. Minkään miehen kanssa se ei onnistuisi, koska ennen pitkää alkaisin ärsyyntyä jostain, ja se alkaisi ärsyyntyä jostain, ja siihen se elämänilo sitten menisi.
Itse en ole sentyyppinen ihminen että nauttisin draamasta ja riitelystä. Enemmän nautin hiljasuudesta ja omasta seurasta.
Olen huomannut että moni taitaa elää parisuhteessa juuri siksi, että saa jatkuvasti valittaa jollekin.

En vaan jaksa käsittää mikä on pointti sellasessa elämässä.
 
Kyllä mulla on vaan pitkiä suhteita ja myös uskon niihin..
Puhumalla selvii yllättävän monesta tilanteesta.
Tässä maailmassa kun ei voi asua yksin myönnytyksiin joutuu niin kotona kun työelämässäkin. Mä oon puhtaasti tiimipelaaja sä et taida olla?
Mä en ymmärtäny tota sun huostaanotto kohtaas? Avaatkos sitä mulle hieman


kyllä mä muita (aikuisia) ihmisiä näen ihan tarpeeksi. Kotona ei ole halua enää pelailla mitään tiimipelejä tai kuunnella mitään hevonpaskalänkytyksiä. Niitä saa kuunnella töissä ihan tarpeeksi.
Se nyt puuttuis että kotona ois joku lässyttäjä' vastassa. :D

Se huostaanottokohta oli pelkkä heitto sun ylyvapaaseen kommenttiin, unohda. Oli ihan turha. Sori.
 
Outoo, sulla on pakko olla tosi hiljanen lapsi, ite oon ainaki ollu täys perkele pienenä ja en tosiian oo päästäny vanhempiani helpolla...
Valtataisteluita yms. Oli jatkuvasti.
Mulle on ehkä sattunu liian hyvät kumppanit kun ei oo tarvinnu sarvia kalistella kertaakaan aina ollaan löydetty yhteinen tie päätöksissä.
Ainut mikä lopetti mun edellisen suhteen oli viina ja lääkkeet ja miljoonat itsemurha yritystä sellasta en jaksa kattella kaikesta muusta selvii puhumalla :-)
 
Outoo, sulla on pakko olla tosi hiljanen lapsi, ite oon ainaki ollu täys perkele pienenä ja en tosiian oo päästäny vanhempiani helpolla...
Valtataisteluita yms. Oli jatkuvasti.
Mulle on ehkä sattunu liian hyvät kumppanit kun ei oo tarvinnu sarvia kalistella kertaakaan aina ollaan löydetty yhteinen tie päätöksissä.
Ainut mikä lopetti mun edellisen suhteen oli viina ja lääkkeet ja miljoonat itsemurha yritystä sellasta en jaksa kattella kaikesta muusta selvii puhumalla :-)

Joo, mulle on onneksi suotu todella ihana ja lempeä hyvätapainen lapsi. Yleensä meillä on vain kauhean hauskaa yhdessä, on niin samanlainen huumorintaju.
Tottakai joskus huudetaankin, mutta tosi harvinaista se on. En kyllä ymmärrä miten tämä nyt liittyy parisuhde-elämäkeskusteluun?

En mä ole väittänyt että kaikissa parisuhteissa kalistellaan sarvia yhtämittaa, mulle ei sopis sellainenkaan parisuhde jossa linnut laulaa ja viulut soi ja yhdessä päätetään sovussa aina kaikki ja plääplää. Haluan kyllä päättää ihan itse omista asioistani.
 
Kumoot omia kirjotuksias viimosella tekstilläs.
Liittyy se sinäänsä koska kirjotit haluuvas rauhallista riidatonta yms. Elämää.
Lasten kanssahan se ei just ole sitä... Miehet on kun lapsia
 
Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ja minä olen yrittänyt jo tässä melkein kolme vuotta saman katon alla.... En edes tiedä minkä takia ex vielä tänä päivänäkin jaksaa selitellä lapsille kaikenlaista, tuo lehmä juttu oli vielä pientä. Hän sekoittaa lasten päät aivan totaalisesti. On lapset meillä ollessaan puhut että meidän äiti sanoo että isä rakastaa vain meidän äitiä ja että isi muuttaa kohta takas tms. Ei taida ex:ällä olla kaikki ruuvit kohillaan. Ja ymmärtäisin jos he olisivat eronneet hetki sitten mutta erosta on vuosia. Me olemme olleet yhdessä vuosia, melkein kolme vuotta ollaan nyt yhdessä asuttu. Enhän minäkään omille laspille sepittele puuta heinää ja hauku ex:äni uutta puolisoa yms. Ja se käytös on jotain pöyristyttävää. Meidän lapset ovat aika samanikäisiä mutta käytöstavat ovat aivan erinlaisia.

Mää niin tiedän miltä susta tuntuu! Voin kertoa, että ei helpota ajan kanssa! Miehen exä jatkaa edelleen vainoamista vaikka lapsi on jo iso. Silloin kun lapsi oli pieni, tämä ex kuulusteli aina lasta kun lapsi palasi meiltä kotiin. Lapsen täytyi koittaa sanatarkasti kertoa kotona mitä me olimme mieheni kanssa keskenään puhuneet ym. Ex koitti myös päättää mitä me voimme tarkalleen tehdä kun lapsi on meillä ja vannotti, että emme saa leikkiä kotia. Lapsi on nyt jo aikuinen mutta edelleen tältä äidiltään tulee viestejä missä haukkuu miestäni esimerkiksi homoksi ja käskee minua eroamaan. Mieheni erosi tästä exästään kun lapsensa oli ihan vauva. Siis tämä exä löysi itselleen uuden miehen.
 
voimia kovasti ja paljon, ammattilaiset neuvoo antamaan aikaa... en tiedä kauanko. itselläni muuten sama tilanne, pikkasen lievenpi. vain yksi miehen lapsista ei halua olla tekemisissä kanssamme. mutta tiedän niin tunteen. pelottaa että hyvä suhde menee rikki, lasten kenkkuilujen takia, mielestäni näin ei saisi käydä kellekkään
 

Yhteistyössä