Minulla takana kolmen vuoden tulokseton hoitoputki vuosilta 2005-2008.
Mutta mulle voimaa antoi oikeastaan viisi isoa ja ihanaa asiaa elämässä! Eli ensiksi tietysti maailman paras mies, joka jaksoi kanssani vatvoa hoitoasioita ihan loputtomasti, toisena meidän ihanat koirat ja niiden myötä into koiraharrastukseen, kolmantena aikaa vievä ja antoisa työ ja neljäntenä puutarhanhoito! Varsinkin näin keväisin tulee aina mieleen ne keväät jolloin olin koko talven ajan piirrellyt ja suunnitellut uusia istutusalueita ja sitten aloin niitä lapion ja kottikärryjen voimin toteuttamaan. Viidentenä kaikenlainen liikunnan harrastaminen. Se vei ajatukset pois hoidoista ja sillä sain myös kroppani kuntoon pitkien hoitojen jälkeen. Näillä konsteilla minä selvisin tuloksettomista hoitovuosista ja lopuksi oli tehtävä se päätös, että hoitoja ei kannata enää jatkaa, loppujen lopuksi se olikin helppo päätös, sillä olimme silloin jo niin väsyneitä kaikkeen siihen, mitä hoidot toivat tullessaan. Tosin jätimme itsellemme takaportin kokeilla yksi hoitokierros vielä myöhemmin ja sen toteutimme tänä keväänä ja kaikkien yllätykseksi olenkin nyt raskaana, tosin vasta rv 6+6, mutta silti olemme hyvin yllättyneitä ja odottavaisia tulevan suhteen!
Eli minun neuvoni on keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä, jottei hoidot pyöri mielessä ihan koko aikaa, vaikka tottakai nekin asiat täytyy käsitellä loppuun asti. Koen ainakin itse olevani nyt valtavan paljon vahvempi ihminen tuollaisen hoitorumban ja kahden keskenmenon jälkeen. Oikein paljon voimia ja uskoa tulevaan sinulle Aamu!