R
riippuvuuksista
Vieras
Melkeinpä jokainen on riippuvainen jostakin. Jollekin se on tupakka, toiselle karkit. Miehistäkin tiedän monta, jotka ovat riippuvaisia esim. viinasta, nettipornosta tai vaikka läheisriippuvuudesta aiheuttaen esim. järjettömiä mustasukkaisuuskohtauksia. Ylipainoisia on niin helppoa kiusata, koska se on ainoa riippuvuus, mikä näkyy selkeästi pidemmän välimatkankin päästä.
Tietenkin yhteiskunnalle ja jokaiselle yksilöllekin olisi hyvästä, että ylipainoa ei olisi ollenkaan. Mutta niinkuin joku sanoikin, ihmiset ovat erilaisia esim. aineenvaihdunnan suhteen ja esim. sen suhteen, että millainen on suhde ruokaan tai herkkuihin.
Omalla kohdallani on se tilanne, että teen ruoat koko perheelle. Meillä mies on normaalipainoinen, lapset ovat pitkiä ja hoikkia, mutta vain minä olen ylipainoinen. Ehkäpä oman lihavuuteni vuoksi yritän pitää lähes hysteerisesti huolta ruoka-ajoista ja terveellisyydestä, jotta lapsieni ei tarvitsisi joutua tähän samaan kierteeseen, jossa parisuhdeongelmia ja masennusta purkaa suklaan syöntiin.
Asuin vanhempieni luona opiskelujen vuoksi 23-vuotiaaksi ja siihen asti olin hoikka, koska söin kaksi lämmintä ateriaa joka päivä (yliopistolla ja illalla kotona). Hoikkuuteni salaisuus oli terveellistä ruokaa tekevä äiti. Vaikka siis terveelliset ruokatavat olisi opittu kotona, niin se ei silti takaa automaattisesti laihuutta. Tietenkin olen äärettömän kiitollinen äidilleni, että olen elämästäni ne tärkeimmät parikymmentä vuotta saanut kunnon ravintoa kehoni raaka-aineiksi.
Jos kaveripiirissä on ylipainoinen pullukka, niin sellaisen pyytäminen yhdessä kävelylenkille tai vesijuoksuun on parempi keino kuin saarnata lihavuuden aiheuttamista terveysriskeistä!!!
Tietenkin yhteiskunnalle ja jokaiselle yksilöllekin olisi hyvästä, että ylipainoa ei olisi ollenkaan. Mutta niinkuin joku sanoikin, ihmiset ovat erilaisia esim. aineenvaihdunnan suhteen ja esim. sen suhteen, että millainen on suhde ruokaan tai herkkuihin.
Omalla kohdallani on se tilanne, että teen ruoat koko perheelle. Meillä mies on normaalipainoinen, lapset ovat pitkiä ja hoikkia, mutta vain minä olen ylipainoinen. Ehkäpä oman lihavuuteni vuoksi yritän pitää lähes hysteerisesti huolta ruoka-ajoista ja terveellisyydestä, jotta lapsieni ei tarvitsisi joutua tähän samaan kierteeseen, jossa parisuhdeongelmia ja masennusta purkaa suklaan syöntiin.
Asuin vanhempieni luona opiskelujen vuoksi 23-vuotiaaksi ja siihen asti olin hoikka, koska söin kaksi lämmintä ateriaa joka päivä (yliopistolla ja illalla kotona). Hoikkuuteni salaisuus oli terveellistä ruokaa tekevä äiti. Vaikka siis terveelliset ruokatavat olisi opittu kotona, niin se ei silti takaa automaattisesti laihuutta. Tietenkin olen äärettömän kiitollinen äidilleni, että olen elämästäni ne tärkeimmät parikymmentä vuotta saanut kunnon ravintoa kehoni raaka-aineiksi.
Jos kaveripiirissä on ylipainoinen pullukka, niin sellaisen pyytäminen yhdessä kävelylenkille tai vesijuoksuun on parempi keino kuin saarnata lihavuuden aiheuttamista terveysriskeistä!!!
)