N
Niin loppu välillä.
Vieras
Löytyykö vertaistukea?
Meillä on kolme lasta, joista kahden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Joten kasvatuksesta ei pitäisi olla kyse. Sitten tämä yksi.. Aivan jumalattoman kovapäinen ja vaativa, omat voimat ja hermot välillä ihan äärirajoilla jos ei yli.
Esimerkkinä lyöminen. Itsekin kuuluin ennen tätä tapausta siihen porukkaan, joka sanoo "siis jos minun lapseni löisi kerrankin, niin jäisi kyllä viimeiseksi, sen verran selväksi asian tekisin kerrasta". Niinpä niin. No minun lapseni on nyt lyönyt useamminkin. Ja kertokaa nyt ihmeessä jos jollakin on jotain salaista huippukasvatustietoutta miten homma saadaan kitkettyä? On koitettu:
- Jäähyä. Yksi kerta saattaa kestää 2-3 h. ja jokainen voi rehellisesti miettiä, kuinka tuota pystyy toteuttamaan, kun perheessä on muitakin lapsia, kotityöt, töihin ja hoitoon lähdöt ym.
- Mieleisen tavaran viemistä. Ei mitään tehoa.
- Telkkarin ja pelien kieltämistä vaikka viikoksi. Ei tehoa.
- Kieltoa leikkiä kavereiden kanssa. Ei tehoa.
- Huutamista ja raivoamista. Ei tehoa.
-Puhumista, järjellä selittämistä, perustelemista, toisen tuntmusten kuvaamista. Noup.
- Kiinni pitämistä. Siinäkin saattaa jatkaa raivoamista toista tuntia.
Siis tuntuu, että MIKÄÄN ei auta. Kaikki muu on koitettu paitsi väkivalta. Ihan kun lapsi menisi johonkin tilaan, jossa ei oikeasti MIKÄÄN auta. Kun sitten palautuu normaaliksi, niin hommat luistaa taas mukavasti niinkuin muidenkin kanssa.
Lapsessa on myös todella paljon hyvää, näin äidinkin näkökulmasta. Hoidosta saa pelkkää positiivista palautetta ja kavereita riittää. Eli ongelma on vaan meillä kotona. Eikä ole siis mikään erityislapsi. 5,5-vuotiaasta on kyse.
Tavoittaako kukaan tätä jutun juonta? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta ja sitä kautta jotain järkeviä vinkkejä? Mitkään perus "on vaan johdonmukainen ja kieltää" jutut kun eivät tässä nyt tehoa.
Meillä on kolme lasta, joista kahden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Joten kasvatuksesta ei pitäisi olla kyse. Sitten tämä yksi.. Aivan jumalattoman kovapäinen ja vaativa, omat voimat ja hermot välillä ihan äärirajoilla jos ei yli.
Esimerkkinä lyöminen. Itsekin kuuluin ennen tätä tapausta siihen porukkaan, joka sanoo "siis jos minun lapseni löisi kerrankin, niin jäisi kyllä viimeiseksi, sen verran selväksi asian tekisin kerrasta". Niinpä niin. No minun lapseni on nyt lyönyt useamminkin. Ja kertokaa nyt ihmeessä jos jollakin on jotain salaista huippukasvatustietoutta miten homma saadaan kitkettyä? On koitettu:
- Jäähyä. Yksi kerta saattaa kestää 2-3 h. ja jokainen voi rehellisesti miettiä, kuinka tuota pystyy toteuttamaan, kun perheessä on muitakin lapsia, kotityöt, töihin ja hoitoon lähdöt ym.
- Mieleisen tavaran viemistä. Ei mitään tehoa.
- Telkkarin ja pelien kieltämistä vaikka viikoksi. Ei tehoa.
- Kieltoa leikkiä kavereiden kanssa. Ei tehoa.
- Huutamista ja raivoamista. Ei tehoa.
-Puhumista, järjellä selittämistä, perustelemista, toisen tuntmusten kuvaamista. Noup.
- Kiinni pitämistä. Siinäkin saattaa jatkaa raivoamista toista tuntia.
Siis tuntuu, että MIKÄÄN ei auta. Kaikki muu on koitettu paitsi väkivalta. Ihan kun lapsi menisi johonkin tilaan, jossa ei oikeasti MIKÄÄN auta. Kun sitten palautuu normaaliksi, niin hommat luistaa taas mukavasti niinkuin muidenkin kanssa.
Lapsessa on myös todella paljon hyvää, näin äidinkin näkökulmasta. Hoidosta saa pelkkää positiivista palautetta ja kavereita riittää. Eli ongelma on vaan meillä kotona. Eikä ole siis mikään erityislapsi. 5,5-vuotiaasta on kyse.
Tavoittaako kukaan tätä jutun juonta? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta ja sitä kautta jotain järkeviä vinkkejä? Mitkään perus "on vaan johdonmukainen ja kieltää" jutut kun eivät tässä nyt tehoa.