H-e-l-e-v-e-t-i-n kovapäinen lapsi!

[Niin loppu välillä.]

Löytyykö vertaistukea?

Meillä on kolme lasta, joista kahden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Joten kasvatuksesta ei pitäisi olla kyse. Sitten tämä yksi.. Aivan jumalattoman kovapäinen ja vaativa, omat voimat ja hermot välillä ihan äärirajoilla jos ei yli.

Esimerkkinä lyöminen. Itsekin kuuluin ennen tätä tapausta siihen porukkaan, joka sanoo "siis jos minun lapseni löisi kerrankin, niin jäisi kyllä viimeiseksi, sen verran selväksi asian tekisin kerrasta". Niinpä niin. No minun lapseni on nyt lyönyt useamminkin. Ja kertokaa nyt ihmeessä jos jollakin on jotain salaista huippukasvatustietoutta miten homma saadaan kitkettyä? On koitettu:

- Jäähyä. Yksi kerta saattaa kestää 2-3 h. ja jokainen voi rehellisesti miettiä, kuinka tuota pystyy toteuttamaan, kun perheessä on muitakin lapsia, kotityöt, töihin ja hoitoon lähdöt ym.

- Mieleisen tavaran viemistä. Ei mitään tehoa.

- Telkkarin ja pelien kieltämistä vaikka viikoksi. Ei tehoa.

- Kieltoa leikkiä kavereiden kanssa. Ei tehoa.

- Huutamista ja raivoamista. Ei tehoa.

-Puhumista, järjellä selittämistä, perustelemista, toisen tuntmusten kuvaamista. Noup.

- Kiinni pitämistä. Siinäkin saattaa jatkaa raivoamista toista tuntia.

Siis tuntuu, että MIKÄÄN ei auta. Kaikki muu on koitettu paitsi väkivalta. Ihan kun lapsi menisi johonkin tilaan, jossa ei oikeasti MIKÄÄN auta. Kun sitten palautuu normaaliksi, niin hommat luistaa taas mukavasti niinkuin muidenkin kanssa.

Lapsessa on myös todella paljon hyvää, näin äidinkin näkökulmasta. Hoidosta saa pelkkää positiivista palautetta ja kavereita riittää. Eli ongelma on vaan meillä kotona. Eikä ole siis mikään erityislapsi. 5,5-vuotiaasta on kyse.

Tavoittaako kukaan tätä jutun juonta? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta ja sitä kautta jotain järkeviä vinkkejä? Mitkään perus "on vaan johdonmukainen ja kieltää" jutut kun eivät tässä nyt tehoa.

 

["Kipsukka"]

Miten olis tarrataulukko. jokaisesta lyömättömästä päivästä tarra ja vaikka viiden tarran jälkeen palkinto? Jos päivä on liian pitkä aika, niin vaikka jokaisesta neljästä lyömättömästä tunnista tarra? Meillä toimii tuollainen paremmin kuin rankaiseminen.

 

[leijona76]

Entäpä se porkkana? Harva kai toimii vaan rankuilla ja kielloilla. Meillä on itsellämme todella kovakallonen tapaus ja myös se porkkanan käyttö on tärkeää. Ohjata käytöstä toivottuun suuntaan. Kyllä tässä 6v aikana on tehty töitä ja paljon niin kotona kun hoidossakin.

 

[Vierain]

Huomiota ja rakkautta. Yhdessä tekemistä. Hyviä aktiviteetteja.

 

[viiras]

Kokemusta samasta, mutta meillä onkin autistinen lapsi... mikään ei auta. Kyllä vuosien mittaan on helpottanut, mutta meillä kyse autismiin liittyvästä omaehtoisuudesta ja siitä ettei ole sanoja purkaa harmistusta.
johdonmukaisuutta vuodesta toiseen, ehkä joskus helpottaa. On tuo toinenkin kovapäinen, mutta ei mitään verrattuna autistiin. Neuvoja siis ei ole, mutta voin kertoa että et ole yksin :hug: meilläkin pahimmat raivarit kotona tuttujen ihmisten kanssa. Meillä lapsi ei onneksi lyö kuin aikuisia ja sisarustaan, ei muita lapsia. Sisarus voi lyömisestä syyttää ihan vaan itseään kun menee tahallaan ärsyttämään ja tekee kiusaa tahallaan ja tietää että sen seurauksena toinen lyö.

 

["villiina"]

Tää on niin perus. Lapsesi hakee huomiota huonolla käytöksellä. Kehu pienistäkin asioista alkuun. Jos lapsesi harmistuu, mene kyykkyyn ja pyydä syliin. Kysele päivän kuulumisia joka ilta hoidon jälkeen. Muista katsekontakti ja kehuminen.

 

["mimmi"]

Ota huomioon että tuon ikäinen lapsi on aggressiivisimmillaan. Lyökö vain sisaruksiaan vai muitakin lapsia? Meillä on saman ikäinen poika aivan mahdoton välillä. Kehun paljon kun käyttäytyy kunnolla ja pelikieltoa tai muuta rankkua tulee lyömisestä, potkimisesta ja tavaroiden hajoittamisesta. Uskon ja toivon että aika auttaa tuohon. Tuo 2-3 tunnin jäähy kuulostaa aivan liian pitkälle ajalle. Siitä tuskin on hyötyä.

 

["a p"]

Joo siis luojan kiitos ei nyt sentäs muita lyö, se tästä enää puutuisi! Eli omaa perhettään "vaan". On yritetty positiivisuudenkin kautta, mutta silloin kun tuo raivari iskee, niin mistään kivasta muistuttelutkaan ei auta. Eikä nämä raivarit ole mitenkään joka päiväisiä, muina aikoina tehdään paljon yhdessä ja menee ihan kivasti. Mutta silloin kun nuo raivarit tulevat niin homma kestää tunteja ja vie kertakaikkiaan kaikki mehut.

Ja tuosta jäähyhommasta. Eipä sitä kovin montaa kertaa jaksettukaan yrittää. Mutta noinhan ne "ammattilaiset" neuvovat, että aina kun tulee pois jäähyltä niin viedään takaisin ja aika alkaa aina alusta (itse jäähyaika siis sen minuutti per ikävuosi). Meillä ei vaan todella pysy siellä jäähyllä, niin siitä tuo kokonaisaika.

 

[5,5-vuotiaan äiti myös]

Meillä on ihan samanlaista, esikoinen on nyt 5,5-vuotias ja aivan mahdoton jäärä. Lyö hyvin herkästi, jos asiat ei mene oman pään mukaan ja jäähyt on ihan turhia ja nuo muutkin jutut. Toisaalta lapsi on todella ihana ja tykkää istua äidin sylissä ja huomiota saakin paljon. Kuopus taas on jäärä myös, mutta paljon taipuisampi ja tottelee herkemmin sanomia.
Esikoisen kanssa on sekin, että osaa sulkea korvansa kaikelta puheelta todella hyvin, kontaktia ei välttämättä tahdo saada jos lapsi ei itse sitä halua.

Päiväkodissa menee pääosin hyvin, joskus tulee jotain pientä noottia, mutta ne on harvinaisia ja aika pieniä juttuja.

 

[mcpalsta]

Siitä tulee isona helevetinenkeli.

 

[maaaam]

Meillä esikoinen 7v on yks koettelemus, johon mikään ei auta kun sille päälle sattuu.. Vastaa kauniisiinkin pyyntöihini rumasti, uhittelee, äksyilee, ärsyttää tahallaan... Toisena hetkenä ei mitään ongelmia. Vain äidille käyttäytyy näin, ei isälle eikä muillekaan. Toivoton olo päivittäin. Otan asian puheeksi kun piakkoin koululääkäriaika, ja pyydän apua.

 

[Lispetti]

Moiks,

meillä on myös kolme lasta joista nuorimmalla, nyt 6v:lla, oli samankaltaisia kiukkupuuskia. Jäähyt toimivat meillä hetken, hän rauhottui istuessaan ja oikeasti oli pahoillaan ja pyysi anteeksi tekosiaan.

Tyttö ymmärsi selkeästi mitä saa, ja mitä ei saa tehdä, mutta kiukku otti usein vallan, eikä hän osannut kanavoida kiukkuaan oikein. Hän jatkoi "kiukkuamistaan", eikä periksi antaminen kuulu hänen luonteeseen, joten aikamoista myrskyämistähän se oli.
Lopetin rankut kokonaan, kun huomasin että tämä asia on kiinni vain tunteiden hallinnasta.

Kiukun kanavoimista ollaan käyty läpi jo siitä asti kun huomasin että tyttö on taipuvainen "raivareihin". Hän on todella temperamenttinen luonne!

Tämä asia ei ole ollut mikään helppo juttu, sillä sitä pelkää että tyttö lyttääntyy henkisesti. Vaikka lapsensa tuntee niin minä en ole selvillä missä tytön raja tämän asian suhteen menee.
Temperamenttisuudessa ja periksiantamattomuudessa on niin paljon hyvää, kunhan vain oppii kanavoimaan nämä tunteensa oikeisiin asioihin.

Nyt kun tyttö täytti kuusi olemme suht. selvillä vesillä. Meillä nämä tytön puuskat tulivat juuri samoihin aikoihin kuin sinun lapselle.

Vinkeiksi voisin antaa ainakin kiukun kanavoimista oikein, ja treeniä pettymyksien sietämiseen. (mä todella ihmettelin että pettymykset voi vieläkin ottaa noin koville, onhan hän sentään perheen kolmas lapsi, eikä todella ole saanut mitään erikoiskohtelua, kovasti tuon asian läpikäymisestä on ollut apua)

Löysin tälläisen, mutta netistä varmasti löytyy paljon hyviä artikkeleita asian tiimoilta.
Pettymyksen sietäminen | raisacacciatore

Toivon teille hyvät jatkot ja kannattaa itsekin treenata tuota rauhallisena pysymistä.
Välillä mulla ainakin nousi savu korvista, vaikka normisti olen johdonmukainen ja hillitsen hermoni todella hyvin.

Ja sen kun muistaa että tämä on vain vaihe, se menee ohi. Jos koet että tarvitsee lisäapuja niin puhu ihmeessä neuvolassa asiasta.

Vielä iso voima:hug: sulle! Ja tsemppilöitä kovasti!

 

[Jkkl]

Meillä on todella kiltit ja ujot tytöt, mutta joskus suuttuvat niin rsivoisasti, ettei mitään rajaa.

Olen itse samanlainen, jos joku tuttu näkis kun raivostun, niin varmaan monttu loksahtais auki. Nyt sikuisena saan kyllä hillittyä, mutta lapsena kun meni jobkin rajan yli, ei mitään väliä mistään. Tosin näitä raivareita ei mitenkään usein ole/ollut.

Tuntuu, et mitä enemmän vanhemmat tekee tilanteen rauhottamiseksi, sitä pitempään tilanne kestää.