Häät

[=ahdistus]

Ihana kesä alkaa olla ohi ja (onneksi!) myös lukuisat häät, joita vielä innolla keväällä odotin. Itsessään nämä juhlat olivat mukavia ja onnistuneita, mutta sukulaisten yms. tuttavien utelu omasta naimisiinmenosta alkoi pännimään. Seurustelen onnellisesti ja tutustelemme poikakaverini kanssa kaikessa rauhassa - olen täysin tyytyväinen tilanteeseen näin. Lähisuku on jo suurinpiirtein järjestämässä ensi kesäksi häitä ja kihlasormusta yritetään pujottaa nimettömääni.

Tekee siis mieli kaikota juhlista kaakattavien tätien silmistä ja olla rauhassa - mikä siinä on että naimisiin on mentävä jos yhdessä asuu? Joissain suvuissa se näyttää merkitsevän suorilta elämänkestävää liittoa. Omasta mielestäni on parempi, että saa rauhassa tutustua toiseen ja olla sitten aikoinaan varma haluamisistaan jos ja kun naimisiin menee, sillä ainakaan minulle se ei ole ihan kevyttä kauraa; tarkoitus on selvittää elämän karikot ja suvannot yhdessä. Eikö näin ole parempi kuin hätiköiden löydä hynttyyt yhteen ja huomata sitten, että homma ei toimikaan, kun jo talot (lainan ottamiset) ja lapset alkaa olla tuloillaan...?

 

[MieS]

Täysin samaa mieltä! Suurinosa ihmisistä on vain niin paljon perinteisten kaavojen ja rituaalien perään, osaamattomia elämään omaa elämäänsä etteivät edes kyseen alaista asioita kuten miksi naimisiin, tai miksi lapsia...? Sitten nämä samat ihmiset itkevät täällä palstalla kun on asiat niin huonosti ja mies on kamala tai nainen ei anna. Yleensä elämässä on eniten ongelmia asioita tunteella tekevillä ihmisillä = neuroottisilla naisilla.

 

[höh]

Mitäs siinä valitatte, tehkää juuri niin kuin itse haluatte ! Neuroottista on myös välittää muiden ihmisten puheista ja uteluista, mitä niillä on väliä. Small talkia vain .... häähöpinää.. ottakaa huumori mukaan.

 

[HYVÄ!]

Järkevä tyttö! Teet palveluksen ystävillesi ja suvullesi, jos säästät heidät häähömpältä!

Ajattele:
Kirkot ja pitopalvelut pitää varata melkein vuotta ennen aiottua hääpäivää. Rahaa kuluu hääpukuihin ja sormuksiin. Niitä vaatteita et tule pitämään enää koskaan häiden jälkeen, eikä sulhanenkaan. Pitää tapella sulhasen ketä kutsutaan ja ketä ei. Sulho haluaisi bestmanikseen kaverinsa, tunnetun häntäheikin, Renttu-Reiskan, jota sinä et voi sietää. Kaasoksi haluasit bestiksesi Kana-aivo-Kaijan, joka taas saa sulhon näkemään punaista.

Polttareissa sinut puetaan jänikseksi tai huoraksi, jonka pitää myydä pusuja, sylitanssia tai munia tuikituntemattomille ihmisille. Sulhasen kaverit vievät tämän strippibaariin, jossa maksavat privaatissa sulhasen puolesta poskeenoton stripparilta. Kaikki valokuvataan ja kootaan kansioon, joka on esillä häätilaisuudessa.

Kirkossa kompastut leninkiisi ja sulhanen haisee vanhalta viinalta. On, nimittäin säätänyt hääboolin makua bestmanin kanssa koko yön. Suku itkee ja parvella 10-vuotias serkkutyttö harjoittelee viulunsoittoa. Kappaletta ei kukaan tunnista.

Kirkon ovella silmäsi ja sieraimesi heitellään täyteen riisiä ja tietenkin sataa kaatamalla.

Häätilaisuudessa kätellään ja halataan molempien suvut vähintään kahteen kertaan. Syödään haaleaa ja mautonta pitopalveluruokaa ja liian kuumaa kahvia. Poltat kielesi ja kaadat loput leningillesi.

Kaaso ja muu bimbolauma on keksinyt tylsää ja pitkäveteistä ""leikkimielistä"" ohjelmaa ja hääleikkejä, joihin kukaan ei oikeasti haluaisi osallistua. Miehet odottavat vesi kielellä, milloin päästään korkkaamaan, mutta ei, ohjelma jatkuu ja jatkuu. On tuttujuttu-leikkiä ja morsiamenryöstöä ja pantinkerjuuta sekä powerpoint-esityksiä sulhasen ja morsion kehityksestä kapalovaiheesta alttarille asti.

Kaaso ja bimbot esittävät yhteislauluna itsesanoittamansa kronikan sinusta ja sulhosta. Loppusoinnut puuttuvat ja melodia on ensimmäisen tahdin jälkeen hukassa, vaikka sulhasen veli koettaa säestää ensemblea epätoivoisesti Casio-uruilla, joissa on komppi ja rytmitkin.

Sitten heitetään kukkakimppua, jonka perään bimbot syöksyvät kuin kolmoselta kotipesälle. Sukkanauhan heiton ajaksi sukujen poikamiehet painuvat varmuuden vuoksi ulos tupakalle. Nauhan nappaa 5-vuotias serkkupoika. Tädit taputtavat käsiään.

Booli tuodaan ja kaikki juovat itsensä änkyrään alle tunnissa. Hiihdätte häävalssin sulhasen veljen säestäessä kahden promillen kännissä. Joku oksentaa ja bimbot alkavat riitelemään. Pääsette karkuun hääautolla bestmanin kyydissä vanhalle viinalle haisevaan hotellihuoneeseen, jonne sulhanen sammuu tyhjennettyään sitä ennen huoneen minibaarin.

Seuraavat viikot kuluvat virastoissa, pankeissa ja kaupoissa, kun nimesi pitää vaihtaa joka hiivatin paikkaan. Lahjashekkejä kun ette pysty lunastamaan vanhalla nimelläsi. Kuusi samanlaista Matti&Maija-kattilaa pitää vaihtaa johonkin tarpeelliseen. Kuitteja ei ole!

Pari viikkoa: Pitopalvelu lähettää laskun tarjoilusta ja häätilaisuushuoneiston haltija särjetystä omaisuudesta ja ylimääräisestä siivouksesta. Lahjashekkien summa ei riitä alkuunkaan.....

Jotta silleen. Onnea uuteen liittoon!

 

[apahdistus]

Ehkäpä olen sitten neuroottinen, kun koen ""pienen"" huulenheiton painostuksena... joka tapauksessa - selventääkseni kantaani - olisi mukavaa jos ihmiset pystyisivät hiukan kontrolloimaan sanallista arkkuaan ja keskittymään omiin asioihinsa. Painostuksen ja vitsailun välinen ero voi olla hienoinen. Olen myös saanut todeta miten käy kun morsian on toisen suvun painostuksesta päätynyt naimisiin... 2 kk:n avioliittoajan jälkeen nainen tajusi tehneensä elämänsä mokan - tunteet miestä kohtaan olivat olemattomat.

Sinänsä naimisiinmeno ei ahdista - perusteellisen harkinnan jälkeen - enkä pelkää ""HYVÄ!"" nimimerkin maalailemaa kauhuskenaariota tapahtuvan . Itse en toivo sitten aikanani erotilastoja kaunistavani.

 

[Siihenkin voi olla syy]

Miksi naimisiin?

Meillä on lapsia ja parisuhde ihan hyvällä tolalla. Naimisiin meno ei ole välttämätöntä, mutta olemme miettineet sitä ja päätyneetkin siihen.

Miksi?

Jotta molempien elämä olisi turvattu jos jommallekummalle tapahtuu jotakin. Tätä turvaa ei ole olemassa avoliitossa, valitettavasti. Muutoin meidän ei naimisiin tarvitsisikaan mennä.

 

[Inhorealisti]

Vastahan tasta samasta aiheesta oli samanhenkinen keskustelu. Ennustan sinulle neuroottista ja ahdestavaa tulevaisuutta. Ellet pikapuoliin erakoidu, joutunet karsimaan ongelmastasi lopun ikaasi.

Selvittyasi kihlauteluista alkaa haautelut jatkuen lapsiuteluina. Uteluiden ketju on loputon, koska tuttusi ja vahan tuntemattomammatkin ihmiset pitavat sita aivan hyvaksyttavana small-talkina, eivatka mitenkaan painostavana.

En oikeastaan nae ongelmaasi muuta ratkaisua kuin jo mainitsemani erakoitumisen. Jos se taloudellisista tai muista syista on mahdotonta, ensiapuna voisi toimia valejen katkaiseminen uteliaisiin (=lahes kaikkiin) ystaviisi ja sukulaisiisi.

Ps. Oletko koskaan miettinyt, miksi olet niin riippuvainen muiden ihmisten mielipiteista?

 

[HYVÄ!]

Heh! Pistin huvikseni tuon aikaisemmin alkuperäiselle kirjoittamani kommentin ihan omana aloituksena ellien ""Häähumua""-palstalle.

Vastaukseksi sain yhdeksän kovasti suivaantunutta vastausta. Ja sitten tänä aamuna ylläpito oli poistanut koko ketjun, vaikka aloitukseni sisältö liittyi täysin palstan aiheeseen: ""Häähumua""!

Taitaa ""Häähumun"" valvoja olla vielä tiukkapipoisempi, kuin tämän parisuhdepalstan vastaava )

 

[anna]

Ah kuinka loistava vastaus, Inhorealisti! Juuri näin.

 

[apahdistus]

Olisi tietenkin ollut hyvä lukea samanaiheinen teksti palstalla, valitettavasti ei ole tarttunut haaviin. Toiseksi, mielenkiintoista kuinka sinä voit parin kirjoituksen perusteella leimata minut toisten mielipiteistä riippuvaksi - osaan varmasti itse muodostaa mielipiteeni jatehdä päätökseni, mutta on mielestäni hyvä kuulla ja miettiä muitakin näkökantoja. Eri asia on, ovatko ne kirjoitettu asiasta vai sen vierestä.

Lisäksi olen sosiaalinen ja pidän ihmisten kanssa seurustelusta, tuskinpa minusta erakkoa saa tekemälläkään Mielestäni vain liiallinen utelu tai toisen asioihin puuttuminen ei ole miellyttävää - tälläinen juoruilu-utelu-päivittely -tyyliset ihmiset eivät välttämättä ole mukavinta juttuseuraa. ko henkilöt toivottavasti oppisivat hillitsemään polttavan tiedonjanonsa. Asiat kyllä kerrotaan ajllaan heillekin, jos aihetta on.

 

[apahdistus]

P/S jos tarkoitit tuota utelu-viestiketjua, jota juuri luin, niin alussa oli hyvin kerrottu, miksi utelu voi olla ärsyttävää ja epäkohteliasta.

 

[Inhorealisti]

Juuri sita viestiketjua tarkoitin. Miksi te luulette, etta ymparillanne olevat ihmiset paasaantoisesti olisivat niin pahansuopia? Eivat minun ystavani tai sukulaiseni ole ilkeita tai kateellisia. Hyvaahan he tarkoittavat, kun omia, itse hyviksi kokemiaan elamanvalintojaan tuputtavat. Minun ei luonnollisestikaan tarvitse heista vaimoni kanssa oppia ottaa, ellei se meita itseamme miellyta.

Kun olemme selvinneet hengissa kihla- ja haauteluista, on jaljella enaa lapsiutelut. Olen ylensa vastannut, etta minulla on varmaankin paha tekniikkavirhe, kun edelleen elamme kahden. Enpa muista, etta kukaan olisi seuraavissa sukujuhlissa toistanut kysymystaan...

 

[Mira]

Eh, eiköhän tuo uteluiden ärsyttävyys ole kaikilla vastassa jossain vaiheessa elämää. Ei siitä kannata mitään pulttia ottaa. Aivan asiallisesti voi vastata esimerkiksi; noo, katsotaan nyt...mitäs sinulle kuuluu? Tuollainen utelu on useimmille vain smalltalkia, ja on aika lapsellista ottaa se tosissaan. Sen kun hymyilee ja hymähtelee, vaihtaa puheenaihetta jne. Ei niitä kuule oikeasti kiinnosta se, menetkö sinä ikinä naimisiin, yrittävät vain keksiä jotain yhteistä juteltavaa, ja häät nyt on aika neutraali aihe.

Vai etkö ikinä ole itse kysellyt vanhemmilta sukulaisilta, että kuinkas jakselet, mites terveys, vaikkei oikeasti kiinnosta? Tai kysellyt tuoreilta vanhemmilta, että kuinkas vauva on kehittynyt, vaikkei sekään kiinnosta, mutta on huomaavaista toista ihmistä kohtaa osoittaa kiinnostusta heidänkin asioihinsa? Miltä tuntuisi, jos se mummo hermostuisi, että mitäs siinä utelet, minun terveys sulle kuulu, tai että se tuore äiti närkästyy, että luuletko että mun vauvassa on joku vikana, hä, vai miksi kysyt? Utelu nyt kuuluu tähän sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja jos se tehdään vilpittömästi, niin ei siitä kannata hermostua. Jos sen takana on jotain muuta, niin siihen voi toki puuttua.

Minä ainakin kyselen ihmisiltä asioita ilman sen suurempaa stressiä. En ole mikään ajatustenlukija, enkä voi tietää etukäteen että vetääkö joku herneen nenäänsä jostain niinkin yleisestä aiheesta kuin naimisiin menosta. Kyllä jokaisella on vastuu itse sitten kertoa, jos aihe ei jostain syystä miellytä. Ja omaa herkkänahkaisuuttaankin voi vähän karaista, niin ettei tee niin isoa numeroa toisten mielipiteistä.

 

[Dj]

Kyllä se vaan on niin, että utelu ärsyttää monia ihmisiä, varsinkin kun sitä koko illan kuuntelee ""hyvää"" tarkoittavien paapatusta ja kaakatusta. Minun puolestani saa ja voi laverrella ja kertoa oman elämänsä sisällön ihan vapaasti vaikka kaikille vastaantulijoille. Mutta turha urkinta on ärsyttävää. Eivät kaikki pidä omien asioiden huutelua asiallisena, joten suotakoon ihmisten itse valitsevan mitä haluaa kertoa ja mitä ei.

 

[Guest]

[No message]