@Ananas90 Mulla oli joulukuussa kans hurja keskenmeno vuoto. N. 4 tuntia kesti. Istuin pöntöllä ja suihkussa sen ajan, koska paksuin yöside oli täynnä heti ku nousi seisomaan. Sitä verta vaan ryöpsyi koko ajan. Kylppärissä kaikki paikat veressä, näytti kuin joku ois teurastettu

mä kyllä säikähdin ihan hulluna. Mut kun olo oli iha ok koko ajan, nii en lähteny sairaalaan, en olis päässytkään sotkematta paikkoja. Toki oltas ambulanssi soitettu jos tarve ois ollut, tai olis taju lähtenyt, mut se vuoto loppui yhtäkkiä. Ja jatkui perus menkkavuotona. Hemoglobiini tippui 140 -> 85, tai se katsottiin vasta viikon päästä, kun pääsin ultraan. Et oliko jo viikossa vähän korjaantunut. Pientä huimausta ja korvissa humisi 1-2vk tapahtuman jälkeen, voimat loppui nopsaa, mut aika nopeasti tilanne helpottui pelkällä rautalisällä, vaikka naistenpolilla oltiin valmistauduttu verikokeen jälkeen antaa veritankkausta, mutta koska olin niin hyvin tolpillani, nii ei tarvinnut.
Mä koin keskenmenon jälkeen jollain tapaa helpotusta, kun olin vuodellut aina välillä ja olo oli outo ja ahdistunut koko raskausajan. En tiedä mikä mulla sillon oli, paha aavistus/tunne, mutta ultran jälkeen kun kohtu todettiin tyhjäksi, vaikka sen jo tiesin, nii autolle päästessä mä romahdin ja sit tuli vasta itku, ja syyllisyyskin että miksi mä olin helpottunut kun olin just menettänyt mun pitkä aikaisen unelman ym. Edelleen vielä mietin asiaa ja jollain tapaa syytän itseäni et kun olin niin helpottunut sen hetken siitä et se lopulta oli ohi. Vaikka tiedän että se on turhaa itsesyytökset, mutta kai nää kaikki on sitä käsittelyprosessia.
Nyt tuntuu et mua rangaistaan tuntemuksista ja siitä ku en kokenut siihen raskauteen kauheasti ilon tunteita, nii en varmaan tuu raskautumaan enää ollenkaan. Ok, eka kunnon yrityskierto vasta tauon jälkeen ja aamun testi oli nega.