Mä oon testausvimmoissani testannut jo kp 9 alkaen ja mulla kyllä seilaa se viivan vahvuus ja viime kierrossa alko vasta plussaa edeltävänä päivänä vähän enemmän tummumaan.. ja oon huomannut kans et jossain vaiheessa monta päivää ennen ovista tulee yhtenä päivänä semmosta sitkeetä kirkasta limaa et joskus oon aatellu et onko jo ovislimat mut ei oo.. mulla myös kierto 32 päivää tai enemmän ja ovisplussa yleensä kp 18-20Tein eilen ekan ovistestin tälle kierrolle ja viiva oli selkeä, mutta ei kontrolliviivan kanssa yhtä tumma tai tummempi (RFSU:n testit). Aattelin että ovulaatiota kohti mennään. No äsken tein uuden testin ja nyt viivaa ei juurikaan näkyny/oli tosi haalea. Jokohan mulla sit oli/on ovulaatio?
kierrot ollu nyt jo monta kuukautta 32 tai jopa 42pv.. en yhtään aatellu että nyt jo olis ovis kp12?? Toki oireitakin oli, sunnuntaina tunnepuuska, eilen sitkeempää valkovuotoa..
Haaveena vauva 2027
- Viestiketjun aloittaja aida91
- Ensimmäinen viesti
Okei, no hyvä kuulla. Oon niin vähän näitä testejä tehnyt et en ollu ihan varma mitä meinaa ja kun tuntuisi aikaiselta
jatkan siis testailuaMulla on yleensä ovis kp 12-14 ja kierto 26-28 päivää et kuulostais vähä aikaselta, jos sulla on selkeesti pidemmät kierrotOkei, no hyvä kuulla. Oon niin vähän näitä testejä tehnyt et en ollu ihan varma mitä meinaa ja kun tuntuisi aikaiselta
Kiva kun nyt aloitettiin tämä uusi 2027 ketju 
Sellainen olo että tarvitseekin aloittaa ”puhtaalta pöydältä”.
Täällä siis neljättä lasta kuumeillaan, mutta kyseessä ensimmäinen yhteinen uuden puolison kanssa.
Ikää mulla 37. Yritys aloitettiin 11/25, yllättävän pian tärppäsikin, mutta keskenmeno tuli kaksi viikkoa sitten. 
Vielä ei ole tietysti menkat alkaneet, mutta olisko tää kuitenkin jo yk 1 (alusta taas lähdetään)…
Sellainen olo että tarvitseekin aloittaa ”puhtaalta pöydältä”. Täällä siis neljättä lasta kuumeillaan, mutta kyseessä ensimmäinen yhteinen uuden puolison kanssa.
Ikää mulla 37. Yritys aloitettiin 11/25, yllättävän pian tärppäsikin, mutta keskenmeno tuli kaksi viikkoa sitten. Vielä ei ole tietysti menkat alkaneet, mutta olisko tää kuitenkin jo yk 1 (alusta taas lähdetään)…
Kaikki tunteet on sallittuja.En ymmärrå mikä mulla onkaipaan tosi paljon vertaistukea , siksi kirjoitan tänne.
Rfsu liuskaan tuli haalea viiva testiajalla iham kuvattava MUTTA se oli hiemam väärässä paikassa kuin kuuluisi (testiviivanpaikan oikealla ulkosivulla) ja tiesin heti et se Ei ole plussa, mutta jälleen se pieni kirpaisu siitä et toivoo plussaa sai jo haikean olon haikeaksi.
Oon tallonut itseni synkkiin ajatuksiin raskauden mahdollisuudesta enää tässä iässä 42 , lukemalla nettiä ja oon jonkkn ison kymnyksellä . Siirtymävaiheko ? Hyväksymään et ehkä ei enää tuu lapsia. Katson kuopuksen synnytysvideota itku kurkussa ja kuuntelen vauvan ensi itkua ja oon iham jotenkin pöllönä surullinen
ja mullahan on 1.5 vuotias halittava ja oon lapsistani niin kiitollinen ja viime yönäkin vain nuuskutin pientä nukkuvaa vieressäni... saanko edes olla surullinen negoista? 7 lapsen äiti . Tai surullinen et en ehkä saa enää viimeistä .
Kuopuksen piti olla viimeinen ja olin asian kanssa hyvin sinut. Kuitenkin kun päädyimme vielä koittamaan niim tumtuu että rauha asian kans on mennyt ja nytkö jäisi suuhun se maku , että en saanut viimeistä ...vain 2 keskenmenoa tai ehkä pian enemmänkiin... ja mulla piti säilyä se ihana tasapaino lapsenteom loppumisesta ja tyytyväisyys jakiitollisuus 40 vuotiaana saadusta pienestä ihmeestä.
Jotenkjn tää puoli vuotta on vienyt keskittymistä kuopukselta henkisellä tasolla koska kuluttavaa tämä yrittäminen. Pitöisikö lopettaa metintöjäkin on.
Ajatukset on nyt tän kierron olleet liian intensiivisiä tunnepuolella (johtuen muka näkyneistä parista viivasta jotka nosti tunteet ylös)
Mulla tätä kaikkea tunnelastia lisää se , että on aivam liikaa aikaa ajatellakin näitä . En ole töissä ja olosuhteiden tähden lähes kaiken ajan kotona.
Musta ainakin tuntuu, että mitä vaikeammaksi yritys menee niin sitä enemmän lasta toivoo 
Keskenmeno oli kova paikka, mutta kyllä olemassa olevat lapset tuo mulle paljon lohtua ja kiitollisuutta.
Jaksan kyllä vielä yrittää, mutta sisimmässäni pelkään jos ei koskaan yhteistä lasta tule, puolisolla ei ole yhtään omaa lasta ja kovasti kuitenkin haluaisi kaiken sen kokea. Kp 19 ja liila digi vilkkuu kolmatta päivää, jos menee niinkun kahdessa viime kierrossa niin huomenna ois pysyvä hymy.. stressaa kyllä et onnistuuko huomenna illalla tallettelut, arki illat ei oo meille "normaalia" makkari-aikaa ja sit jos "väkisin" yritetään nii voi iskeä miehelle suorituspaineet ja ei onnistu loppuun asti 
mut ei se auta kun yrittää ja toivoa parasta..
Ajoin äsken autolla ja soi yks kappale ja muistan kun esikoisen yritysajalla ajoin illalla kotiin reissusta ja sama kappale soi ja mietin silloin et oispa tää meidän kierto ja silloin olikin sit jo pieni kyydissä
tuli sama ajatus nyt et oispa 
nyt ei vaan vielä voi ketään olla kyydissä kun ovista odottaa mut oispa kuitenkin meidän kierto 
mut ei se auta kun yrittää ja toivoa parasta.. Ajoin äsken autolla ja soi yks kappale ja muistan kun esikoisen yritysajalla ajoin illalla kotiin reissusta ja sama kappale soi ja mietin silloin et oispa tää meidän kierto ja silloin olikin sit jo pieni kyydissä
tuli sama ajatus nyt et oispa nyt ei vaan vielä voi ketään olla kyydissä kun ovista odottaa mut oispa kuitenkin meidän kierto 
