Haaveilen erosta...

[Dimsum]

Ihan oikeasti. Olen haaveillut siitä lähes koko nelivuotisen suhteen ajan välissä enempi, välissä vähempi. Kerran otin jo puheeksi, mutta sitten mies rupes puhumaan niin pehmeitä, että sulasin ja oli taas romanttista pari viikkoa. Ja kas sitten odotinkin kolmatta lasta. Jo raskausaikana ajatukset erosta taas palasi, pelotti lähteä. Muutto hirvitti, mutta muutin silti. Tämä mies ja suhde ja elämä ahdistaa jatkuvasti enempi. Pelkään jo miestäni. Koskaan se ei ole lyönyt, mutta eilen ei ollut raiskauskaan taas kaukana. Mies on muuttunut kamalasti stressin ja alkoholismin myötä. En tunnista siinä enää mitään entisestä ihanasta miehestä, kuin sen lämpöisen sylin kun joskus saan huijattua siltä pelkän halauksen. Inhoan se silmiä nykyisin. Niihin tulee aina niin kamalia ilmeitä kun se on vihainen tai kiihoitunut. Pervon tai hullun silmät. Siksi sitä pelkään. Lähtisin, jos minulla olisi siihen rahaa ja uskallusta. Pelkään miten pääsen uuden elämän alkuun. Silti haaveilen siitä, kuinka minä ja lapset asuisimme kerrostalokolmiossa, unelmoin millaista elämämme olisi ilman miestä. En haluaisi ketää muutakaan miestä. Luulen, että jos pääsen eroon tästä miehestä, menee vuosia ennen kuin lämpenen kenellekään muulle. En halua enää koskaan asua yhdessä kenenkään miehen kanssa. Kaikissa niissä on vikoja.
Tiedän, että ero olisi parasta meille kaikille. Mies olisi parempi isä etäisänä, ei hänestä ole täysipäiväiseksi. Ei se pysy täysipäisenä lasten kanssa. Meteli on sille liikaa, vaikka ne ovat vain tavallisia leikinääniä, nauravia lapsia. Lapset voittaisivat, koska saisivat äidin, joka jaksaa touhuta heidän kanssaan ja isän joka kävisi kylässä pari kertaa viikossa ja viettäisi silloin todella laatuaikaa lastensa kanssa. Minä saisin mielenrauan ja itsetuntoni takaisin, kun saisin taas itse ohjata elämääni enkä joutua luottamaan että mies hoitaa asiat.
Ero olisi parasta ja vielä se tulee. Toivon, että meistä ei silloin tule uutta surullista lehtijuttua, jossa kerrotaan että kaunainen ja mustasukkainen mies tappoi lapsensa eksän kiusaksi. Se on suurin pelkoni. Että lapseni kuolevat.

 

[kerran lähtenyt, ei koskaan katunut]

soita pieni sosiaalivirastoon/johonkin naisia auttavaan järjestöön ym. Netissä on paljon tietoa ja mä voin etsiä sulle. Apua saa aina ku pyytää, on helpompaa toimia jos on joku joka tietää tilanteen ja on tukena. Voimia ja rohkeutta uuteen elämään
t:kerran lähtenyt, ei koskaan katunut

 

[vieras]

Oolrait. Toivottavasti nyt saat vauhtia omiin töppösiisi. Älä ystävä rakas jää odottamaan sitä viimeistä niittiä. Lähde ennen kuin mies satuttaa sinua fyysisestikin. Henkisen uhan alla näytät elävän koko ajan. Ja sitä ei pidä väheksyä väkivaltana. Se on myös kauheaa.
Sinä itsekin tiedät mitä pitää tehdä. Vaikka sinusta tuntuu, että kerään ensin voimia ja sitten lähden, mutta kyllä sinusta se voima lähteä löytyy jo nyt. Tarvitset vain vahvistusta uskoa voimiisi. Toivottavasti saisit sen vaikka täältä.
Käytännön asioihin. Sanot, että pelkäät miten pääset uuden elämän alkuun. Se on suuri urakka. On suuri urakka saada edes ne käytännön asiat sujumaan. Sanot, että pelkäät lastesi puolesta. Onko pelkosi oikeasti aiheellinen. Tiedän, että on miehiä, joiden itsetunto ei kestä sitä, että nainen jättää. Rakkaus on muuttunut kieroutuneeksi ja omistushalu on sokeuttanut normaalin järjen. Jos oikeasti pelkäät lastesi hengen puolesta, niin olisiko sinun mahdollista tehdä lähtösi salaa. Eli, mies saa tietää lähtösi jotenkin kiertoteitä, eikä pääse teitä satuttamaan lähdön yhteydessä.
Normaalisti kyllä mieskin huomaisi, kun on rauhoittunut lähdön jälkeen, että mikä on normaalia ja mikä ei. Kunhan vain äkkipikaisuus ei ota valtaa.

Loppujen lopuksi kuitenkin nämä uudelleen aloittamiset eivät ole niin hankalia. Kun saa sen alkusysäyksen, niin se rullaa melkeinpä itsestään. Koeta jaksaa saada elämäsi järjestykseen.

 

[kohtalotoverisi]

ihan kun mun miehestä,minäkään en uskalla lähteä...mies ei meillä ota väkisin eikä juokkaan tolkuttomasti..Mutta esim.viimeksi kun ehdotin että jos erottais,oltiin valvottu koko edellinen yö riidellessä...

Mies suuttui ihan silmittömästi,otti puukon käteen ja huusi mulle että tapa mut sitten saatana ja vaikka mitä..

Mua pelottaa edes ehdottaa enään eroa,en haluaisi ainakaan olla kaksin kotona silloin.

Huusi muksuillekkin että kuunnelkaapas kun äidillä on teille kerrottavaa.ja sitten pakotti mut sanomaan lapsille että äiti haluaa erota isistä..

siis ihan hullua.normaalisti ihan järkevä,mutta tuntuu etten ole oikein vapaa tässä suhteessa,siis sillain että voisin tehdä mitä vaan,tarkoitan muistaen parisuhteeni.En voi sanoa että lähden muuten ensi kuun 15pv sinne ja sinne...kauhea riita tulee aina.

MÄ EN KANSSA JAKSA ENÄÄN!!!

 

[Dimsum]

ihan kun mun miehestä,minäkään en uskalla lähteä...mies ei meillä ota väkisin eikä juokkaan tolkuttomasti..Mutta esim.viimeksi kun ehdotin että jos erottais,oltiin valvottu koko edellinen yö riidellessä...

Mies suuttui ihan silmittömästi,otti puukon käteen ja huusi mulle että tapa mut sitten saatana ja vaikka mitä..

Mua pelottaa edes ehdottaa enään eroa,en haluaisi ainakaan olla kaksin kotona silloin.

Huusi muksuillekkin että kuunnelkaapas kun äidillä on teille kerrottavaa.ja sitten pakotti mut sanomaan lapsille että äiti haluaa erota isistä..

siis ihan hullua.normaalisti ihan järkevä,mutta tuntuu etten ole oikein vapaa tässä suhteessa,siis sillain että voisin tehdä mitä vaan,tarkoitan muistaen parisuhteeni.En voi sanoa että lähden muuten ensi kuun 15pv sinne ja sinne...kauhea riita tulee aina.

MÄ EN KANSSA JAKSA ENÄÄN!!!

No sullon sitte mies menny jo sen rajan yli, että sitä saa ihan tosissaan pelätä... :hug:

Mullon sellanen juttu, että aina kun mies on töissä tai muualla ajattelen, että voi kuinka ihanaa olis jos ei tarttis pelätä, että koska se tulee kotiin, tekee tavanomaiset rutiininsa eikä ole kenellekään läsnä muuta kuin silloin kun saa erikokoisia raivareita. Aina kun mies ei ole kotona, mulle on ihan selvää, että eroan heti kun se suinkin on mahdollista. Sitten kun mies on kotona, mulla tulee vähän epätodellinen olo ja koko ilta menee usvassa. Varon hermostuttamasat miestä, mutta en uskallakaan silloin ajatella eroa, saati puhua siitä. Sitten on tietenkin sellaisia päiviä, että mies on harvinaisen hyvällä tuulella ja ajattelen että mikäs tässä ollessa, miks ihmeessä ajattelin eroa? :headwall: Mutta nykyisin on niin harvassa nuo hyvät päivät, että ero on aika selviö...

 

[kohtalotoverisi]

älä vaan sano että suurin osa tutuistanne on kanssa sitä mieltä että te olette täydellinen pari?

Ja että sun on tavallaan hyvinä aikoina vaikeeta muistaa miksi taas halusinkaan eroa...?Miettinyt olen johtuuko siitä ettämies olis jotenkin manipuloinut mut aattelemaan niinkun hän itse ajattelee..

 

[Dimsum]

älä vaan sano että suurin osa tutuistanne on kanssa sitä mieltä että te olette täydellinen pari?

Ja että sun on tavallaan hyvinä aikoina vaikeeta muistaa miksi taas halusinkaan eroa...?Miettinyt olen johtuuko siitä ettämies olis jotenkin manipuloinut mut aattelemaan niinkun hän itse ajattelee..

Voit hyvinkin olla oikeassa.. :ashamed: Kyllä ihan selkeästi mies manipuloi ja alistaa minua, niin että saa uskomaan etten enää pärjäsi ilman sitä. Sitä se yrittää, mutta alkaa tässä silmät aueta. Tuo alkoholismi on niin räjähtäny silmille että mulle riittää. Kun alettiin yhteeen niin sanoin sille, että olen lapsuudessa kattonu tarpeeksi alkoholismia, en ala sitä siltä ottamaan. Ja se oli että tottakai! :headwall: Nyt mun silmät aukeaa kaikelle muullekin paskalle. Pähkinänkuoressa: miehen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja minun ja lasten pitäs suunnilleen palvoa sitä siksi kun se on se joka meitä elättää.

Ja juu, kyllä ne tutut joille ei tule purettua pahaa mieltä luulee että meillä on kaikki ok. Ei ehkä ihan täydellisenä parina pidetä, kun mies ei ole ikinä tykänny julkisesti osottaa hellyyttä, mutta joskus joku näkee kun halataan tai suudellaan. Onhan se kivaa tekemistä sen aikaa kun miehen kädet ei ala vaellella...

 

[Chick]

Ap rahan puute ei estä sinua lähtemästä. Selvitä missä on lähin turvakoti ja mene sinne ensi alkuun lastesi kanssa. Sieltä kyllä osaavat sitten neuvoa jatkosta. Lähde ajoissa, kun kerran todella pelkäät miestäsi!! Ei meistäkään varmasti kukaan halua lukea enempää niitä surulisia lehtijuttuja. Voimia.