N
neito
Vieras
Vauvahaaveet ovat pyörineet päässäni n. vuoden ajan. Mieheni kanssa olen jutellut asiasta hieman ja hänen mielestä "hyvä aika" olisi n. parin-kolmen vuoden sisään, kunhan molemmat saisivat vakituiset työt. Itsekin olin alkuun samaa mieltä. Tilanteemme on se, että minä olen valmistunut reilu vuosi sitten ja olen ollut töissä määräaikaisissa hommissa kahta n. kuukauden pätkää lukuunottamatta. Nykyinen homma jatkuu ainakin heinäkuun lopulle, ehkä pidempäänkin. Mieheni valmistui kuukausi sitten ja sai vuoden määräaikaisen homman. Kun kysyin mieheltäni, että jos tulisin raskaaksi vahingossa, niin mitä mieltä hän olisi, hän vastasi, että vauva on tervetullut.
Itselläni on ollut viimeaikoina sellainen olo, että yrittämisen voisi aloittaa, vaikka työtilanteemme ei ole pitkällä tähtäimellä selvä. Mutta en ole oikein uskaltanut puhua asiasta, kun epäilen/tiedän mieheni tyrmäävän ajatukseni heti... Luulen, että hän alkaisi kysellä perusteluja sille miksi juuri nyt. Itselläni on sellainen tunne, että kaipaan lasta rinnoilleni, hoidettavaksi ja hyväksi pidettäväksi. Enkä oikein osaa asiaa kunnolla selittää... On vain sellainen tunne, että nyt olisi hyvä aika.
Mutta monet kysymykset pyörivät päässäni... Kuinka selviäisimme taloudellisesti? Miten minun työllistymisen käy äitiysloman jälkeen? Kun alan työkokemusta ei ole vielä kertynyt paljoa ja olisin sitten n. vuoden poissa pelistä. Palkkaako minua enää kukaan? Kun nytkin tuntuu välillä vaikealta. Mahdummeko kolmeen pekkaan kaksioon (suht isoon sellaiseen kuitenkin n. 60 neliöö)? En haluaisi muuttaa pois nykyisestä, kun muutimme vastikään tänne, talo on uusi ja ympäristö on viihtyisä. Onko meidän pakko vaihtaa autoamme kun nykyinen on pieni, että rattaat tuskin mahtuisvat mukaan?
Tiedän, että meidän on itse päätettävä mikä on meille "hyvä aika", mutta haluaisin kuulla millaisessa tilanteessa muut haaveilijat ovat? Onko teillä jo kaikki valmiina, on omat asunnot ja hyvät työpaikat, vai ihan päinvastaista, tai jotain siltä väliltä. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä, jotta omat ajatukseni selkiintyisivät.
P.S En ole suunnitelemassa raskaaksi tuloa mieheltäni salaa, asiasta sovitaan yhdessä, haluan että lasta haluaa sekä tuleva äiti että isä. =)
Itselläni on ollut viimeaikoina sellainen olo, että yrittämisen voisi aloittaa, vaikka työtilanteemme ei ole pitkällä tähtäimellä selvä. Mutta en ole oikein uskaltanut puhua asiasta, kun epäilen/tiedän mieheni tyrmäävän ajatukseni heti... Luulen, että hän alkaisi kysellä perusteluja sille miksi juuri nyt. Itselläni on sellainen tunne, että kaipaan lasta rinnoilleni, hoidettavaksi ja hyväksi pidettäväksi. Enkä oikein osaa asiaa kunnolla selittää... On vain sellainen tunne, että nyt olisi hyvä aika.
Mutta monet kysymykset pyörivät päässäni... Kuinka selviäisimme taloudellisesti? Miten minun työllistymisen käy äitiysloman jälkeen? Kun alan työkokemusta ei ole vielä kertynyt paljoa ja olisin sitten n. vuoden poissa pelistä. Palkkaako minua enää kukaan? Kun nytkin tuntuu välillä vaikealta. Mahdummeko kolmeen pekkaan kaksioon (suht isoon sellaiseen kuitenkin n. 60 neliöö)? En haluaisi muuttaa pois nykyisestä, kun muutimme vastikään tänne, talo on uusi ja ympäristö on viihtyisä. Onko meidän pakko vaihtaa autoamme kun nykyinen on pieni, että rattaat tuskin mahtuisvat mukaan?
Tiedän, että meidän on itse päätettävä mikä on meille "hyvä aika", mutta haluaisin kuulla millaisessa tilanteessa muut haaveilijat ovat? Onko teillä jo kaikki valmiina, on omat asunnot ja hyvät työpaikat, vai ihan päinvastaista, tai jotain siltä väliltä. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä, jotta omat ajatukseni selkiintyisivät.
P.S En ole suunnitelemassa raskaaksi tuloa mieheltäni salaa, asiasta sovitaan yhdessä, haluan että lasta haluaa sekä tuleva äiti että isä. =)
Kyllä se sopiva aika löytyy!
aivan kuin olisin itse kirjoittanut muuten mutta mieheni epäröi jonkin verran isäksi tuloa..