Hädässä ystävä tunnetaan - vai tunnetaanko?

[Äreä]

Olenko ihan väärässä, kun odotan oikeilta ystäviltä ns ystävän tekoja? Tarkoitan sitä, kun eräänä jouluna yhden ystäväni mies oli kovin sairaana, niin menin auttamaan tätä ystävääni joulusiivouksessa ja siivosimme yhdessä päivän verran.

Oma mieheni sairastui vakavasti n vuosi sitten. Hän oli leikkauksessa ennen talvea ja talvella kaikki lumityöt, kotityöt jne jäivät minulle tavallisen työni lisäksi. Kertaakaan en kuullut yhdeltäkään ystävältäni kysymystä " miten jaksatte?" Tai " voinko auttaa jotenkin? " tms. Olen jäänyt pohtimaan, "vaadinko" tai oletanko liikaa ystävyydeltä? Onko väärin olettaa, että kukaan kysyisi automaattisesti tuollaista? Itselle se vaan tulee luontevasti, mutt ehkä olenkin outo. Erilaiset palvelukset ja apu ystävilleni kyllä kelpaa mm ammattini puolesta (olen sh ja konsultaatiopuheluita kyllä saan).

 

[palsta neuvoo]

Olenko ihan väärässä, kun odotan oikeilta ystäviltä ns ystävän tekoja? Tarkoitan sitä, kun eräänä jouluna yhden ystäväni mies oli kovin sairaana, niin menin auttamaan tätä ystävääni joulusiivouksessa ja siivosimme yhdessä päivän verran.

Oma mieheni sairastui vakavasti n vuosi sitten. Hän oli leikkauksessa ennen talvea ja talvella kaikki lumityöt, kotityöt jne jäivät minulle tavallisen työni lisäksi. Kertaakaan en kuullut yhdeltäkään ystävältäni kysymystä " miten jaksatte?" Tai " voinko auttaa jotenkin? " tms. Olen jäänyt pohtimaan, "vaadinko" tai oletanko liikaa ystävyydeltä? Onko väärin olettaa, että kukaan kysyisi automaattisesti tuollaista? Itselle se vaan tulee luontevasti, mutt ehkä olenkin outo. Erilaiset palvelukset ja apu ystävilleni kyllä kelpaa mm ammattini puolesta (olen sh ja konsultaatiopuheluita kyllä saan).

Odota vaan niin kohta tyypillinen kaksplus mamma tulee huutelemaan
-ota se marttyyrihattu pois päästäsi ja pyydä suoraan sitä apua ei muut ole ajatuksen lukijoita

 

["nyt"]

Usein kuulee ihmisten sanovan toisilleen, että soita vaan jos tarvit apua, ilmoita, jos voin jotenkin auttaa. Se on tavallaan sitten oma osuus tehty, jos toinen ei soita tai ilmoita. Kyllä tuo on hyvää ystävyyttä, että mennään paikalle ja autetaan niiden lumitöiden kanssa. Minä olen tosi huono pyytämään apua, mutta en sitten moiti ystäviäni, jos eivät tule avuksi, useimmiten eivät edes tiedä siitä, että olen ollut jotenkin pulassa. Ei se heidän vikansa ole, jos en mitään kerro.

 

[nyt lisää]

Tuosta en kyllä perusta, että muistellaan omia hyviä tekoja, kun minä niin hyvää hyvyyttäni sitä ja tätä, eikä ne nyt sitten mitään minun hyväkseni. Se ei ole hyvää ystävyyttä, luetella omia tekoja.

 

[Madicken04]

Ei kuulosta liikaa vaaditulta. Toki jollain ystävistä voi olla tilanteita ettei juuri sillä hetkellä pääse sitä käytännönapua tarjoamaan mutta varmaan joku olisi löytynyt jolla olisi se pari tuntia jossain välissä irronnut. Toisaalta jos yhteyksiä pidetään niin tuo jaksamisten kysely ja toisen huolien kuuntelu luulisi tulevan ihan automaattisesti mukaan.

Tietysti jos sitä apua kaipaa niin sekin kannattaa sanoa suoraan, jos ei ota noita vaikeita asioita puheeksi niin ei toinen välttämättä edes tiedä niiden olemassaolosta tai kuvittelee että ovat jo hoidossa ja apua tulee muualta. Tietenkin tuollainen "voinko auttaa jotenkin?" on hyvä tapa madaltaa kynnystä avun pyytämiseen.

 

[jmjmjm]

Itse olen käynyt auttamassa kavereitani muutoissa, puidenteossa jne.. en ole itse ainakaan odottanut mitään työtä takaisin vastapalveluksena. Enkä sellaista ole saanut.. Mutta uskon, jos elämässä tulisi tiukka tilanne niin saisin apua pyytäessäni.

Lähimmän naapurin kanssa meillä on yya-sopimus. Me elämme miehen kanssa vauva-taapero arkea ja koiramme ei pääsisi kovin pitkille lenkeille meidän kanssa. Naapurin mummo on ottanut koiran lenkitykset hoitaakseen ja käyvät varmaan kymmenen kilometrin lenkkejä päivittäin. Koira on myös paljon aikaa heillä. Heillä on siis aina ollut koiria, mutta nyt viimeisen kuoltua kolmisen vuotta sitten päättivät etteivät ota enää koiraa. Kuitenkin sydämeen jäi heille koiran mentävä aukko, jota meidän koira paikkaa. Teemme toisaalta vastavuoroisesti talvisin lumityöt katoilta heidän pihastaan, ollaan vaihdettu kattopellit/maalattu, hiottu ja lakattu lattiat.. yms... Siis sellaisia töitä mitä meidän nuorten polvet kestää paremmin kuin heidän.

Sinun on itse määriteltävä ne rajat mihin saakka autat ystäviäsi, jos se sinua rasittaa. Itse koen, että minulla on sen verran hyvä ja onnellinen elämä näin, että minulla on onni antaa omaa aikaani muille jos sitä tarvitaan. Minä olen sen verran hupsu, että uskon karman lakiin, vaikka en jumalaan usko (kirkostakin olen eronnut). Jos teen hyvää pyyteettömästi niin saan hyvää.

 

["moukka"]

Tuosta en kyllä perusta, että muistellaan omia hyviä tekoja, kun minä niin hyvää hyvyyttäni sitä ja tätä, eikä ne nyt sitten mitään minun hyväkseni. Se ei ole hyvää ystävyyttä, luetella omia tekoja.

siitäkö perustat että sinua autetaan mutta et vastavuoroisesti osaa ja tajua auttaa vaan olet moukka jolle kelpaa kaikki mitä ilmaiseksi annetaan ja riemusta kiljuen sen otat vastaankin

 

["nyt"]

[QUOTE="moukka";29216293]siitäkö perustat että sinua autetaan mutta et vastavuoroisesti osaa ja tajua auttaa vaan olet moukka jolle kelpaa kaikki mitä ilmaiseksi annetaan ja riemusta kiljuen sen otat vastaankin[/QUOTE]

No totta mooses. Hienon tulkinnan teit!

 

["aapee"]

Tuosta en kyllä perusta, että muistellaan omia hyviä tekoja, kun minä niin hyvää hyvyyttäni sitä ja tätä, eikä ne nyt sitten mitään minun hyväkseni. Se ei ole hyvää ystävyyttä, luetella omia tekoja.

Siis en tarkoittanut tuota omaa "urotekoani" minään muisteluna ja oman hännän nostamisena tai vastapalveluksen odottamisena Kunhan vaan otin esimerkkinä.

Meillä siis sitä raskasta aikaa miehen sairastumisen ja leikkauksen jälkeen kesti koko talviajan, eli nelisen kuukautta ja ystävät tiesivät kyllä mieheni sairastuneen ja joutuneen leikkaukseen.

Yleensä tiedän jo, kun joku tietty "ystävä" soittaa, että hän tarvitsee taas neuvoa jossain ihottuma-asiassa tai lääkejutussa.

 

["nyt"]

[QUOTE="aapee";29216385]Siis en tarkoittanut tuota omaa "urotekoani" minään muisteluna ja oman hännän nostamisena tai vastapalveluksen odottamisena Kunhan vaan otin esimerkkinä.

Meillä siis sitä raskasta aikaa miehen sairastumisen ja leikkauksen jälkeen kesti koko talviajan, eli nelisen kuukautta ja ystävät tiesivät kyllä mieheni sairastuneen ja joutuneen leikkaukseen.

Yleensä tiedän jo, kun joku tietty "ystävä" soittaa, että hän tarvitsee taas neuvoa jossain ihottuma-asiassa tai lääkejutussa.[/QUOTE]

Kiva kun vastasit, minäkin vähän aamupöpperössä turhaa puutuin tuohon... Meilläkin oli joku vuosi sitten kumpikin vuoron perään pois pelistä tapaturmien vuoksi, en vaan osannut pyytää apua. Naapuri kyllä teki meiltä pari kertaa lumityöt, mistä olin tosi kiitollinen, kun sattui mättämään niin paljon lunta kerralla eikä puoliso pystynyt moneen viikkoon osallistumaan lumitöihin.

 

[Phoebsi]

Kyllähän sen kannattaisi olla vastavuoroista. Mutta miten usein sitä lukeekaan että vaikka puolison tai lapsen sairastuttua perheet jäävät totaalisen yksin. En tiedä, miksi oletetaan että "kyllä se soittaa jos apua tarvitsee". Miksi oletus ei voi olla, että "minäpä soitan ja kysyn, tarvitseeko hän apua"?

 

[Phoebsi]

[QUOTE="nyt";29216421]Kiva kun vastasit, minäkin vähän aamupöpperössä turhaa puutuin tuohon... Meilläkin oli joku vuosi sitten kumpikin vuoron perään pois pelistä tapaturmien vuoksi, en vaan osannut pyytää apua. Naapuri kyllä teki meiltä pari kertaa lumityöt, mistä olin tosi kiitollinen, kun sattui mättämään niin paljon lunta kerralla eikä puoliso pystynyt moneen viikkoon osallistumaan lumitöihin.[/QUOTE]

Minun tuttavani jäi leskeksi kun nuorimpansa oli vuoden ikäinen. Pienen talon pihan laitto jäi kesken, kun puoliso menehtyi täysin yllättäen. Hän alkoi sitten vuoden päästä laittaa pihaa itse. Lapset pyöri jaloissa ja nainen itse yksin rakensi terassia pihaan. Naapurit käveli ohi, hidasti vauhtia oikein ja katseli, mutta yksikään ei tarjoutunut auttamaan vaikka jokainen tiesi tilanteen.

Kyllä suututti minuakin vaikka tapahtuneesta on jo vuosia :kieh:

 

["vieras."]

Ikävä kyllä kuulostaa tutulta. Ja minäkin uskoin ennen karmaan, että hyvä tulisi jossain vaiheessa takasinkinpäin. No EI TULE. Itse olen aina ollut ensimmäisenä tyrkyttämässä apuani, mutta nyt yritän oppia siitä pois, koska se johtaa vain katkeruuteen, kun vastapalveluksia ei saa edes pyytämällä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras.";29216476]Ikävä kyllä kuulostaa tutulta. Ja minäkin uskoin ennen karmaan, että hyvä tulisi jossain vaiheessa takasinkinpäin. No EI TULE. Itse olen aina ollut ensimmäisenä tyrkyttämässä apuani, mutta nyt yritän oppia siitä pois, koska se johtaa vain katkeruuteen, kun vastapalveluksia ei saa edes pyytämällä.[/QUOTE]

No ehkä en sanoisi vielä katkeroituneeni. Mielelläni edelleen tarjoan apuani niille oikeille ystäville. Muutamme viikon päästä ja yksi ystävä laittoi viestiä, että pyydän jos tarvitsen apua. Ja toinen laittoi viestiä, että voi ottaa lapsemme heille leikkimään muuton ajaksi, jos siitä on apua <3 Näitä pidän niinä oikeina ystävinä ja heidän puolestaan olen valmis uhrautumaan itsekin

Ehkä tuon mieheni sairastumisen myötä olen oppinut selekoimaan, ketkä ovat oikeasti niitä ystäviä ja ketkä vaan tuttavia. Tuttaville en välttämättä aina jaksa vastata puhelimeen, koska tiedän heidän pyytävän palveluksia (mm jopa korvien katsomista, tosiaan vesirokkoisen lapsen "diagnosoimista", labratuloksien katsomista työpaikkani koneelta, sairaan lapsen hoitovapaatodistuksen kirjoittamista jnejne).

 

[moneen junaan]

Ei sellaset ole oikeita ystäviä jotka ei päivänselviä asioita tajua eikä edes viitsi kysyä miten jaksatte tai tartteeko apua. Onhan näitä "ystäviä" moneen junaan. Jotkut on jopa niin moukkia kun heille jotain antaa hyvää hyvyyttään niin ei edes vaivaista kiitosta osaa sanoa. Sellaset joutaa jäädäkin, lopulta ovat yksin kun kaikki ympärillä kyllästyvät pelkkään hyväksikäyttöön.
Ap. Sulle toivon ihan uutta ystäväpiiriä jossa ystävyys on vastavuoroista.

 

["niin"]

Itselläni ei ole tapana pyytää tai tyrkyttää apua, mutta olen aina yrittänyt sanoa ystäville, että jos jotain on, niin pyytää saa. Sairaalle ystävälle sanoin, että jos haluat keskustelu/kuunteluapua, niin soittaa voi vaikka keskellä yötä. Ei kyllä koskaan soittanut (yöllä siis) mutta ihan tosissani olin.

 

[sfjfsi]

Jotkut vaan on sellasia että odottavat itse saavansa kaiken mutta heidän ei tartte ikinä antaa mitään takaisin.
Tosin voihan se olla että ystävälläsi oli joku uusi tilanne päällä (vaikka ero tai masennus) eikä siksi jaksanut muuta kuin hoitaa omat asiansa.