Haittaako oma-aloitteisuuden puute kumppanissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse olen ainakin vienyt miestä yllätystreffeille erilaisiin häntä kiinnostaviin paikkoihin, ottanut mukaan yllärinä jotain tosi luksusevästä/hänen suosikkijuttujaan, olen ostanut yllärinä erilaisia pikkulahjoja jos olen löytänyt jotain hänen näköistään tai jotain mitä hän tarvitsee. Olen tehnyt hänelle yllärinä brunssikattauksia, tuonut aamista sänkyyn, valmistanut kolmen ruokalajin illallisia, ostanut kaupasta juuri niitä asioita joista hän pitää ja itse välttämättä en. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä ja olen ollut erittäin aloitteelinen. Olen antanut selkä- ja hartiahierontaa. Ehkä voisin tehdä enemmänkin, mutta ainakin olen yrittänyt.

Geisha?
:D tää nyt lähinnä kuulostaa jonkun miehen kirjoittamalla, näyttää sitten kohta tyttöystävälleen ja sanoo, kato nyt, tällaistakin on...
 
Geisha?
:D tää nyt lähinnä kuulostaa jonkun miehen kirjoittamalla, näyttää sitten kohta tyttöystävälleen ja sanoo, kato nyt, tällaistakin on...

Ihan tavallinen kohta 30v nainen olen. Tykkään ilahduttaa kumppaniani, ja siksi harmittaakin, että hän ei ole kovinkaan oma-aloitteinen sen suhteen, että tekisi jotain minua ilahduttavaa :( Olemme asiasta myös keskustelleet joskus, olen ihan suoraan sanonut, että tykkäisin kovasti jos joskus tekisi jotain kivaa minullekin ja osoittaisi välittävänsä.
 
Ihan tavallinen kohta 30v nainen olen. Tykkään ilahduttaa kumppaniani, ja siksi harmittaakin, että hän ei ole kovinkaan oma-aloitteinen sen suhteen, että tekisi jotain minua ilahduttavaa :( Olemme asiasta myös keskustelleet joskus, olen ihan suoraan sanonut, että tykkäisin kovasti jos joskus tekisi jotain kivaa minullekin ja osoittaisi välittävänsä.

Sori, kuulostit liiankin täydellisen yritteliäältä ja miellyttämishaluiselta...Tai näin ainakin nelikymppisen peruselämään jämähtäneen mielestä. Muistan hämärästi ajat kun tein jotain extraa miehelle mut se jäi pois kun toinen ei niistä sen kummemmin kai vaikuttunut eikä takaisinpäin samanlaista. Jos mies ei ole sellainen spontaani huomioija niin ei se kai sellaiseksi muutu.
 
Sori, kuulostit liiankin täydellisen yritteliäältä ja miellyttämishaluiselta...Tai näin ainakin nelikymppisen peruselämään jämähtäneen mielestä. Muistan hämärästi ajat kun tein jotain extraa miehelle mut se jäi pois kun toinen ei niistä sen kummemmin kai vaikuttunut eikä takaisinpäin samanlaista. Jos mies ei ole sellainen spontaani huomioija niin ei se kai sellaiseksi muutu.

No tätä mä juuri pelkään. Siis että menetän itsekin sen fiiliksen, että on kiva tehdä jotain toiselle, jos se ei koskaan ole vastavuoroista. Sen takia kai tässä keskustelussakin olen - purkamassa negatiivisia tunteina sen suhteen, ettei mies kykene oma-aloitteisuuteen tai vastavuoroisuuteen huomioimisessa.
 
No tätä mä juuri pelkään. Siis että menetän itsekin sen fiiliksen, että on kiva tehdä jotain toiselle, jos se ei koskaan ole vastavuoroista. Sen takia kai tässä keskustelussakin olen - purkamassa negatiivisia tunteina sen suhteen, ettei mies kykene oma-aloitteisuuteen tai vastavuoroisuuteen huomioimisessa.

Mies toki hieroo kipeitä hartioitani, mutta vain jos pyydän erikseen ja oikein valitan niiden kipeyttä. Hän laittaa myös minulle ruokaa - mutta sitäkin vain pyydettäessä. Ja silloinkin jatkuvasti kysyy minulta neuvoa kaikkeen, vaikka osaisi ihan hyvin itsekin sen ruoan laittaa (on tehnyt monta kertaa ennenkin). Mutta esimerkiksi aamiaistarvikkeita ei koskaan muista kaupassa käydessään ostaa (tai ei ylipäätään muista käydä siellä kaupassa), vaikka tietää aamiaisen olevan minulle supertärkeä. Ylipäätään tekee siis asioita ja erikseen aina pyydän ja muistutan, mutta eihän se ole sama kuin oma-aloitteisesti tekisi. Oma-aloitteisesti tehty asia kertoo, että toinen näkee vaivaa muistaakseen mikä sille kumppanille on tärkeää ja mikä ilahduttaa.
 
No tätä mä juuri pelkään. Siis että menetän itsekin sen fiiliksen, että on kiva tehdä jotain toiselle, jos se ei koskaan ole vastavuoroista. Sen takia kai tässä keskustelussakin olen - purkamassa negatiivisia tunteina sen suhteen, ettei mies kykene oma-aloitteisuuteen tai vastavuoroisuuteen huomioimisessa.

Niin, toisten muistaminen itsessään on kivaa, itsekin siitä tykkään ja muistan esim. sisaruksia odottamatta mitään takaisin, joskus toki saankin. Miehen suhteen ehkä kuitenkin takaraivossa oli joskus toive, että yllättäisi edes joskus tai tekisi jotain edes etäisesti romantiikkaan viittaavaa. Mutta ei. Kyllähän me joululahjat ostetaan yms mutta ei ekstraa.
Toivon että pidät oman hyvän fiiliksen yllä, tavalla tai toisella!
 

Yhteistyössä