Halipeto 5 viikkoa - miten vieroittaa?

[Minna ja halipeto]

Hei
Meilla pikku neito on semmoinen halipeto joka ihannoi sitä että häntä kannetaan ympäriinsä, ja sitten nukahtaa käsivarrelle. Vaunuihin eikä sänkyyn nukahda, ei todellakaan. Syliin ja tissille kyllä....

Jos laitan käsivarrelta vaunuihin nukahtaneena, usein herää ja huuto alkaa. Siis takaisin syliin ja siihen taas nukahdetaan. Neidistä on siis jo nyt tulossa pikku "kiristäjä" sillä huudollaan saa minut halimaan ja kantamaan ympäriinsä ja etenkin nostamaan pois sieltä vaunuista....

Miten voin muuttaa tilannetta??? En viitsisi kauhean kauaa huudattaa vauvaa, en kyllä koskaan heti nosta vaunuista syliin vaan odotan jopa 5 minuuttiin asti (jolloin huuto pahenee ja vauva muuttuu punaiseksi

Neiti nukkuu meidän sängyssä samasta syystä...huuto alkaa jos hänet siirretään omaan sänkyyn. Onko kaikilla näin - tai onko tämä ihan oletettua???

Miten vieroitus onnistuisi? Neuvoja? Kiitos )

 

[normaalia]

Ihan normaalia tuon ikäiselle. Vauva vain haluaa läheisyyttä. Kannattaa kokeilla vaikka rintareppua tai kantoliinaa.

 

[Nou hätä]

Noin pienen vauvan kohdalla en puhuisi vielä "vieroittamisesta" tai siitä että vauva "kiristäisi" sinua. Tosiaankin kuuluu tiettyyn ikään.

Itselläni on nyt 8 kk vanha poika ja noin pari kuukautta vanhaksi asti tuntui siltä, ettei poikaa voinut laskea käsistään hetkeksikään ilman huutoa. Ei viihtynyt sitterissä, omassa sängyssä jne. Kantoliinassa kantelin ja pidin sylissä.

Tuo on tosiaankin vaihe, joka menee ohi! Usein ollaan lisäksi sitä mieltä, että pienen vauvan (alle 1/2 vuotta) itkuun tulisi reagoida heti, eikä siis huudattaa sitä viittä minuuttiakaan.

 

[mami]

Viisi viikkoa vanha vauva ei kyllä vielä kiristä ketään, kunhan nyt tahtoo olla lähellä. Tärkein tehtäväsi tuon ikäisen vauvan kanssa on antaa sen tankata turvallisuutta sinusta, eikä miettiä miten sen vierottaisi. Ajan myötä kyllä helpottaa.

 

[jolly]

Nukkumisesta sanoisin vielä sen verran, että kun lapsi on nukahtanut syliisi (tai yhtä hyvin rinnalle), katso kellosta tarkka aika milloin hän nukahtaa. Seuraile hänen silmiään, ne liikkuvat luomien alla. Kun silmät eivät enää liiku, hän nukkuu sikeämpää unta. Tähän menee yleensä aikaa n. 20 minuuttia. Silloin on oikea aika varovasti kantaa hänet omaan sänkyyn! Meillä tämä keino toimi aina ja tyttö oppi nukkumaan omassa sängyssään, siitä tuli pienestä pitäen tuttu paikka ja hieman myöhemmin opeteltiin nukahtamaan omaan tuttuun sänkyyn.

 

[Minna ja halipeto]

KIITOS vastauksistanne, hyvä tietää että on ihan normaalia eikä siis tarvitse vieroittaa minusta vielä )

 

[Ansku22]

Meillä oli sama juttu alkuun. Poika ei viihtynyt yhtään missään muualla kuin sylissä päivät ja vaunuissa/meidän välissä yöt. Sylissä pidinkin paljon (en halunnut huudattaa vaikka sukulaiset, varsinkin iäkkäämmät hoki että ei saa joka itkuun vastata..). Vaunuista ja meidän välistä halusin "opettaa" pois (heräsin kerrankin kun mun peitto tippui vauvan kasvoille ja muutenkin oma uni kärsi kun varoin kokoajan). Aloitettiin samalla tavalla kuin nimim. jolly, eli nukutettiin hyvin syliin ja siitä varovasti sänkyyn. Meillä oli lisäksi apuna pieni peitto joka oli jo sylissä vauvan päällä tai kasvojen vierellä. Sitten nostettiin peittoineen päivineen sänkyyn. Siitä alkoi oppimaan omaan sänkyyn joka kylläkin kävi sitten aika nopeasti. Nyt nukahtaa monesti kun vain laskee sänkyyn ja peiton reunan antaa nuuskutettavaksi. Poika on nyt 2kk. Sylissä viihtyy vieläkin päivällä paljon, mutta nyt jaksaa jo sitteristäkin katella tai lattialla leikkiä jonkun aikaa.

 

[Mama13]

Juu älä vaan ihmeessä rupea vieroittelemaan. Vauvasi luo perusluottamuksensa maailmaan ja itsetuntonsa perustan nyt sitä kautta, kuinka nopeasti ja hyvin hänen tarpeisiinsa vastataan. Ja vastahan hän 5 viikkoa on ollut ulkona kohtusi lämmöstä! Nauti läheisyydestä, sitä ei kuitenkaan kestä niin kovin kauaa!!!

 

[Miranda]

Sori seuraava, mutta aion puhua vähän biologian näkökulmasta.
"Ihmiseläimelle" on kantaminen tyypillistä, ihminen onkin kantaja eläin. Äiti ja jälkeläinen ovat luonnollisimmillaan kun äiti kantaa vauvaansa mahdollisimman paljon. Vauvalle se on tuttua ja se on kirjoitetuna hänen geeneihinsä..hän siis osaa odottaa sitä jo alusta. Ja äidin geeneissäkin kantaminen on. Kun vauva hätääntyy vaikka massukivuista äiti hätääntyy kuullessaan itkun ja vaistonvaraisesti nostaa vauvan syliin ja keinuttelee.

Missään tapauksessa vauva ei kiristä äitiään!!
Ihminen on senverran vieraantunut luonnosta, että hän on myös vieraantunut normaalista lajinsa mukaisesta käyttäytymisestä ja yrittää saada jälkeläistä itsestään kauemmaksi ja lopulta itsenäiseksi aivan liian varhain.

Kun äiti kantaa vauvaa mahd.paljon ovat kumpkikin onnellisempia. Vauva ei itke, hän on rauhallinen, nukkuu yönsä ja äiti saa levätä ja on tyytyväinen.
Paha kierre alkaa jos äiti yrittää päästä kauemmas jälkeläisestään. Siitä alkaa ns.koliikit ja huudot.
En kiellä koliikkia, meilläkin oli sitä, mutta väitän, että suurin osa "koliikista" ei ole oikeaa kaasuvaivaa, vaan kantamisen kaipuuta.

Ihmisvauva kaipaa paljon rintaa, kantamista ja olla äidin lähellä kaiken aikaa ja se todellakin tuo tasapainoa äidillekin.

Minä käytin kantoreppua alkuun ja myöh, kun vaavi olikin jo n.8kk ostin kantoliinan.
Kantoliinoja ovat käyttäneet esi-isämme jo kauan, ympäri maailmaa, se ei ole mikään uusio hippien keksintö :/

Sori tää tällainen teksti, mutta tuli fiilis kirjoittaa, kun ei se lapsi mitään kiristä, vaan käyttäytyy ihmislajille tyypilliseen tapaan. Kunpa äiditkin osaisivat kuunnella vaistojaan!

Ei se ole helppoa, varsinkaan ekan kanssa, mutta se kannattaa!

 

[Pesu]

Tuo 5 minuuttia huudattamista on minusta jo kamalan pitkä aika! Ei ihme jos naama jo punainen sillä pienellä on jos tosi hätä sillä itku on ainoa keino jolla vaavi voi ilmaista itseään ja tarpeitaan.

Vuosi sitten olisin pitänyt omaa vaaviani enemmänkin sylissä mutta luonne alkoi näkyä jo heti ensimmäisinä viikkoina-ei viihtynyt ylimääräistä sylissä ja oli niin kuumakin.

Kyllä ne ensikuukaudet menee niin nopeasti, nauti vaan ja ihastele nukkuvaa poikastasi, pian alkaa liikkuminen ja maailman tutustuminen eikä sylissä käydä sitten kuin vain tankkaamassa läheisyyttä

 

[pompom]

Aivan samaa mieltä kun Pesu: älä ihmeessä huudata lastasi viittä minuuttia, äläkä edes minuuttia! Kyllä sillä tavalla aiheutat lapsellesi perusturvallisuuden puutteen ja pahojakin traumoja.

Nykyinen psykologinen tutkimus on vahvasti sitä mieltä että vauvan turhaan huudattaminen on vaaraksi lapsen psyykkiselle kehitykselle. Vauva itkee aina hätäänsä ja siis syystä, ei mitenkään kiusallaan! On jotenkin tyypillistä nykyaikaa juuri tuo että heti aletaan itsenäistää pientä vauvaa, eihän nyt viisiviikkoinen mitään kiristä vaan itkee nälkää, janoa, kuumaa, kylmää ym. tai LÄHEISYYDEN TARVETTA! Se on tarve siinä missä muutkin ja äidin tai hoitajan tulee se tarve tyydyttää.

Vauvalla on tarve olla sylissä ja hellittävänä. Jos et jaksa häntä kanniskella niin hankin tosiaan esim kantoliina, meillä ainakin kaksikuukautinen nukkuu parhaiten päiväunet liinassa- ja minulla on kädet vapaana tekemään mitä haluan.

 

[mössö]

Olen samaa mieltä kuin edellisetkin. Pidä vauvaasi paljon sylissä ja jos ei nukahda kuin rinnalle tai viereen niin ei haittaa. Varmasti monet päivittelee, mutta vauvat on niin erilaisia. Meidän muksu heräsi välittömästi jos laitettiin omaan sänkyyn. Ei auttanut mitkään ajat esim. 20 min sylissä ja sitten sänkyyn. Vasta vanhempana n. 8kk iästä alkaen nukkui kun nukkuvana laskettiin sänkyyn. Samoihin aikoihin pidimme unikoulun, jotta oppisi nukahtamaan yksin ja ei heräisi yöllä 1-2 tunnin välein imaisemaan tissiä. Eli ehdit vieroittaa lapsesi kyllä myöhemminkin. Mekin kuulimme jos jonkinlaista päivittelyä vieressä nukkumisesta, mutta teimme niinkuin hyvältä tuntui.

 

[Helena]

Ajattelen kuten edelliset ja on se testattukin omalla vauvalla. Samanlainen hän oli pikkuvauvana, mutta pian oppi itsenäisemmäksi, jopa sellaista vauhtia, että sylivauvaa tulee välillä ikävä. Annoin olla sylissä niin paljon kun vain halusi. Ilman kantoliinaa se olisi ollut raskasta, mutta liinan kanssa mukavaa ja helppoa.

 

[kata]

Meillä oli sama peli,mutta ikä teki tehtävänsä.Uus tutkimus kertoo että jos lasta kannetaan3-4 tuntia vuorokaudessa,on hän 45 % vähäitkuisempi kuin lapset jotka eivät syliin pääse.Meillä tyttö vuoden ja itkua ei juur koskaan kuule.Kannettu on,mulla oli Huggis liina jossa painavampana jaksoi kantaa.Laita kapaloon,se voi auttaa.Meillä tyttö nukku mahallaan paljon paremmin ja nukutettiinkin 2 kk iästä alkaen masullaan ja niin nukkuu vieläkin.On turvallisempaa kuin selällään.
N.6-7 kk iässä ei enää saatu syliin nukahtamaan vaikka yrittikin.Tyttö halus vaan masulleen sänkyyn ja tassua päälle.Opetin jo kk iästä alkaen tassua,ihan sylissä pidin isoa kättä selässä.Että vauva oppi sen ison käden turvan.
Sänkyyn oli helpompi siirtää kun sai käden taas selän päälle.

Koita jaksella,kyllä se joskus lakkaa tuo kantaminen.Nauti myös,se on ihanaa tuo pieni tuhiseva nyytti sylkissä.

-kata-

 

[Sintti]

Meidän poika ei tuossa vaiheessa (oli vähän mahavaivojakin) nukkunut päivällä oikeastaan ollenkaan muualla kuin sylissä. Sylissä saattoi nukkua tunninkin, mutta sänkyyn laittaessa heräsi aina. Oli aika epätoivoista olla pojan kanssa kahdestaan, kun mies oli töissä. Hyvä kun syötyä sain, kun ei viihtynyt hereilläkään yksin.

Parin kuukauden iässä rupesi nukkumaan silloin tällöin, ja nyt (reilu 4kk) nukkuu säännölllisen epäsäännöllisesti neljät-viidet puolen tunnin unet päivässä (joskus saattaa nukkua yhdet pitemmätkin). Mitään kummempaa koulutusta ei tarvittu, vaan ikä teki tehtävänsä. Poika selvästi tajuaa, että tämä on tuttu paikka, ja herääkin yleensä ihan hyvillä mielin (vieraammassa paikassa herää usein itkien).

Nukahtaminen on edelleen välillä vaikeaa, joskus ei auta kuin rinta, joskus riittää, kun laittaa sänkyyn ja törppää tutin suuhun. Syliin ei nykyään oikein edes osaa enää nukahtaa(!!), kantoreppuun kyllä. Vielä kun saisi pojan nukahtamaan vaunuihin, niin se olisi plussaa... joka lenkillä joutuu siirtämään kantoreppuun, kun huuto lisääntyy väsymyksen myötä.

Mutta tsemppiä, kyllä se siitä pikku hiljaa. Meillä mies oli 5 viikkoa lomalla ja meni maanantaina töihin. Ja tajusin, miten iso ero pojan rytmissä on lomaa edeltävään aikaan. Nyt ehdin ihan toisella tavalla vaikka roikkua täällä

 

[Mama13]

Ihanaa tekstiä Katalta! Samaan olen ihmetellyt itsekin, että miksi joidenkin oppien mukaan vielä nykyäänkin ihminen pitäisi "itsenäistää" jo ihan vauvana. Hyvänen aika, ihminenhän syntyy avuttomampana kuin eläimet!! Eikä se biologia ole mihinkään muuttunut vaikka yhteiskunta onkin... huh. Kun miettii mitä kaikkea meidän lapset joutuvat sulattelemaan enemmän vs. esim. me itse jo ihan pienenä. No, tämä meni asian vierestä. Mutta siis kun ymmärrettäisiin ettei se pieni taimi tarvitse muuta kuin ravintoa, unta, vanhempien läsnäoloa ja paljon syliä! Mitä enemmän näitä mietiskelee sen vieraammalta alkaa itsestäkin tuntua vaunut, sitterit, jumppamatot jne... Niin enkä ole "hörhö", kyllä niitä meilläkin käytetään Mutta eihän noita aikojen alussa tosiaan ollut eli kyllä se biologinen sylin tarve vauvalla on!

 

[Pesu]

No tämäkin ehkä jo liippaa asian vierestä mutta kerron vain kuinka yleistä onkaan tuo etenkin vanhemman sukupolven antamat ohjeet siitä että vauvaa ei saa totuttaa "käskyttämään" . Itse sain näitä ohjeita jo raskausaikana, ei saa reagoida joka itkuun jne jne.

Ne on ne äidin vaistot, en kyllä osaa antaa huudattaa tuota pientä vuoden vanhaa vieläkään, yleensä kun tää kaveri itkee niin hällä on oikeesti joku hätä! Ja hätähän se on sekin kun on hellyydenkaipuu ja haluaa kiivetä syliin!

Vasta anopilta rakkaalta kuulin tässä miten olin "passannu pojan piloille" kun alta vuoden vanhana ei vielä ees kontannu.Hohhoijaa.Oma äitini antoi taas aikoinaan ohjeen että ei saa pientä itkettää.

Kylläpä sitä huutoa saa sitten varmaan tarpeeksi uhmassa kun rajoja koetellaan.

Mun mottoni on että kylläpä äidillä, ihan sillä ensimmäisenkin tehneellä, on hyvät äidinvaistot.Niitä on joskus vaikea keskittyä kuuntelemaan kun hyvää tarkoittavia neuvoja sataa suunnasta jos toisesta.Äitihän lapsensa tuntee ja oppii vaistoamaan pienen tarpeet, ainakin ajan mittaan.

 

[Mama13]

Juu, nimenomaan meidän äitien sukupolvelle iskostettiin päähän tuo ajatus että pienikin vauva manipuloi. kiristää jne. Mutta eihän pieni vauva sellaista osaa!!!!

Luin ihanan kirjan itsetunnon kehityksestä, ja siinä kerrottiin kuinka ensiarvoisen tärkeää on että pienen vauvan itkuihin vastataan heti. Näin vauva oppii että maailma on hyvä ja luotettava paikka ja että hän itse on hyvä. Ja vauvalla on itkiessä aina joku tarve, eihän se muten osaa kommunikoida. Perusluottamus ihmisiin ja maailmaan sekä omaan itseensä siis syntyy kun vauva oppii luottamaan että häntä hoidetaan.

Ei ole ihme tämä suomalaisten itsetunto-ongelma kun 70-luvulla nauvooiden ohjeistus oli antaa ruokaa 4 tunnin välein. Äidinmaitohan sulaa tunnissa eli niissä perheissä josisa tuota oppia on noudatettu vauva on saattanut itkeä nälkäänsä joka välissä 3 tuntia! Samassa kirjassa oivaltavasti kerrottiin että ei ole todellakaan sama asia annetaanko sama määrä ruokaa vuorokauden aikana vauvalla silloin kun vauva itse haluaa, vai kelloon katsomalla. Molemmissa tapauksissa vauva saa tarvitsemansa ruoan, mutta jälkimmäisessä joutuu ITKEMÄÄN NÄLKÄÄNSÄ JOKA PÄIVÄ, MONTA KERTAA!

Järkeenkäypää...

Niin, "koulimiset", vieroitukset ym. kasvatukset ehtii sitten myöhemmin.

 

[Pesu]

Niin jatkan aiheen vierestä... anoppini kertoi ajan käytännöistä ja samoin äitini, 70-luvun alussa kun on molemmat lapsia saaneet. Sairaalassa oleiltiin aika kauan tuohon aikaan 7-10 päivää oli tavallista.

Aatelkaa kun se "vieroitus" on alkanut jo heti syntymisen jälkeen! Ei puhettakaan että vauva ja äiti olisivat olleet yhdessä muutoin kuin imetyshetkellä, lasin takaa vaan äidit olivat päivät pitkät ihastelleet vauvojaan jotka makasivat rivissä sängyissään.

Ihmettelin sitten että mitä äidit teki päivät pitkät kun ei ollu imetystä, söivät ja seurustelivat kuulemma keskenään.Vauvan kapalointi yms. opetettiin vasta lähtöpäivänä.Vauvat tuotiin kellon tarkkoina ruoka-aikoina valmiiksi sängylle.Äitini oli ollut kerran veskissä kun oli vauva jätetty imetettäväksi, olikin tuotu väärä vauva ja minä olin jollain toisella tädillä, onneksi äitini heti huomasi erehdyksen vaikka muutenhan vauvat olivat samnlaisia paketteja, naama vain näkyi!

Hohhhoijaa, jos vanhempi sukupolvi kummastelee nykyajan vauvanhoitoa niin mulla kulkee kylmät väreet ajatellessani oman vauva-aikani käytäntöjä ja pyrkimystä itsenäistämiseen!Päivähoitoonhan oli pakko jo viedä vauva 3-4 kk synnytyksestä kun ei äitiyslomat olleet pitkiä. Onneksi aika muuttuu!

 

[väsynyt ohjeisiin]

Mutta mikä kumma siinä on kun ei voi mennä jakeluun että nykyään tehdään näin ja näin, eikä vauvaa esimerkiksi enään huudateta. Pakko on ihan itse suuttua kun väkisten yritetään kasvatustapoja muuttaa ja tehdään toisin kun antaa hetken vauvaa hoitaa. Äitini väitti pokkana että mulla on vaan mieli niin herkkänä synnytyksen jälkeen kun hermostuin jatkuvista kasvatusohjeista (jotka on tosiaan kamalia)..Synnytyksestä on aikaa reilu 2kk ja mulla on aika pitkä pinna, mutta rajansa se on kaikella. 2kk jaksoin kuunnella ja tänään räjähti. Yksinkertasesti ei mennyt hyvällä perille niin sitten pahalla.. Kaikista kamalinta kun vauva itkee mummon sylissä ja yritän ottaa itselle kun tuntuu että äitiä itkee, mutta eipäs annakkaan vaan sanoo että anna nyt minunkin hoitaa kyllä sinä kerkiät sitä hoitamaan.. Joo annan toki muidenkin hoitaa mutta jos toinen alkaa olla hysteerinen niin äidinvaisto herää ottamaan lapsen itselle.. Väkistenkö se vauva pitäs siitä ottaa..Muutenkin raskasta kuunnella kokoajan että samaa virttä: mitä se äiti sulle on nyt pukenu, voi nuinko se äiti sun kasvoja putsaa, voi onko paha olla siinä, miksi ne ei sulle tuttia anna (ei syö vaikka vängällä puskis suuhun), rintamaito se on parasta (oma maito ei riittäny joten harmitti kuulla tuota) jne.. No toivottavasti tämän päivänen räjähdys meni perille. Ainakin sanoi noudattavansa meidän hoito-ohjeita tästä lähtien.

 

[elli]

eiköhän se ton ikäisen paikka ole syli. onhan se tietty itselle työlästä koko ajan kanniskella, mutta siksi onkin kantoliinat ym. sun vauva oli vielä 5 viikkoa sitten sikiö eli älä huoli, jos haluaa olla lähellä. on todellakin normaalia.

 

[Myös näin ;o)]

Meillä kun ekat - tuplat!- syntyi, oli toinen halipeto, toinen ei.
Toinen kun ei halunnut millään olla sylissä, otin aina toisen (iltaisin kun tv:tä katsoin) rinnan päälle pötköttämään, ja toinen sai rauhassa makoilla reisien päällä.
Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että pidettiin sylissä, mutta reisien päällä rauhoittui pötköttelemään....
Sitten pikkuhiljaa aloin vaihtelemaan lapsien paikkoja,
niin että toinenkin tottui sylittelyyn ja sai turvaa.
Sitäpaitsi tämä oli juuri koliikkilapsi, että olisi vaatinut sitä kanniskelua ja muuta enemmän,
ei vaan jostain syystä ollut "sylivauveli" ollenkaan...sylivauvaksi hän ryhtyi vasta n.1,5 v:nä.

Mutta aikansa kutakin; kyllä sen sylittelyvaiheen jaksaa, vaikka hel***tin rankkaa se kyllä välillä on, kun tuntuu, ettei ite saa edes WC:ssä käydä...varsinkin tosiaan ekojen / ekan kanssa !

Aika nopeesti menee ohi toi vaihe kuitenkin ;0) + ;O) Koita jaksaa!