V
vierailija
Vieras
Jussi Halla-aho
38 min ·
Yliopistomaailmassa persuja vihataan varsin laajasti, kuten kaikki siellä toimivat persut ja persumieliset hyvin tietävät. Perimmäisenä syynä tietysti on vanha ja syvään juurtunut vasemmistolainen eetos. Yliopistolla "moniarvoisuus" tarkoittaa sitä, että niin vihreiden kuin vasemmistoliiton äänestäminen on aivan sallittua. Kokoomuslaisuus saa jo kulmakarvat nousemaan.
Usein kuitenkin kuulee myös väitteitä persujen tiedevastaisuudesta. Itse en ainakaan humanistisine koulutuksineni, entisenä tieteentekijänä ja nykyisenä harrastajana, ole tiedevastainen. Juuri tämän vuoksi seuraan kauhulla sitä, mitä yliopistossa on viimeisen 10-15 vuoden aikana tapahtunut.
Peruskysymys on se, mikä on suomalaisen korkeakoululaitoksen funktio. Kannatan sivistysyliopistoajatusta. Suomalainen yliopisto luotiin tuottamaan suomenkielistä sivistyneistöä suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Sillä kiinnitettiin Suomi ja Suomen kansa sekä länsimaisen sivistyksen jatkumoon että sivistyskansojen yhteisöön.
Humanististen tieteiden kruununjalokiviä olivat pitkään antiikin tutkimus ja klassinen filologia, joita lähestyttiin latinan, kreikan ja sanskritin sekä niihin liittyvän kirjallisuuden ja arkeologisen evidenssin kautta. Sanskritin opetus aloitettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1835, ja indoeurooppalaisesta vertailevasta kielitieteestä tuli erillinen oppiaine vuonna 1875.
Tällaisilla aineilla oli ja on varsin vähän kaupallisia applikaatioita. Ne eivät tuota mitään käsinkosketeltavaa. Ne nähtiin osoitukseksi kansakunnan korkeasta sivistystasosta, minkä lisäksi ne tietysti tuottivat tietoa menneisyydestämme ja siitä, mistä olemme tulleet.
Ajatus siitä, mikä on yliopiston ja korkeakoululaitoksen tehtävä, on muuttunut radikaalisti viime vuosina. Tärkeää tuntuu olevan tarjota ilmaista tai puoli-ilmaista englanninkielistä opetusta ulkomaalaisille, jotta nämä voivat valmistuttuaan lähteä tutkintoineen jonnekin, missä osaamisestaan saa paremman hinnan (ja missä voi työllistyä englannin kielellä). Tärkeää on myös tuottaa tieteen kaapuun puettua poliittista propagandaa (kuten "sukupuolentutkimus" ja "rasismitutkimus"), jolla ei ole sen paremmin kaupallisia sovelluksia kuin sivistyksellistäkään arvoa.
Käynnissä on myös systemaattinen suomen kielen alasajo opetuksen ja tutkimuksen kielenä, jopa työkielenä. "Laadun ja kansainvälisyyden" tärkein mittari tuntuu olevan se, mikä kaikki - sisäisestä viestinnästä alkaen - voidaan toteuttaa englannin kielellä. Tämä on hyvin masentavaa, kun ottaa huomioon, millainen taistelu toissa vuosisadalla käytiin suomen kielen kohottamisesta salonkikelpoiseksi sivistyksen kieleksi.
Näistä ilmiöistä ovat monet ihmiset huolissaan myös yliopiston sisällä. Jotkut erehtyvät välillä pohtimaan niitä ääneenkin. Heidät paheksutaan nopeasti hiljaiseksi.
Toissa vuonna Helsingin yliopistossa lopetettiin japanin kielen professuuri. Viime vuonna aloitettiin somalin kielen opetus. Tarjolla on opintolinja sekä äidinkielisille puhujille että ei-äidinkielisille. Nähtäväksi jää, millaisen suosion oppiaine saavuttaa, mutta minun on vähän vaikea nähdä, millä tavalla on julkisesti rahoitetun suomalaisen yliopiston tehtävä opettaa somalin kieltä somaleille. Ehkä tarkoitus on tuottaa "akateemisia menestystarinoita" tarinankerronnan tarpeisiin.
Tämänpäiväisen tiedotteen mukaan Helsingin yliopisto aloittaa islamilaisen teologian opetuksen. Tavoitteena on auttaa meitä suomalaisia ymmärtämään paremmin Suomeen ehdoin tahdoin synnytettyä islamilaista vähemmistöä sekä tietysti estää viimeksimainittua radikalisoitumasta. Islamilaisen teologian lehtoraatti auttaa meitä ymmärtämään mm. sen, että sharia merkitsee "polkua, joka johtaa vesilähteelle". Sitten meitä ei enää pelota, kun jihadisti vaatii shariaa.
Julkisen rahan jakaminen on priorisoimista. Samalla, kun Helsingin yliopisto aloittaa somalin kielen ja islamilaisen teologian opetuksen, se lopettaa antiikin tutkimuksen ja klassillisen arkeologian lehtoraatin rahoituksen. Tähän on tultu. Heu nos miseros!
38 min ·
Yliopistomaailmassa persuja vihataan varsin laajasti, kuten kaikki siellä toimivat persut ja persumieliset hyvin tietävät. Perimmäisenä syynä tietysti on vanha ja syvään juurtunut vasemmistolainen eetos. Yliopistolla "moniarvoisuus" tarkoittaa sitä, että niin vihreiden kuin vasemmistoliiton äänestäminen on aivan sallittua. Kokoomuslaisuus saa jo kulmakarvat nousemaan.
Usein kuitenkin kuulee myös väitteitä persujen tiedevastaisuudesta. Itse en ainakaan humanistisine koulutuksineni, entisenä tieteentekijänä ja nykyisenä harrastajana, ole tiedevastainen. Juuri tämän vuoksi seuraan kauhulla sitä, mitä yliopistossa on viimeisen 10-15 vuoden aikana tapahtunut.
Peruskysymys on se, mikä on suomalaisen korkeakoululaitoksen funktio. Kannatan sivistysyliopistoajatusta. Suomalainen yliopisto luotiin tuottamaan suomenkielistä sivistyneistöä suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Sillä kiinnitettiin Suomi ja Suomen kansa sekä länsimaisen sivistyksen jatkumoon että sivistyskansojen yhteisöön.
Humanististen tieteiden kruununjalokiviä olivat pitkään antiikin tutkimus ja klassinen filologia, joita lähestyttiin latinan, kreikan ja sanskritin sekä niihin liittyvän kirjallisuuden ja arkeologisen evidenssin kautta. Sanskritin opetus aloitettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1835, ja indoeurooppalaisesta vertailevasta kielitieteestä tuli erillinen oppiaine vuonna 1875.
Tällaisilla aineilla oli ja on varsin vähän kaupallisia applikaatioita. Ne eivät tuota mitään käsinkosketeltavaa. Ne nähtiin osoitukseksi kansakunnan korkeasta sivistystasosta, minkä lisäksi ne tietysti tuottivat tietoa menneisyydestämme ja siitä, mistä olemme tulleet.
Ajatus siitä, mikä on yliopiston ja korkeakoululaitoksen tehtävä, on muuttunut radikaalisti viime vuosina. Tärkeää tuntuu olevan tarjota ilmaista tai puoli-ilmaista englanninkielistä opetusta ulkomaalaisille, jotta nämä voivat valmistuttuaan lähteä tutkintoineen jonnekin, missä osaamisestaan saa paremman hinnan (ja missä voi työllistyä englannin kielellä). Tärkeää on myös tuottaa tieteen kaapuun puettua poliittista propagandaa (kuten "sukupuolentutkimus" ja "rasismitutkimus"), jolla ei ole sen paremmin kaupallisia sovelluksia kuin sivistyksellistäkään arvoa.
Käynnissä on myös systemaattinen suomen kielen alasajo opetuksen ja tutkimuksen kielenä, jopa työkielenä. "Laadun ja kansainvälisyyden" tärkein mittari tuntuu olevan se, mikä kaikki - sisäisestä viestinnästä alkaen - voidaan toteuttaa englannin kielellä. Tämä on hyvin masentavaa, kun ottaa huomioon, millainen taistelu toissa vuosisadalla käytiin suomen kielen kohottamisesta salonkikelpoiseksi sivistyksen kieleksi.
Näistä ilmiöistä ovat monet ihmiset huolissaan myös yliopiston sisällä. Jotkut erehtyvät välillä pohtimaan niitä ääneenkin. Heidät paheksutaan nopeasti hiljaiseksi.
Toissa vuonna Helsingin yliopistossa lopetettiin japanin kielen professuuri. Viime vuonna aloitettiin somalin kielen opetus. Tarjolla on opintolinja sekä äidinkielisille puhujille että ei-äidinkielisille. Nähtäväksi jää, millaisen suosion oppiaine saavuttaa, mutta minun on vähän vaikea nähdä, millä tavalla on julkisesti rahoitetun suomalaisen yliopiston tehtävä opettaa somalin kieltä somaleille. Ehkä tarkoitus on tuottaa "akateemisia menestystarinoita" tarinankerronnan tarpeisiin.
Tämänpäiväisen tiedotteen mukaan Helsingin yliopisto aloittaa islamilaisen teologian opetuksen. Tavoitteena on auttaa meitä suomalaisia ymmärtämään paremmin Suomeen ehdoin tahdoin synnytettyä islamilaista vähemmistöä sekä tietysti estää viimeksimainittua radikalisoitumasta. Islamilaisen teologian lehtoraatti auttaa meitä ymmärtämään mm. sen, että sharia merkitsee "polkua, joka johtaa vesilähteelle". Sitten meitä ei enää pelota, kun jihadisti vaatii shariaa.
Julkisen rahan jakaminen on priorisoimista. Samalla, kun Helsingin yliopisto aloittaa somalin kielen ja islamilaisen teologian opetuksen, se lopettaa antiikin tutkimuksen ja klassillisen arkeologian lehtoraatin rahoituksen. Tähän on tultu. Heu nos miseros!
