Halleluja, lapset alkavat itsenäistymään - kylläpä elämä on helppoa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kahden äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kahden äiti"

Vieras
Molemmat lapset lähtivät juuri ruoan jälkeen naapureihin omien kavereidensa luokse. Lapsillä ikää 7 v ja 9 v. Mies on töissä. Tässä siis ihmettelen yksikseni, mitä mukavaa tekisin.

Tuntuupa taivaalliselta, kun joku ei ole enää koko aikaa lahkeessa roikkumassa, vaan saan aina silloin tällöin muutaman tunnin olla ihan rauhassa. Todella ruhtinaallista. Taidan mennä katselemaan televisiosta tallentamiani ohjelmia.

Arki pamahtaa täysillä päälle taas huomenna, kun omat työt päivisin ja lasten harrastukset iltaisin alkavat pyörimään, joten ei tässä leppoisassa huumassa saa kauaa kölliä. Nautin jokatapauksessa tänään tästä ihanasta rauhasta. Huomenna sitä ei enää ole.
 
  • Tykkää
Reactions: Blue
Niin! Ja sit eräänä päivänä tulet pullantuoksuiseen kotiin kun esikoinen kavereineen on päättänyt leipoa. Jos niistä aluksi oli vaivaa, on niistä osaavina vastaavasti paljon iloa. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Blue
Myös se helpottaa elämää huomattavasti, että lapset voi jättää kotiin muutamaksi tunniksi keskenään. Ei tarvitse aina tuskailla pitkien lomien ja lastenhoitoavun kanssa. Nyt joululoman aikaan esimerkiksi onnistui hienosti niin, että lapset olivat pari tuntia iltapäivisin kahdestaan (tai kaveriensa kanssa) kotona siinä välissä, kun mies oli mennyt töihin iltavuoroon ja minä en ollut vielä ehtinyt tulla päivätyöstäni kotiin. Koko päiväksi ei vielä tässä vaiheessa viitsi jättää ilman aikuisen seuraa, mutta ehkä sekin onnistuu jo parin vuoden päästä.
 
Kahden äiti: mun tytöllä on siitä ihanteellinen tilanne, että koulujen lomien aikaan hänellä on varaa valita, onko kotona itsekseen vaiko mummilassa 8km päässä. Hän voi aamulla soittaa pappalle, että tuutko hakemaan, tuun sinne päiväksi. Tai sitten ilmoittaa, että en mä jaksakaan lähteä, mä haluan olla tänään ihan vaan kotona. Eli annetaan kyllä olla itsekseenkin kotona, jos haluaa, vaikka koko työpäivän. Mä vaan joudun sitten etänä hiukan hoitamaan, kun tytöllä on diabetes ja pitää välillä muistuttaa, että syö ja mittailee sokereita :). Kavereita saa tulla meille, paria poikkeusta lukuunottamatta ja hän saa mennä kavereille.
 
Ja sit tulee se hetki, kun ne on niin itsenäisiä, että nousevat omille siivilleen ja sä jäät keskenäs ukon kans siihen tyhjään pesään. :(

(Ei vaan, ihanaahan se on että pärjäävät, mutta nyt on vaan taas niin haikee olo, kun loman jälkeen tytär lähti...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sopivasti lihava mäyrä;30566782:
Tiedän tunteen :) Mulla 9-vuotias ja elämä on melkoisen kivaa ja helppoa tällä hetkellä. Teini-ikää odotellessa... :whistle:

Teini-ikäkin voi mennä hyvissä merkeissä. Riippuu niin paljon siitä miten olet onnistunut kasvatuksessasi. Ei nuoren tarvitse rankasti kapinoida jos on riittävästi turvallisuutta ja rajoja.
 
Haloo ei murrosikään vaikuta kuule kasvatus kovinkaan paljon. Eniten lapsen oma tempperamentti ja kaveripiiri. Miten täälä aina jaksetaan lässyttää!? Itselläni todella helppo rauhallinen tyttö ja äärettömän helppi murrosikä...toinen tyttö vähän vilkkaampi ja hiukan vaativampi murrosikä.Vuoden ikäero heillä. Ja molemmilla sama kasvatus.
 

Yhteistyössä