P
Perheiden asialla
Vieras
Oliko kukaan yllättynyt, kun hallituksen viimeisimmistä kiristyspäätöksistä uutisoitiin? Suomalaisten yhteiskunnallinen pessimismi ja välinpitämättömyys politiikkaa kohtaan saivat jälleen lisäpontta, kun säästötoimenpiteiden ensisijaiset kärsijät paljastuivat.
Porvarihallitus pääsi kirjaimellisesti näyttämään kyntensä, kun se päätyi nostamaan arvonlisäveroa. ALV:n nostaminen tulee sivaltamaan ennen kaikkea köyhien, nuorten ja lapsiperheiden toimeentulosta. Ikään kuin juuri heillä olisi eniten, mistä rokottaa. Kiristyksen tarkoituksena on saada talouskasvu tarvittavaan nousujohteeseen. Jatkuvan kasvun ideologia kylvää satoaan.
Kokoomus lyö köyhää
Suomalaiset ovat osoittaneet varauksetonta ihailuaan porvarillista kokoomusta kohtaan jo useissa perättäisissä vaaleissa. Voittajien puolueessa on helppo hymyillä, sillä vaikuttaa, ettei sen kannatus tunnu lähtevän laskusuuntaan, tehtiinpä suomalaisen yhteiskunnan selkärangan rapauttamiseksi kuinka paljon työtä tahansa. Jokainen isku on otettu kiltisti vastaan ja unohdettu jo seuraavana päivänä. Sitten hurmoksellinen kannatus jatkuu. Kansa rakastaa julmia, itseoikeutettuja herrojaan.
Kokoomus on antanut ymmärtää, että kehitysriihen veroratkaisut ovat kompromissien tulos. Että kaikki tulivat hieman tosiaan vastaan ja että kaikki menettivät yhtä paljon. Tästä heillä on todisteena esimerkiksi tuloveron heppoinen korotus, josta Katainen pahoittikin mielensä. Vielä suurempi vitsi on yli 100 000 vuodessa ansaitseville asetettu määräaikainen solidaarisuusvero. Solidaarisuusvero voi toki kuulostaa oikeudenmukaisuuden riemuvoitolta, mutta se ja korotettu tulovero eivät tosiasiassa vaikuta millään tavalla kohderyhmänsä elämänlaatuun. Ne saattavat toki periaatetasolla ärsyttää kovimman luokan oikeistolaisia; he kun eivät tahdo, että kukaan käy heidän kukkarollaan ryöväämässä rehellisellä työllä esimerkiksi sijoittaen hankittua omaisuutta.
Aivan eri kokoluokan vaikutus on kuitenkin ALV:n korottamisella yhteiskunnan vähäosaisten arkeen. Heillä tekee tiukkaa jo nyt.
Kuva: Magda Goebbels lapsineen yhteiskunnassa, jossa lapsia arvostettiin
Lapsiperheet leikkauspöydällä
Arvonlisäveron korotus tuntuu etenkin ruokakaupan kassalla. Se, että Suomessa ruoka oli jo entuudestaan Euroopan kalleinta, ei hetkauttanut hallitusta. Mitä enemmän perheeseen kuuluu lapsia, sitä rankemmat seuraukset päättäjien aivoituksilla on suomalaisperheiden arkeen. Yksinhuoltajaperheet eivät pääse ainakaan helpommalla.
Monet tutkijat ovatkin ilmaisseet tyrmistyksensä siitä, miksei suomalainen yhteiskunta pyri millään tavoin turvaamaan ruoan kaltaisten perustarpeiden kohtuullista saatavuutta.
Kansanterveydellisestä näkökulmasta ruoan hinnan nousulla on myös toinen synkkä puoli. Mitä vähemmän perheellä on rahaa käytettävissä elintarvikkeisiin, sitä huonompaa ruokaa he joutuvat syömään. Suomalaislasten ylipainosta ja ravintotottumuksiimme liittyvistä kansantaudeista riittää tutkimustekstiä palstametreittäin. Kiitos valtiojohdon, yhä useammat suomalaisperheet joutuvat turvautumaan ravintoarvoiltaan surkeisiin einesruokiin. Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin on pahoinvointivaltiossa varattu vain varakkaille.
Kansanviholliset
Valtiojohtoa voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua kansanvihollisiksi. Heidän asenteensa etnisten suomalaisten hyvinvointiin ja jatkuvuuteen on tullut äärimmäisen selväksi. He eivät halua, että suomalaiset voisivat elää ja perustaa perheitä arvostettuina, terveinä ja tulevaisuuteen luottavaisina. Sen sijaan suomalaiset tahdotaan pitää nöyrinä antamalla paljon keppiä ja vähän porkkanoita. Emme saa luulla itsestämme liikoja, emmekä saa olla onnellisia, ellemme ole rikkaita ja kapitalismille kuuliaisia ylisuorittajia. Johtajia on katsottava pelokkaasti ylöspäin.
Mikään ei ole suurempi loukkaus kansaa kohtaan kuin lapsien rotumme tulevaisuuden laiminlyönti. Arvonlisäveron korotus ei edes riittänyt oikeistohallitukselle, se tahtoi lyödä kovempaa. Erityisen synkkä suomalaisten lapsiperheiden tulevaisuus tulee olemaan siksi, että lapsilisien indeksikorotukset jätetään kokonaan tekemättä vuosiksi 20132017. Hinnat nousevat, tuet eivät. Kuntien valtionosuuksistakin leikataan. Arvaatko, kuka kärsii niistä eniten?
Eikö talouskasvun pitänyt merkitä lisää hyvinvointia kaikille? Mihin rahat oikein menevät? Kukaan ei puhu arvokkaiden, perhekeskeisten suomalaisten puolesta. Jotain elinkeinoelämän julkeudesta kertoi, että kaiken tämän keskellä se vaatii valtiolta lisää tukea maan rikkaimmille. Liikemiehille lisää verohelpotuksia, keinottelijoille vapaat kädet eikä lainkaan vastuuta. Kuinka he kehtaavat?
Kuva: Kun yhteiskunta ei tue suomalaisperheitä, muuttuu käsitys suomalaisuudesta
Terve vaihtoehto
Vaikka suomalaisten tulotaso on noussut, lapsiperheiden köyhyys moninkertaistuu. Ristiriidalle ei ole olemassa mitään hyvää tai hyväksyttävää syytä. Lapsiperheiden tukeminen on poliittinen arvokysymys. Raha suunnataan niihin kohteisiin, joita päättäjämme arvostavat. Köyhissä perheissä elää kolme kertaa enemmän lapsia kuin reilut 15 vuotta sitten. Poliittiset valtasuhteet eduskunnassa ja hallituksessa ovat tänä aikana muuttuneet moneen otteeseen, mutta suunta on pysynyt täsmälleen samana. Johtopäätös on selvä: Suomen puoluekartalta ei löydy rehellistä työtä tekevien, perheellisten suomalaisten puolustajaa.
Suomalaisille nuorille annetaan elämän eväiksi kaksi vaihtoehtoa. Joko he voivat valmistua huonosti palkattujen, epävarmojen pätkätöiden raatajiksi, tai sitten he voivat valita urakeskeisen elämän, jossa rahan ansaitseminen vie ajan kaikelta muulta. Kumpikin vaihtoehto johtaa pitkällä tähtäimellä kansalliseen itsemurhaan. Ne, jotka ovat työttöminä tai pätkätöissä, eivät usein uskalla perustaa perhettä taloudellisista syistä. Kokoomuksen kohderyhmällä ei puolestaan yksinkertaisesti ole aikaa sille.
Tämä johtaa tilanteeseen, joka on tuttu kaikkialta Euroopasta: värilliset maahanmuuttajaperheet lisääntyvät huomattavasti valkoista kantaväestöä enemmän. Tämä puolestaan johtaa turvattomuuden ja kansallisen sirpaloitumisen lisääntymiseen, joka ruokkii yhä karkeampaa vastakkainasettelua hyvä- ja huono-osaisten valkoisten eurooppalaisten välillä. Looginen päätös kehitykselle on kansallisvaltion asteittainen kuolema.
Miten siis estää epäterve kehitys? Meidän ei tarvitse hyväksyä nykyisen puoluepolitiikan valta-asemaa, vaan voimme rakentaa ulkoparlamentaarista muutosta. Meidän tavoitteemme Suomen Vastarintaliikkeessä on kansallissosialistinen tasavalta, joka arvostaa ja tukee perhettä ja konkreettista työtä. Kansallissosialistinen tasavalta tukee lapsiperheitä taloudellisesti ja puuttuu perheellisiä syrjiviin työmarkkinoihin kovalla kädellä. Meidän valtiomallimme pitää elintarvikkeiden hinnat matalina ja huolehtii, että työntekijä saa rehellisestä työstä ansaitsemansa palkan.
Jotta etuoikeutettujen elinkeinoelämä ei ohjailisi kansaamme kohti pahoinvointia, tarvitsemme oikeudenmukaisen valtiojohdon ohjaamaa taloutta.
Aiheesta muualla:
2,7 miljardin paketti: Arvonlisäveroa korotetaan, rikkaille solidaarisuusvero | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
Suomenmaa - Kehysriihen sato lupaa katovuosia lapsiperheille
Lapsiköyhyys on Suomessa kasvussa - THL
ARTIKKELIN LÄHDE Hallitus inhoaa lapsiperheitä | Kansallinen Vastarinta
Porvarihallitus pääsi kirjaimellisesti näyttämään kyntensä, kun se päätyi nostamaan arvonlisäveroa. ALV:n nostaminen tulee sivaltamaan ennen kaikkea köyhien, nuorten ja lapsiperheiden toimeentulosta. Ikään kuin juuri heillä olisi eniten, mistä rokottaa. Kiristyksen tarkoituksena on saada talouskasvu tarvittavaan nousujohteeseen. Jatkuvan kasvun ideologia kylvää satoaan.
Kokoomus lyö köyhää
Suomalaiset ovat osoittaneet varauksetonta ihailuaan porvarillista kokoomusta kohtaan jo useissa perättäisissä vaaleissa. Voittajien puolueessa on helppo hymyillä, sillä vaikuttaa, ettei sen kannatus tunnu lähtevän laskusuuntaan, tehtiinpä suomalaisen yhteiskunnan selkärangan rapauttamiseksi kuinka paljon työtä tahansa. Jokainen isku on otettu kiltisti vastaan ja unohdettu jo seuraavana päivänä. Sitten hurmoksellinen kannatus jatkuu. Kansa rakastaa julmia, itseoikeutettuja herrojaan.
Kokoomus on antanut ymmärtää, että kehitysriihen veroratkaisut ovat kompromissien tulos. Että kaikki tulivat hieman tosiaan vastaan ja että kaikki menettivät yhtä paljon. Tästä heillä on todisteena esimerkiksi tuloveron heppoinen korotus, josta Katainen pahoittikin mielensä. Vielä suurempi vitsi on yli 100 000 vuodessa ansaitseville asetettu määräaikainen solidaarisuusvero. Solidaarisuusvero voi toki kuulostaa oikeudenmukaisuuden riemuvoitolta, mutta se ja korotettu tulovero eivät tosiasiassa vaikuta millään tavalla kohderyhmänsä elämänlaatuun. Ne saattavat toki periaatetasolla ärsyttää kovimman luokan oikeistolaisia; he kun eivät tahdo, että kukaan käy heidän kukkarollaan ryöväämässä rehellisellä työllä esimerkiksi sijoittaen hankittua omaisuutta.
Aivan eri kokoluokan vaikutus on kuitenkin ALV:n korottamisella yhteiskunnan vähäosaisten arkeen. Heillä tekee tiukkaa jo nyt.
Kuva: Magda Goebbels lapsineen yhteiskunnassa, jossa lapsia arvostettiin
Lapsiperheet leikkauspöydällä
Arvonlisäveron korotus tuntuu etenkin ruokakaupan kassalla. Se, että Suomessa ruoka oli jo entuudestaan Euroopan kalleinta, ei hetkauttanut hallitusta. Mitä enemmän perheeseen kuuluu lapsia, sitä rankemmat seuraukset päättäjien aivoituksilla on suomalaisperheiden arkeen. Yksinhuoltajaperheet eivät pääse ainakaan helpommalla.
Monet tutkijat ovatkin ilmaisseet tyrmistyksensä siitä, miksei suomalainen yhteiskunta pyri millään tavoin turvaamaan ruoan kaltaisten perustarpeiden kohtuullista saatavuutta.
Kansanterveydellisestä näkökulmasta ruoan hinnan nousulla on myös toinen synkkä puoli. Mitä vähemmän perheellä on rahaa käytettävissä elintarvikkeisiin, sitä huonompaa ruokaa he joutuvat syömään. Suomalaislasten ylipainosta ja ravintotottumuksiimme liittyvistä kansantaudeista riittää tutkimustekstiä palstametreittäin. Kiitos valtiojohdon, yhä useammat suomalaisperheet joutuvat turvautumaan ravintoarvoiltaan surkeisiin einesruokiin. Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin on pahoinvointivaltiossa varattu vain varakkaille.
Kansanviholliset
Valtiojohtoa voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua kansanvihollisiksi. Heidän asenteensa etnisten suomalaisten hyvinvointiin ja jatkuvuuteen on tullut äärimmäisen selväksi. He eivät halua, että suomalaiset voisivat elää ja perustaa perheitä arvostettuina, terveinä ja tulevaisuuteen luottavaisina. Sen sijaan suomalaiset tahdotaan pitää nöyrinä antamalla paljon keppiä ja vähän porkkanoita. Emme saa luulla itsestämme liikoja, emmekä saa olla onnellisia, ellemme ole rikkaita ja kapitalismille kuuliaisia ylisuorittajia. Johtajia on katsottava pelokkaasti ylöspäin.
Mikään ei ole suurempi loukkaus kansaa kohtaan kuin lapsien rotumme tulevaisuuden laiminlyönti. Arvonlisäveron korotus ei edes riittänyt oikeistohallitukselle, se tahtoi lyödä kovempaa. Erityisen synkkä suomalaisten lapsiperheiden tulevaisuus tulee olemaan siksi, että lapsilisien indeksikorotukset jätetään kokonaan tekemättä vuosiksi 20132017. Hinnat nousevat, tuet eivät. Kuntien valtionosuuksistakin leikataan. Arvaatko, kuka kärsii niistä eniten?
Eikö talouskasvun pitänyt merkitä lisää hyvinvointia kaikille? Mihin rahat oikein menevät? Kukaan ei puhu arvokkaiden, perhekeskeisten suomalaisten puolesta. Jotain elinkeinoelämän julkeudesta kertoi, että kaiken tämän keskellä se vaatii valtiolta lisää tukea maan rikkaimmille. Liikemiehille lisää verohelpotuksia, keinottelijoille vapaat kädet eikä lainkaan vastuuta. Kuinka he kehtaavat?
Kuva: Kun yhteiskunta ei tue suomalaisperheitä, muuttuu käsitys suomalaisuudesta
Terve vaihtoehto
Vaikka suomalaisten tulotaso on noussut, lapsiperheiden köyhyys moninkertaistuu. Ristiriidalle ei ole olemassa mitään hyvää tai hyväksyttävää syytä. Lapsiperheiden tukeminen on poliittinen arvokysymys. Raha suunnataan niihin kohteisiin, joita päättäjämme arvostavat. Köyhissä perheissä elää kolme kertaa enemmän lapsia kuin reilut 15 vuotta sitten. Poliittiset valtasuhteet eduskunnassa ja hallituksessa ovat tänä aikana muuttuneet moneen otteeseen, mutta suunta on pysynyt täsmälleen samana. Johtopäätös on selvä: Suomen puoluekartalta ei löydy rehellistä työtä tekevien, perheellisten suomalaisten puolustajaa.
Suomalaisille nuorille annetaan elämän eväiksi kaksi vaihtoehtoa. Joko he voivat valmistua huonosti palkattujen, epävarmojen pätkätöiden raatajiksi, tai sitten he voivat valita urakeskeisen elämän, jossa rahan ansaitseminen vie ajan kaikelta muulta. Kumpikin vaihtoehto johtaa pitkällä tähtäimellä kansalliseen itsemurhaan. Ne, jotka ovat työttöminä tai pätkätöissä, eivät usein uskalla perustaa perhettä taloudellisista syistä. Kokoomuksen kohderyhmällä ei puolestaan yksinkertaisesti ole aikaa sille.
Tämä johtaa tilanteeseen, joka on tuttu kaikkialta Euroopasta: värilliset maahanmuuttajaperheet lisääntyvät huomattavasti valkoista kantaväestöä enemmän. Tämä puolestaan johtaa turvattomuuden ja kansallisen sirpaloitumisen lisääntymiseen, joka ruokkii yhä karkeampaa vastakkainasettelua hyvä- ja huono-osaisten valkoisten eurooppalaisten välillä. Looginen päätös kehitykselle on kansallisvaltion asteittainen kuolema.
Miten siis estää epäterve kehitys? Meidän ei tarvitse hyväksyä nykyisen puoluepolitiikan valta-asemaa, vaan voimme rakentaa ulkoparlamentaarista muutosta. Meidän tavoitteemme Suomen Vastarintaliikkeessä on kansallissosialistinen tasavalta, joka arvostaa ja tukee perhettä ja konkreettista työtä. Kansallissosialistinen tasavalta tukee lapsiperheitä taloudellisesti ja puuttuu perheellisiä syrjiviin työmarkkinoihin kovalla kädellä. Meidän valtiomallimme pitää elintarvikkeiden hinnat matalina ja huolehtii, että työntekijä saa rehellisestä työstä ansaitsemansa palkan.
Jotta etuoikeutettujen elinkeinoelämä ei ohjailisi kansaamme kohti pahoinvointia, tarvitsemme oikeudenmukaisen valtiojohdon ohjaamaa taloutta.
Aiheesta muualla:
2,7 miljardin paketti: Arvonlisäveroa korotetaan, rikkaille solidaarisuusvero | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
Suomenmaa - Kehysriihen sato lupaa katovuosia lapsiperheille
Lapsiköyhyys on Suomessa kasvussa - THL
ARTIKKELIN LÄHDE Hallitus inhoaa lapsiperheitä | Kansallinen Vastarinta
