miten niin 20 vuoden päästä? Mä täällä itken omalle isälleni, ja aikaa on kulunut vasta 35 veetä niistä synneistä.
Ja Isä, jos kutsut vaimoasi eukoksi, niin voisiko tuolla kunnioituksen puutteella olla jotain yhteyttä siihen, etteivät lapsetkaan äitiään kunnioita? Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Oikeasti, jos sä tukisit vaimoa sen sijaan että petät hänet lopullisesti elämällä pakohaaveille, niin lapsilla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin alkaa kuunnella äitiäänkin.
Tosin varmasti asia on mutkikkaampi, ja yleensä vätyskasvattaja yrittää pehmentää toisen liian kovaa autoritaarisuutta. Vastaavasti se autoritaarisempi on sitäkin jyrkempi, koska toinen heittäytyy kynnysmatoksi. Eli molemmat vetää köyttä vastakkaisiin suuntiin. Mutta eroamalla asia ei parane, vaan lasten oireilu vain lisääntyy, ja lisäksi teidän pitäisi pystyä vetämään yhtä köyttä vaikka lähinnä mieli tekisi kiertää se jonkun kaulaan.
Ja ap, ymmärrän minäkin tuon lähtemisen kaipuun, mutta siihen ei kannata panostaa niin paljon, että alkaa pitää sitä liian tärkeänä henkireikänä. Toki on ihmisiä, jotka menestyksekkäästi pidättyvät itsemurhasta sillä perusteella, että sitä voi lykätä aina päivän kerrallaan eteenpäin. On helpompi kestää, kun hätäuloskäynnin valo näkyy.
Mutta jos et ole niin pahassa jamassa, niin neuvoisin ennemmin katsomaan ongelmia silmiin ja kampaamaan ne auki yksi kerrallaan, ja muuttamaan niitä vähä kerrallaan parempaan suuntaan. Ja apuahan on kuitenkin olemassa, ja sitä suositellaan hakemaan, kun pikkulasten vanhemmat eivät jaksa.
Ja vielä kerran: muistakaa toki kaikki, että kun lapset ovat mahdottoman rasittavia, se useinkin on reaktiota vanhempien jaksamattomuuteen. Ihmiset ovat paljon harvemmin oikeasti hirviöitä, kuin miltä lähimmäisistä tuntuu.