Haluaisin lähteä ja jättää perheeni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mollamix
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei Rehellinen, tiedän niin tuon tunteen kun poika jumaloi isäänsä ja halveeraa äitiä, ja meillä sitä on tehty jo puolitoistavuotiaana. Isän kanssa on kivointa, ja totta kai, koska minä luovutan vetovastuun uupuneena kun olen hoitanut ne fyysiset tarpeet, ja mies ehtii sitten sopivasti kotiin hoitamaan ne henkiset. Siis lapsen henkiset ja osittain omansa, kun tekevät poikien juttuja autotallissa. Minun tarpeeni saa tyydyttää televisio.

Kysyy itsetuntoa siinä tilanteessa muistaa, että kyllä mua sitten kuitenkin tarvitaan ihan oikeasti, vaikka lapsi on sellainen riippumaton luonteeltaan. Kävipä sitten niinkin, että kävivät ensimmäistä kertaa pojissa ukkia katsomassa, ja tuli poikien juttuja liikaakin. Ensimmäinen yö erossa äidistä toi kotiin pojan, joka ei ollut äitiä näkevinään vuorokauteen. Sitten tajuttiin sekä mies että minä, että lapselle tilanne oli niin vaikea, että ainoa itsepuolustus oli täydellinen poissulkeminen. En tupannut väkisin liki, ja seuraavana päivänä lapsi alkoi jo osoittaa suorastaan riippuvuutta.

Kyllä ne tarpeet molempiin vanhempiin ihmisellä pysyvät, vaikka asia selviäisi vasta analyytikon sohvalla. Ihminen kokee itsensä petetyksi ja hylätyksi, vaikka luulee vain ettei pidä äidistään eikä äiti hänestä.

Pitää nähdä pintasälän läpi ja yli. Kaikki tarvitsevat toisiaan, mutta käyttävät hirmuiset määrät aikaa ja energiaa sen peittelemiseen.
 
Olen samaa mieltä, mieteitkö että lapsia ei hylätä noin!Ei niitä voi hylätä jos kyllästyttää, älä nyt niitä kokonaan jätä, mene vaikka lomalle ja katso asiaa, kyllä kaikki järjestyy :) Mullakin oli joskus samoja ongelmia mutta kaikki järjestyi :)
 

Yhteistyössä