haluaisin muuttaa kotipaikalle, mies ei

["vieras"]

olemme mieheni kanssa molemmat kotoisin tampereelta, mutta muutettiin noin vuosi sitten helsinkiin miehen työn perässä. Mulla on kuitenkin kauhea ilävä takaisin tampereelle, kun siellä on mun kaikki sukulaiset ja kaverit. Mulla ei ole YHTÄÄN kaveria helsingissä mikä on todella raskasta välillä.
Työni on sellaista että olen siellä lähes aina yksin joten työn kautta en kavereita juurikaan ole saanut. Hyvänpäivän tuttuja ainoastaan.
Mies näkee kyllä että olen aika surullinen ja ahdistunut helsingissä mutta tämä loppuu heti kun pääsen tampereelle.
Olen suorastaa anellut että voitaisi muuttaa takaisin mutta mieheni ei siihen suostu koksa hänen alansa töitä ei juuri tampereella ole ja tämän selityksen kyllä ymmärrän ihan hyvin. Mutta silti..ei sekään ole oikein että mä ikävöin kavereitani enkä ole onnellinen ollenkaan....Onko jollain muillla samanlaisia tilanteita ja miten niistä on selvitty?

 

[e]

Muuttakaa puoliväliin?

 

[iäisyydessä jossain]

Mulla on vähän samantyyppinen tilanne. Siis olen kotoisin lahdesta ja siellä on mun sukulaiset ja perhe ja ystävät. Mies on asunut helsingissä pitkään ja sillä on iso liuta ystäviä, tuttavia ja maanmiehiä. Tosin ei kyllä niitä hirveästi tapaile, muutaman kerran kuukaudessa, johtuen taas sitten siitä, että on töissä 9-19 /6pvä viikossa. Mulla on PALJON enemmän vapaa-aikaa, jota vietän sitten yksinäni. On mulla täällä kourallinen kavereita, mutta kaikilla on kiire ja nyt ku olen raskaana tuntuu että osa on liuennut ku saippua veteen.. Oon päiväkodissa töissä, joten se on tosi sosiaalista vaikka en ko ihmisten kanssa vapaa-aikaa vietäkään, ehkä siksi en niin hirveästi kärsi yksinäisyydestäni. Joskus kyllä meinaa mullaki poksahta, ku oon viettänyt eka 7h perjantaina yksin ja sitten 10h lauantaina ja on tehnyt mieli lähteä kotipuoleen vähän kavereita tapaamaan, mut ei viitsi ettei miehen tarvi iltaa viettää yksin ja sitten se ilmoittaa lauantai iltana että lähtee kaverinsa kanssa jonnekkin. Tottakai ymmärrän, että miehestä tuntuu, että se on aina töissä tai mun kanssa, mut ei osaa ajatella miltä tuntuu olla koko päivä yksin.. Koska ei koskaan ole.

Sitä en tiedä miten siitä selviää.. Mä selviän kai sosiaalisen työn ja yksinäisyyteen tottuneen luonteeni ansiosta, mutta välillä sydän kyllä huutaa "kotiin" niin ettei tiedä miten päin olisi. On niin helppo sanoa, et "eti kavereita" ku mistä helvetistä niitä muka ettii ku kaikilla omat elämät, ennestää ystäviä ja ihan vieraat aikataulut joihin ei tunnu mahtuvan.. Toivon ystävyyden olevan mutkatonta, helppoa ja mukavaa, ilman että tarvitsisi nähdä hirveä vaiva että ehtii kahvilla käydä. Ehkä myös luovutan liian helpolla, en jaksa ylläpitää ihmissuhteita, jotka vaatii jatkuvaan "työtä".

 

[naistaffel]

Muuttakaa puoliväliin?

Kompromissi: ratkaisu joka ei miellytä ketään.

 

[Saraldo]

Me varmaan ratkaistais tuo tilanne sillä, että mies kävisi viikot töissä Helsingissä, mutta koti olisi Tampereella. Ja hommaisi siis jonkun arkiasunnon Helsingistä.

 

[Sapfo]

Meille ratkaisu olisi se että siellä ollaan missä työpaikka on. Valitettavasti. Onneksi Hki-Tre välimatka on aika lyhyt joten voisi sitten nähdä kavereita muutaman kerran kuussa puolin ja toisin. Ymmärrän kyllä hyvin ettei miehesi luopuisi työpaikastaan eikä välttämättä suostu mihinkään kahdessa paikassa asumiseen. Minä en ainakaan suostuisi. Yhdessä ollaan missä sitten ollaankin.

 

["vieras"]

No meillä menis varmaan niin että se juna kulkee myös tampereelle eli sukulaisissa yms. vois kyllä käydä niin usein kuin huvittais, ei se nyt kauaa oo 2 tuntia.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22320069]No meillä menis varmaan niin että se juna kulkee myös tampereelle eli sukulaisissa yms. vois kyllä käydä niin usein kuin huvittais, ei se nyt kauaa oo 2 tuntia.[/QUOTE]

No kyllä se nyt aika paljon kuule se 2 tuntia on. Ei sitä ihan arki-iltana lähdetä käymään kaverilla kahvilla. Ja joku kerran pari kuussa kavereiden/perheen luona vierailu ei paljon lohduta, jos muuten on joka ainoa arki-ilta yksinään.

Aloittajalle sanoisin, että yrttäisin varmaan itse löytää miehelle sopivia ja mielenkiintoisia työpaikkoja tampereelta, kyllähän sielläkin ihan hyvät työmarkkinat on, etenkin muuhun suomeen verrattuna.
Mies ei varmaan itse käytä aikaa niiden etsimiseen, joten sinun kannattaa nähdä vaiva ja etsiä paikkaa hänen puolesta.

 

[viers]

Kompromissi: ratkaisu joka ei miellytä ketään.

Joo, kannattaa ennemmin erota. Eksäni muutti ensimmäisen eromme jälkeen toiseen kaupunkiin ja sittemmin alettuamme uudestaan seurustella, olisi pitänyt jommankumman muuttaa. Kumpikaan ei suostunut muuttamaan, joten erosimme

 

[näin me]

Mulla on ollut samat ystävät kerhosta eli 3-4-vuotiaasta lähtien. En todellakaan luovu heistä. Myös vanhempani ja sisarukseni asuvat kaikki 15 km säteellä. Mies asuu viikot toisella paikkakunnalla töiden takia, minä lasten kanssa täällä. Ja ollaan onnellisia