haluaisin peruuttaa kummiuspyynnön ystävältäni :-/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mielensäpahoittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mielensäpahoittaja

Vieras
Eli tilanne on tämä, pyysin erittäin pitkäaikaista ystävää neljännen lapseni kummiksi, koska on niin lähellä ollut koko elämäni etten aiemmin ole edes ajatellut häntä mahdollisena kummina ja nyt sit tuli joku valaistuminen et hitsi miten menny potentiaallinen kummi ihan ohi :-D
Mut siis suostui erittäin mielellään ja onnellisena, mut nyt kun tyttö on syntynyt, on käynyt 2kertaa kk aikana katsomassa meitä vaikka ennen soiteltiin väh joka toinen päivä ja nähtiin pari kertaa viikossa. Hän asuu lähellä eli ehtis vaik kahvilla käydä iisisti mut eih nyt ei enää ehdi.
Siis mun tekis niin mieli nyt peruuttaa kummipyyntö koska jutut, asenne kaikki on muuttunut nyt kk aikana. Mitä mieltä ootte?
 
Annaajan kulua, ehkä hän ajattele sinulla olevan kiireistä vauvan kanssa! Jos hän on ollut onnellinen kummiudestaan on sitä edelleen. Mun lapsi näkee kummiaan puolen vuoden välein kiireiden ja pienen välimatkan takia. mutta kummi tykkää silti tosi kovasti :) ei kannata turhaan loukata hyvää ystävää!! ne on kallisarvoisia
 
No en minä ainakaan kehtaisi tuon enempää tunkea kylään jos juuri vauva taloon syntynyt! Pitää se vähän omaa rauhaa antaa ja varmasti kun muitakin vieraita käy vauvaa katsomassa. Onko hänellä lapsia itsellään?
 
Voi herräisä sentään, se on tulevana kummina ottanu asioista selvää ja googlannu itsensä plussalle ja oppinut että vastikään äidiksi tullutta ja pientä vauvaa ei sovellu ängetä häiritsemään tai on mistään mitään tajuamaton tunkeileva törppö.

Pyydä se kylään hyvä ihminen :D
 
kuulostaa siltä että et ole sinäkään soitellut hänelle vaan oletat että koska hän on nyt ystävän lisäksi kummi, velvollisuus yhteydenpitoon olisi hänellä...tai sitten peilaan omia kokemuksiani:

itse olen hyvän ystäväni lapsen kummi, ja huomasin selvän muutoksen ystävyytemme laadussa vauvan tulon jälkeen: sain aina tilannetiedotuksen vauvan kuulumisista ennen mitään muuta ja hetken hiljaisuuden jälkeen mainittiin että ei ole kummiakaan näkynyt. ahdistukseen asti kummiutta korostettiin ja kaveruus jäi taka-alalle.

onneksi "vanha" ystävyys on palautunut pikkuhiljaa kummilapsen kasvaessa.
vaikka kaveri on lapsen kummi, älä aseta ystävyyttä toissijaiseksi asiaksi, ei se ole vauvalta pois...
 
[QUOTE="vieras";26548239]Outoa peruuttaa kummipyyntö. :D Ehkä hän ajattelee, että haluat rakentaa pesää rauhassa. Mikset itse kutsu häntä kylään?[/QUOTE]

Varsinkin ap:n perusteluilla! Älä ole niin herkkänä. Ehkä ystävälläsi on oikeasti juuri nyt kiireisempää kuin tavallisesti. Oletkos itse ollut aktiivisena kutsumassa? Älä nyt lähde ylireagoimaan, menee vielä koko ystävyys pilalle jos alat perumaan noin heppoisin perustein. Juttele ystävällesi.
 
Ehkä sä oot vähän "raskaushuuruissa" vielä ja yliraegoit?Nimittäi minusta tuo on ihan hyvä käymismäärä ja kannattaa myös ite ystävänä pitää yhteyttä..

Mä näen omia kummilapsiani hyvällä tuurilla pari kertaa vuodessa, mut äitinsä kanssa soitellaan välillä päivittäin, samoin omien lasteni kummit käyvät tai ovat tekemisissä sen pari kertaa vuoteen.
 
Jos sillä ystävälläsi on vaikka jotain surua ja murhetta jota ei saa sanottua kun ajattelee sinun niin olevan kiinni nyt vauvassa ja ajtukset siinä? Oletko kysellyt hänen elämästään, ja kuulumisiaan? Jos on lapseton, ja elämässä jokin vaihe meneillään saattaa se vauva arki olla aika kaukana. Ystävyyteen tarvitaan kaksi, ei se kummius ole mikään automaattinen asia joka menee kaiken edelle. Ehkäpä ennemmin miettisin mikä ystävällä on, kuin peruisin kummiuden. Eli varmaan jonkinlainen keskustelu on paikallaan, ja toisaalta taas onhan tuo aika usein kun tapaatte.
 
Ehkä en ilmaissut asiaa tarpeeksi selvästi mut kyseessä siis hlö joka ollut kuin sisko mulle yli 20vuotta ja harppasee meillä kahvilla harvase päivä muksunsa kaa mut nyt sit yhtäkkiä ei ehdikään, mietin kyllä ennen typyn syntymää et onkohan hää masentunut et jos se on sit sitä... Eikä tod ole ykspuolista yhteydenpito, ite laittanut viestii ja. Soittanut tai ainaski yrittänyt soittaa ihan entiseen malliin. Ja varmaan kyllä omat hormoonit kärjistää juuh... Mut jotenkin tuli tunne et oli virhe pyytää.... En tiedä sit, ylireagoin jostain syystä kai.
 
Mä en jotenkin ymmärrä. Jos sä olet tuntenut tämän ihmisen 20 vuotta ja te olette olleet sen
ajan kuin siskokset niin olet valmis "peruuttamaan kummiuden" kuukauden käyttäytymisen
perusteella? Eikö sillä menneellä 20 vuodella ole mitään väliä? Mielestäni todellakin
ylireagoit. ja jos on kyse niin läheisestä ystävästä, niin pitäisihän sinun kysyä häneltä ennen
kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja tai johtopäätöksiä. Mullakin on paljon pitkäaikaisia
ystäviä, ja ystäävyyteemme on mahtunut tiiviimmän yhteydenpidon aikoja ja hiljaisempiakin
kausia, kaikki on ystävän rakkaudessa vastaan otettu.
 
Älä nyt tuon takia peru. Oletko itse kyläillyt ystäväsi luona? Hän on todennäköisesti halunnut antaa teille omaa aikaa, kaipaisi itsekin lasta tai on umpirakastunut ja sen vuoksi käynyt harvemmin viime aikoina.
 

Yhteistyössä