Haluaisin töitä mutta en saa ja olen sitte kokoajan hermona.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Harmittaa niin hirveästi kun minusta on tullut tällanen hermokimppu. Miksi en osaa vain nauttia siitä että voin olla lasten kanssa kotona. Tuntuu, että olen kakkoslaadun kansalainen jota kukaan ei halua töihin.
 
Muistan niin hyvin tuon tunteen. Se häpeä ja stressi kun ei heti valmistumisen jälkeen löytynyt töitä. Olin 1kk 10päivää työttömänä ja en tosiaan siitä ajasta osannut nauttia lainkaan, tunsin itseni "kakkosluokan" kansalaiseksi. Vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut kyseisen ajan ottaa rennommin ja nauttia vapaasta-ajasta lapsen kanssa.

Tsemppiä työnhakuun :)
 
Miten kauan oot ollut työttömänä? Itsellä määräaikaisuus päättyi toukokuun lopussa, enkä toistaiseksi ole töitä löytänyt. Kesä vähän hankalaa aikaa etsiäkin niitä, kun kaikki päättävät tahot lomilla. Itse valmistuin otm:ksi pari vuotta sitten ja onnekseni sain töitä oli ensimmäisen parin vuoden ajan. Nyt sitten työnantaja ei saa palkata määräaikaisia (olisivat halunneet minut pitää edelleen, ja onneksi sain loistavan työtodistuksen), joten etsittävä uutta työtä. Itselläni kolme lasta, joten aika kyllä kulunut, mutta nuo fiilikset ovat tuttuja. Vähän pelottaa sekin, että saattaa olla pakko lähteä pääkaupunkiseudulle töihin, mikä tietäisi neljän tunnin työmatkaa per päivä. Ei auta kuin uskoa, että asiat kyllä järjestyvät.
 
Olen etsinyt töitä toukokuusta asti. Olen itse vielä kotihoidon tuella ja kolmen lapseni kanssa kyllä päivät kuluu mutta välillä turhauttaa tämä samanlaisuus. Mies sanoo että saan mennä töihin jos haluan, mutta arvostaa myös sitä jos olen vielä kotona. Osa-aika työ olisi unelma. Olisi jotain muutakin kun tämä kotiarki ja olisi raha ostaa itsellekin välilä jotain eikä siirtää aina eteenpäin hankintoja.
 

Yhteistyössä