Haluaisitko muut lapset mukaan vauvan synnytykseen?

[mielipiteitä]

Tuli vaan mieleen kun kerran katsoin sitä Vauva tulossa vai Meille tulee vauva vai mikä se oli.

Äidille oli siis todella tärkeää et vanhemmat sisarukset on mukana synnytyksessä :x Et he ovat osa tapahtumaan ja mukana alusta asti vauvan elämässä. Äiti ihan itki sitten kun sanottiin ettei se nyt käy ja oli niiiiiin pettynyt ja vaikka mitä. Muut lapset oli muistaakseni kuitenkin vielä melko pieniä, kertokaa tarkemmin jos joku muistaa, et ei siis mitään "aikuisia" lapsia.

Musta tollainen on jo melko edesvastuutonta! Ei lapsen kuulu tollasta nähdä saati lapsi itse varmaankaan halua edes. Varmasti sisarukset on ihan yhtä mukana vauvan elämässä vaikka eivät itse synnytystä näekään :x

 

[Estu]

En ottaisi, enkä ottaisi enää miestäkään, jos meillä neljäs lapsi tulisi. Synnytyin kolmosen ihan yksikseni (toki kätilö oli) ja oli maailman ihanin ja rauhallisin synnytys.

 

[ei]

En todellakaan. Sitä kiroilua ja huutoa en halua lasteni kuulevan... Miehenkin korville oli liikaa.........

 

[homelitoosa]

tasan varmasti en

 

[rouvaliini]

Ei sinne lapset kuulu.

 

[Kippuravarvas]

En ikinä ottais, mies ja kätilö riittää

 

[umbrella-]

En todellakaan. Mä ole lapsille se, johon voi tukea ja turvautua elämän eri hetkillä joten synnytys, joka saa mut menettämään ajan tajun, autaumaan sille kivulle jne. ei ole lasten katseltavaa. Uskoisin sen olevan hyvin hämmentävä ja pelottavakin kokemus lapsille, nähdä kun äitiin sattuu. Mä en ainakaan siinä tilanteessa kykenisi olemaan äiti (eli ottamaan lapsen tunteita huomioon, hoivata häntä jne.) joten heidän paikkansa olisi silloin mielummin jossain muualla.

 

[jeps1]

En ottaisi, ihan vaan siitä syystä jotta lapset ei voi käsittää sitä miksi äiti ulisee kivusta ja siten sitten hätääntyvät ns turhasta.

 

[mammaharmaana]

No hei, jenkit ottaa lapset kattoon ku iskä nyrkkeileen.

En tiedä kattoiko kukaan sitä Stallonen ohjelmaa.. Oli kyl karmaisevaa, ku katsomossa jotku n.10v mukulat huutaa ja itkee ku iskä ottaa turpaan kehässä ja kaatuu kanveesiin.

Vastustajan emännällä oli sylissä joku.. 2v muksu..

Ihan ei tulis mieleen ottaa niitä sinnekään mukaan..

 

[Lumiina]

En todellakaan

 

[Moon Vaan Melonit]

Ei ikinä.

Ihmetyttää nois sarjoissa, kun usein siellä salissa näkee koko suvun tuijottamassa synnytystä.

 

[Kylkiluu]

En todellakaan haluaisi.

Esikoistyttö, silloin 2v4kk oli hetken mukana synnytyssalissa kun kuopusta lähdettiin hakemaan. Avauduin niin nopeasti ettei ollut aikaa odotella appivanhempia lapsenlikoiksi vaan tyttö oli otettava mukaan. Kaikesta näki että tyttö oli tosi hämmentynyt ja peloissaan kun mä siinä kovissa kivuissa kärvistelin spinaalia odotellen. Istui isän sylissä totisena ja itkeskeli vähän, onneksi ei ollut lopulta paikalla kuin 10 minuuttia.
Synnytys ei aina ole mikään eteerinen ja ihana hetki. Sen edetessä saattaa tapahtua mitä tahansa ja esim. äidin tajunnan menettämisen näkeminen voi olla pienelle lapselle todella kamala näky. Niin luonnollinen tapahtuma kuin synnytys onkin, en ottaisi sitä riskiä että lapsen silmissä se saattaisikin olla pelottava ja hallitsematon kokemus.

 

[Uska]

Jos joku voisi vannoa,että synnytys olisi täsmälleen samanlainen kuin edellinen niin voisin ottaa.

 

[Kippuravarvas]

En todellakaan. Mä ole lapsille se, johon voi tukea ja turvautua elämän eri hetkillä joten synnytys, joka saa mut menettämään ajan tajun, autaumaan sille kivulle jne. ei ole lasten katseltavaa. Uskoisin sen olevan hyvin hämmentävä ja pelottavakin kokemus lapsille, nähdä kun äitiin sattuu. Mä en ainakaan siinä tilanteessa kykenisi olemaan äiti (eli ottamaan lapsen tunteita huomioon, hoivata häntä jne.) joten heidän paikkansa olisi silloin mielummin jossain muualla.

Tuo on varmaan ihan totta ja nytkin jo huomaan pojasta että ei osaa oikein olla, kun mä väännän itkua koska sattuu liikkuminen. Ja siis sattuu raskauden takia. Miten se sitten vakuttaisi jos synnytyksessä olisi mukana

 

[kylmä nakki]

en. ei isokaan lapsi ei tajua että vaikka äitiin sattuu hemmetisti, se vauva sylissä korvaa kaiken. sisarus voisi hyvinkin pitkään syyttää vauvaa siitä että äitiin sattui se hetki, vaikka itse synnyttäneeltä äidiltä kipu olisikin jo unohtunut.

 

[leijona76]

En todellakaan ottas lapsia/muuta sukua sinne. Miehellekin jo vaikea katella mun kärsimistä vaikka loistava tuki olikin ja toisenkin kerran sais mukaan tulla.

 

[leijona76]

En todellakaan ottas lapsia/muuta sukua sinne. Miehellekin jo vaikea katella mun kärsimistä vaikka loistava tuki olikin ja toisenkin kerran sais mukaan tulla.

 

[AulisKotityöläinen]

Uskoisin sen olevan hyvin hämmentävä ja pelottavakin kokemus lapsille, nähdä kun äitiin sattuu. Mä en ainakaan siinä tilanteessa kykenisi olemaan äiti (eli ottamaan lapsen tunteita huomioon, hoivata häntä jne.) joten heidän paikkansa olisi silloin mielummin jossain muualla.

Ihan kuin olisit mun ajatuksia kirjoittanut Lisäksi olen miettinyt, että mitäs sitten tehtäisiin, jos synnytys ei etenisikään normaalisti vaan tulisi jotain yllättävää tai komplikaatioita? Kuka siinä tilanteessa ehtisi huomioida lapset ja selittää heille mitä nyt tehdään, jos tulisikin tosi kiire leikkuriin tai kaivaa esiin imukuppia tmv?

 

[odottava]

En edes harkitsisi. Meillä on kolmas tulossa, mies ollut mukana kahdessa aikasemmassa.
Esikoinen 10 ,toinen 7 ovat kyllä luvanneet ulkona joskus vaunuja työnnellä. Mutta lapsia kun ovat vielä itekkin, en vois kuvitella vaativani mitään tuommoista. Ja eihän kaikki isätkään sitä kestä..

 

[Honeoyne]

En haluaisi. Lasten ei tarvitse tulla katsomaan kun äiti huutaa kivusta ja näyttää tosi kärsivältä, lisäksi ensikokemus pikkusisaruksesta verisenä, kinaisena - mahdollisesti sinisenä - ei ole minusta mitenkään niin kiva ajatus että haluan lasten olevan mukana pikkusisaruksen elämässä vasta sitten puolen tunnin kuluttua kun ollaan vauvan kanssa hiukan siistiydytty.

 

[mielipiteitä]

Uskoisin sen olevan hyvin hämmentävä ja pelottavakin kokemus lapsille, nähdä kun äitiin sattuu. Mä en ainakaan siinä tilanteessa kykenisi olemaan äiti (eli ottamaan lapsen tunteita huomioon, hoivata häntä jne.) joten heidän paikkansa olisi silloin mielummin jossain muualla.

Ihan kuin olisit mun ajatuksia kirjoittanut Lisäksi olen miettinyt, että mitäs sitten tehtäisiin, jos synnytys ei etenisikään normaalisti vaan tulisi jotain yllättävää tai komplikaatioita? Kuka siinä tilanteessa ehtisi huomioida lapset ja selittää heille mitä nyt tehdään, jos tulisikin tosi kiire leikkuriin tai kaivaa esiin imukuppia tmv?

Aivan. Eikä se lapsi ymmärrä et synnytys on "kaunis" tapahtuma eikä osaa suhtautua siihen samalla tavalla kun aikuinen. En todellakaan käsitä miten joku voi haluta väkisin lapsensa mukaan tollaseen.

 

[mamatsu]

En ottaisi,enkä ole ottanut.

 

[Mie]

Mun oli pakko ottaa puolitoistavuotias lapseni mukaan neuvolaan ja hänellä pääsi itku jo siinä kun piti mennä pitkälleen ja kuunneltiin sydänääniä doplerilla. Isompi, nelivuotias, otti tilanteen aivan lunkisti. Meidän perheen pirtaan ei koskaan sopisi ottaa lapsia mukaan synnytykseen. Se ei ole meidän lasten paikka ja tilanne. Emme ottaneet lapsia mukaan myöskään ultraan, koska aina voisi eteen tulla tilanne, että jotain yllättävää olisikin tiedossa.

 

[Gorthaur]

En ottaisi, lapsesta olisi varmasti järkyttävää katsella vierestä vaikeroivaa äitiään. Vähän liian rajua touhua lapsen silmille muutenkin. Törkeä kielenkäyttö tuskin kummastuttaisi pikkuista, kiroilen muutenkin kuin vanha merimies :snotty:

 

[muumuu]

Ei en missään tapauksessa. Hui miten järkyttävä ja traumaattinen kokemus synynytys olisi lapselle Just kun nelosta oli tekemässä juteltii kätilön kanssa tästä aiheesta ja hän kertoi et ihmiset oikeesti yrittää saada tuoda pieniä lapsia mukaan synnytykseen. Oli juuri joutunut tilanteeseen jossa äiti vaati että hänen oliko 6v tyttärensä olisi saanut olla mukana koko synnytyksen ajan