H
hopeless
Vieras
Haluan kertoa tarinani siitä että joskus vanhemmat ovat sokeita.
Olen 15v tyttö, tein 2vko sitten raskauden viikoilla 18. Tulin raskaaksi kesällä poikaystävälleni suojaamattomassa seksissä. Tajusin n. 2vko päästä että voisin olla raskaana, en mennyt heti ostamaan testiä, en uskaltanut. Lopulta ostin testin n. 4vko tapahtuneesta, se osoitti epäilyksemme oikeiksi. Halusin vain unohtaa asian ja niin teinkin liian pitkäksi aikaa. Lopulta hakeuduin terkkarin luo sillä vatsani oli jo kasvanut enkä voinut enään sivuuttaa asia. Kaiken testien ja puheluiden jälkeen makasin sairaalassa hirveissä kivuissa poikaystävä vierelläni. En meinannut kestää kipua, onneksi poikaystäväni tuki minua koko ajan. Olin onnistunut menemään sairaalaan kerran ennenkin ilman että kerroin vanhemmille minne menen, lintsasin myös koulusta. Jouduin jäämään yöksi sillä lääkkeellinen tyhjennys ei toiminut ja kaavinnassa menetin liikaa verta. Aamulla herätessäni poikaystäväni oli vierelläni ja sanoi kertoneensa äidilleen, hän lupasi tukea meitä ja että saamme tulla sinne molemmat yöksi tai niin moneksi kuin tarvii. Ollessani siellä valehtelin äidilleni olevani kuumeessa jonka sain sieltä enkä pääse kotiin. Koulusta olin lintsannut jo melkein viikon. Olin poikaystävälläni viikon ja se oli ihanaa aikaa. Kotiin tultuani äitini vain huuti ja raivosi tietämättä mitä minulle oli tapahtunut, samoin oli koulussa, kaikki opettajat painostivat ja moittivat lintsaamisesta jonka aikana olin kivuissani sairaalassa tai poikaystävälläni hemoglobiinini ollessa 80.
Tiedän tehneeni oikein ollessani kertomatta vanhemmilleni, sillä he eivät koskaan ole rakastaneet minua. Olin tyhmä kun en hakenut apua tarpeeksi ajoissa enkä käyttänyt ehkäisyä, mutta sain rangaistukseni kipuna.
Tiedän joidenkin arvostelevan minua tämän takia, mutta halusin kertoa sen jotta jokainen nuoren äiti muistaisi rakastaa ja ymmärtää lastaan jottei kävisi niin kuin minulle kävi. Elämä ei aina ole niin kuin annetaan ymmärtää.
<3
Olen 15v tyttö, tein 2vko sitten raskauden viikoilla 18. Tulin raskaaksi kesällä poikaystävälleni suojaamattomassa seksissä. Tajusin n. 2vko päästä että voisin olla raskaana, en mennyt heti ostamaan testiä, en uskaltanut. Lopulta ostin testin n. 4vko tapahtuneesta, se osoitti epäilyksemme oikeiksi. Halusin vain unohtaa asian ja niin teinkin liian pitkäksi aikaa. Lopulta hakeuduin terkkarin luo sillä vatsani oli jo kasvanut enkä voinut enään sivuuttaa asia. Kaiken testien ja puheluiden jälkeen makasin sairaalassa hirveissä kivuissa poikaystävä vierelläni. En meinannut kestää kipua, onneksi poikaystäväni tuki minua koko ajan. Olin onnistunut menemään sairaalaan kerran ennenkin ilman että kerroin vanhemmille minne menen, lintsasin myös koulusta. Jouduin jäämään yöksi sillä lääkkeellinen tyhjennys ei toiminut ja kaavinnassa menetin liikaa verta. Aamulla herätessäni poikaystäväni oli vierelläni ja sanoi kertoneensa äidilleen, hän lupasi tukea meitä ja että saamme tulla sinne molemmat yöksi tai niin moneksi kuin tarvii. Ollessani siellä valehtelin äidilleni olevani kuumeessa jonka sain sieltä enkä pääse kotiin. Koulusta olin lintsannut jo melkein viikon. Olin poikaystävälläni viikon ja se oli ihanaa aikaa. Kotiin tultuani äitini vain huuti ja raivosi tietämättä mitä minulle oli tapahtunut, samoin oli koulussa, kaikki opettajat painostivat ja moittivat lintsaamisesta jonka aikana olin kivuissani sairaalassa tai poikaystävälläni hemoglobiinini ollessa 80.
Tiedän tehneeni oikein ollessani kertomatta vanhemmilleni, sillä he eivät koskaan ole rakastaneet minua. Olin tyhmä kun en hakenut apua tarpeeksi ajoissa enkä käyttänyt ehkäisyä, mutta sain rangaistukseni kipuna.
Tiedän joidenkin arvostelevan minua tämän takia, mutta halusin kertoa sen jotta jokainen nuoren äiti muistaisi rakastaa ja ymmärtää lastaan jottei kävisi niin kuin minulle kävi. Elämä ei aina ole niin kuin annetaan ymmärtää.
<3
