K
Kollaborative123
Vieras
Nyt on pää sen verran sekaisin, että otetaan vastaan kokemuksia ja näkemyksiä aiheeseen.
Mieheni kanssa olemme eläneet hyvää ja rakastavaa elämää päälle 8v. ajan. Suhde on toiminut eikä ole tuntunut että mitään puuttuu. Olen halunnut olla vapaaehtoisesti lapseton ja mies hyväksyi tämän aloitettuamme seurustelun. En ole ikinä hänen kanssaan lapsia halunnut, vaikka tiedän hänen itse salaa haaveilleen perheestä ja siitä, että mieleni muuttuu. Olen yrittänyt miettiä, että jospa kuitenkin, tai, että lapsi hänen kanssaan olisi ihana jne. Mutta ei: minkäänlaisia vauvahaluja ei ole ikinä syttynyt ja olen ollut lapsettomuusajatukseen varsin tyytyväinen. Kunnes...
Aloimme lähentyä yhden miespuolisen kaverink kanssa n. vuosi sitten. Olemme sen jälkeen viettäneet paljon aikaa yhdessä. Molemmat rakastamme toisiamme ja voisimme jopa kuvitella yhteisen tulevaisuuden toistemme kanssa. Mutta mikä omituisinta ja sekoittaa päätäni eniten on, että haluaisin hänen kanssaan lapsen. Ja kovasti. Olen pohtinut asiaa monta kertaa ja aina päädyn siihen, että tämä se on: jos jostakusta haluan isän lapselleni, se on tämä.
Ikävä jättää nykyistä miestä sillä syyllä, että "en halua sinun kanssasi lapsia, mutta toisen kanssa haluan." Tunnen oloni hirveäksi, vaikka tiedän, että me kaikki kolme tulisimme lopulta onnellisiksi eron myötä.
Mieheni kanssa olemme eläneet hyvää ja rakastavaa elämää päälle 8v. ajan. Suhde on toiminut eikä ole tuntunut että mitään puuttuu. Olen halunnut olla vapaaehtoisesti lapseton ja mies hyväksyi tämän aloitettuamme seurustelun. En ole ikinä hänen kanssaan lapsia halunnut, vaikka tiedän hänen itse salaa haaveilleen perheestä ja siitä, että mieleni muuttuu. Olen yrittänyt miettiä, että jospa kuitenkin, tai, että lapsi hänen kanssaan olisi ihana jne. Mutta ei: minkäänlaisia vauvahaluja ei ole ikinä syttynyt ja olen ollut lapsettomuusajatukseen varsin tyytyväinen. Kunnes...
Aloimme lähentyä yhden miespuolisen kaverink kanssa n. vuosi sitten. Olemme sen jälkeen viettäneet paljon aikaa yhdessä. Molemmat rakastamme toisiamme ja voisimme jopa kuvitella yhteisen tulevaisuuden toistemme kanssa. Mutta mikä omituisinta ja sekoittaa päätäni eniten on, että haluaisin hänen kanssaan lapsen. Ja kovasti. Olen pohtinut asiaa monta kertaa ja aina päädyn siihen, että tämä se on: jos jostakusta haluan isän lapselleni, se on tämä.
Ikävä jättää nykyistä miestä sillä syyllä, että "en halua sinun kanssasi lapsia, mutta toisen kanssa haluan." Tunnen oloni hirveäksi, vaikka tiedän, että me kaikki kolme tulisimme lopulta onnellisiksi eron myötä.