V
vieras
Vieras
6 viikkoa olen ollut kotona 24/7, pari kertaa käynyt kaupassa mutta siinä se. Kokoajan kiinni lapsessa. Mies on myös ollut kotona lukuunottamatta iltoja ja muutamaa viikonloppua jolloin ollut reilun 14h poissa. En hetkeäkään ole saanut hengähtää.
Haluaisin käpertyä sohvalle kirjan kanssa ilman että tarvitsisi kuunnella miten lapsi huutaa, mies huutaa, tai että mun tarvitsisi kokoajan auttaa syöttämisen ym. kanssa.
On ollut pari kertaa mahdollisuus lähteä baariin miehen kanssa kaksin, mutta hän on halunnut jäädä kotiin (istumme aina kotona) vaikka olen sanonut että minun täytyy päästä kodin ulkopuolelle, näkemään ihmisiä ja laittautua. Mutta ei.
No kohta on uusivuosi ja silloin otan ilon irti, hukuttaudun boolimaljaan ja vilistän pikku mustassa .........
Haluaisin käpertyä sohvalle kirjan kanssa ilman että tarvitsisi kuunnella miten lapsi huutaa, mies huutaa, tai että mun tarvitsisi kokoajan auttaa syöttämisen ym. kanssa.
On ollut pari kertaa mahdollisuus lähteä baariin miehen kanssa kaksin, mutta hän on halunnut jäädä kotiin (istumme aina kotona) vaikka olen sanonut että minun täytyy päästä kodin ulkopuolelle, näkemään ihmisiä ja laittautua. Mutta ei.
No kohta on uusivuosi ja silloin otan ilon irti, hukuttaudun boolimaljaan ja vilistän pikku mustassa .........
Ymmärrän ap:n pointin täysin. Kuusi viikkoa on pitkä aika olla lapsen kanssa yhtä soittoa. Sinun täytyy varata myös itsellesi aikaa, vaikka kerran viikossa jos ei useammin. Lähdet lenkille, kaupungille, uimaan mitä vaan mikä piristää sinua ja saa sinut taas jaksamaan arkea kotona. Tämän pitäisi olla täysin päivänselvää kaikille äideille - myös pienten lasten ja vauvojen äideille. Tai ehkä nimenomaan juuri heille. Pienen lapsen hoito on hyvin sitovaa ja kotikeskeistä. On hyvä lähteä säännöllisesti kodin ulkopuolelle tapaamaan muita aikuisia ja tekemään niitä itselle mieluisia asioita.
Jotain tuollaista olis tarkoitus tehdäkkin kunhan vain jostai löytäisin seuraa siihen... Tosin kyllähän sitä ihan yksinkin voi jotain tehdä