Haluan ystävästäni eroon..

[Fleur de la Cour]

helpommin vaan sanottu kuin tehty, sillä ystäväni on myös työkaverini. Ystävystyimme aikanaan kun aloitin työpaikassani, kävimme yhdessä vaikka missä ja vietimme aikaa myös perheiden kesken sekä olemme lomailleet nyt kahtena kesänä yhdessä perheiden kesken ulkomailla. Nyt vaan viime keväästä asti hänellä on ollut tarve loukata minua kaiken aikaa. Jos teen jotain niin hän on heti nokkimassa minua asiasta, vaikkei se kuuluisi hänelle ollenkaan. Nyt kun olen yrittänyt tehdä pientä time-outia hommaan niin hän piikittelee vaan enemmän. Jos sanon asiasta niin sitten ollaan hetken aikaa kunnolla kunnes taas sama alkaa. En halua katkaista välejä kokonaan enkä riitaantua, mutta ilmeisesti se on pakollista näin naisten keskuudessa kun joko näköjään ollaan jossain symbioosissa ystävän kanssa tai sitten vihamiehiä. Minä kun en siedä mitään roikkujaa perässäni, haluan omaa tilaa aina silloin tällöin ja minäkin loukkaannun sanomisista. Onkohan mahdollista palata sellaiseen kohteliaisuuteen mikä alussa vallitsee kun toista ei tunne kun en halua kuulla koko ajan jotain mitä ystäväni 'vaan nyt sanoi kun otti päähän sun juttus'??

 

[keppälerttu]

teidän ehkä kannattais istua alas ja puhua asia selväksi..kerrot tälle ystävälle miltä susta tuntuu ja sitten kuuntelet kun hän kertoo miltä hänestä tuntuu.ja sitten mietitte miten jatkatte.
jos molempia ärsyttää toisen käytös, en näe mitään syytä jatkaa ystävyyttä ainakaan isossa mittakaavassa.

 

[Fleur de la Cour]

teidän ehkä kannattais istua alas ja puhua asia selväksi..kerrot tälle ystävälle miltä susta tuntuu ja sitten kuuntelet kun hän kertoo miltä hänestä tuntuu.ja sitten mietitte miten jatkatte.
jos molempia ärsyttää toisen käytös, en näe mitään syytä jatkaa ystävyyttä ainakaan isossa mittakaavassa.

Niin no sillä nyt ainakin varmistaa mitä luultavammin ettei tarvitse ystävyyttä jatkaa. Toisaalta pikku hiljaa taka-alalle jättäytyminen aloittaa sellaisen seläntakana supinan mitä varmimmin.

 

[tytsi-89]

Outoa, ettei hän ota millään opikseen, vaikka olet jo asiasta sanonut ja ottanut etäisyyttä. : / Onko hän ennen käyttäytynyt noin? Minäkään en ymmärrä sitä, että joko ollaan tosi tiiviisti yhteyksissä tai ei ollenkaan. Otan itse yleensä vähän etäisyyttä ystävään, jonka kanssa ei välit toimi, mutten ole koskaan katkaissut välejä kokonaan. En tekisi niin kuin täysin pattitilanteessa, jos sellainen jatkuisi pitkään eikä toisella olisi edes halua/yritystä parantaa tapojaan. Ja silloinkin antaisin kyllä uuden mahdollisuuden myöhemmin, jos toinen muuttaisi käytöstään. Mulla on yksi pitkä ystävyyssuhde, jossa on ollut paljon vaikeuksiakin elämän varrella ja olen tullut välillä huonosti kohdelluksi. Olen kuitenkin iloinen, etten ole luovuttanut, sillä välit on nykyään aivan erinomaiset.

 

[keppälerttu]

oletko ajatellut et se ystävä voi olla ihan yhtä loukkaantunut kuin sinäkin? vaikket tarkoituksella loukkaisikaan, niin silti.
siksi ehdotan juttelua, kyse voi kuitenkin olla jonkinsortin väärinkäsityksestä..

 

[tytsi-89]

oletko ajatellut et se ystävä voi olla ihan yhtä loukkaantunut kuin sinäkin? vaikket tarkoituksella loukkaisikaan, niin silti.
siksi ehdotan juttelua, kyse voi kuitenkin olla jonkinsortin väärinkäsityksestä..

Kunnon keskustelua suosittelen minäkin. Naisilla on monesti tapana (sori yleistys ) kasata sisälleen asioita ja olettaa toisen osaavan lukea ajatuksia.

 

[kokemuksesta]

niin, kyllähän se puhuminen auttaa... mutta selkeästi kummallakin on nyt jotain hampaankolossa toista kohtaan. kumpikaan ei jaksa toisen asioita, "kun nyppii toisen sanomiset/ottaa päähän". kyllä muakin rehellisesti ottaa päähän ja menee yli hilseen, jos aletaan jauhamaan vaan jostain tietystä aiheesta, eikä siitä pääse yli. Tai se, et toinen huomauttelee jatkuvasti mikä on pielessä, vaikka toinen tietäisikin. etäisyyden ottaminen olisi hyvä keino, jos vaan tuntuu ettei vielä ole aika istua alas ja keskustella. Joskus on parempi antaa pölyn laskeutua ja tilanteiden rauhoittua (myös omien ajatusten) ennen kuin asioita käydään läpi. Sattuvien asioiden käsittely on tällöin helpompaa, kuin silloin kun tekisi mieli avautua toiselle täyslaidallisen verran.

 

[PölyEsteri]

Rupea sinäkin sanomaan takaisin. Kun tapaat häntä, tee tiukka aikataulu, ettet joudu näkemään häntä kauaa.

 

[PölyEsteri]

Tai äää... Sano vaan suoraan, ettet jaksa sitä nyt ollenkaan. mitäs sitä kiertelemään.

 

[Tapiontytär]

Parisen vuotta sitten hyvä ystäväni, jonka kanssa vietimme paljon aikaa, alkoi nokkimaan minua kaikesta. Lopulta se meni ihan vainoamiseksi, sillä minä en voinut sanoa hänelle mitään hyvällä taikka pahalla, ilman että hän väänteli sanomisiani aivan toisenlaiseksi ja syytteli minua ihan ihme asioista..
Pistin välit poikki, ilmoitin puhelimessa, etten halua että hän enää ottaa yhteyttä ja en vastannut yhteenkään viestiin sen jälkeen.

Noin kaksi kk sitten vaihdoimme kuulumisia facebookissa ja hän kertoi sairastuneensa pahaan masennukseen ja että myös parisuhde oli katkolla sen vuoksi, olivat muuttaneet erilleen. Hän oli siis purkanut minuun omaa pahaa oloaan.

 

["vieras"]

Onko ystävyydessänne enemmän hyviä vai huonoja puolia? Menetätkö paljon, jos välit viilenee?

 

["jeps"]

sinuna minäkin haluaisin.

 

["vieras"]

Onko hän yhtäkkiä vaan muuttunut tollaseksi? Outoa.