E
en jaksa enää
Vieras
Kaksi lasta, kolmas tulossa.
Mä haluaisin jo lähteä omilleni, ei ole mitään halua jäädä tähän enää.
Ainoat asiat jotka ovat esteenä, en jaksa taas alkaa setviä miehen kanssa tuota erojuttua, en jaksa sukulaisten ja muiden läheisten ihmettelyä, voivottelua ja puheita että olisit nyt vielä odottanut ym ym. Tiedän ettei se kuulu niille, mutta en oikeasti jaksa kuunnella sanaakaan sellasta.
Äitinikin on mua yleensä ymmärtänyt ja kannustanut, niin nyt silti hokee että synnytä ja kasvata nyt ensin tuo kolmas isommaksi ym. Vaikka tietää etten ole onnellinen. Lapsetkaan eivät ole kun tapellaan aina kun ollaan yhdessä, ja mulla hermot tiukilla koko ajan tän tilanteen takia.
Ero ei paljoa edes muuttaisi asioita käytännössä koska olen jo yh, mies kotona pääosin vain yöt ja itse järjestän kaiken.
Paperit jo kerran laitettu, mutta mies ylipuhui mut yrittämään vielä vaikka sanoin etten enää rakasta.
Mulla on taas entistä korkeampi kynnys alkaa sama ruljanssi uudelleen.
Eroaisin varmasti heti jos voisin muuttaa kauas kaikista. Mulla on ainoastaan yksi ihminen joka mua ymmärtää ja tukee, ja se riittääkin. Jos muut vain osaisivat olla hiljaa.
Kaiken lisäksi mun sydämeni kaipaa toideen kainaloon, vaikka mitään pettämistä eikä mitään ole ollut, siihen en sortuisi. Ei edes mitään puhetta tms.
En usko/tiedä että olisiko mikään edes mahdollista vaikka olisin sinkku, koska suurin este edes yhteydenpidolle on ollut se että toinen ei halua seata mun avioliittoani, mikä on hyvä asia. Mutta ehkä en vaan halua ymmärtää/nähdä että ei kiinnosta. Ei ole kyllä koskaan niin sanonut.
No, mutta, se ei liity mitenkään mun erohaluuni.
miten mä saan TAAS kaiken rullaamaan, sen voiman itselleni että mähän selviän ja teen nyt niin kuin itse haluan enkä välitä muista?? Miten pääsen olemaan onnellinen????
Mä haluaisin jo lähteä omilleni, ei ole mitään halua jäädä tähän enää.
Ainoat asiat jotka ovat esteenä, en jaksa taas alkaa setviä miehen kanssa tuota erojuttua, en jaksa sukulaisten ja muiden läheisten ihmettelyä, voivottelua ja puheita että olisit nyt vielä odottanut ym ym. Tiedän ettei se kuulu niille, mutta en oikeasti jaksa kuunnella sanaakaan sellasta.
Äitinikin on mua yleensä ymmärtänyt ja kannustanut, niin nyt silti hokee että synnytä ja kasvata nyt ensin tuo kolmas isommaksi ym. Vaikka tietää etten ole onnellinen. Lapsetkaan eivät ole kun tapellaan aina kun ollaan yhdessä, ja mulla hermot tiukilla koko ajan tän tilanteen takia.
Ero ei paljoa edes muuttaisi asioita käytännössä koska olen jo yh, mies kotona pääosin vain yöt ja itse järjestän kaiken.
Paperit jo kerran laitettu, mutta mies ylipuhui mut yrittämään vielä vaikka sanoin etten enää rakasta.
Mulla on taas entistä korkeampi kynnys alkaa sama ruljanssi uudelleen.
Eroaisin varmasti heti jos voisin muuttaa kauas kaikista. Mulla on ainoastaan yksi ihminen joka mua ymmärtää ja tukee, ja se riittääkin. Jos muut vain osaisivat olla hiljaa.
Kaiken lisäksi mun sydämeni kaipaa toideen kainaloon, vaikka mitään pettämistä eikä mitään ole ollut, siihen en sortuisi. Ei edes mitään puhetta tms.
En usko/tiedä että olisiko mikään edes mahdollista vaikka olisin sinkku, koska suurin este edes yhteydenpidolle on ollut se että toinen ei halua seata mun avioliittoani, mikä on hyvä asia. Mutta ehkä en vaan halua ymmärtää/nähdä että ei kiinnosta. Ei ole kyllä koskaan niin sanonut.
No, mutta, se ei liity mitenkään mun erohaluuni.
miten mä saan TAAS kaiken rullaamaan, sen voiman itselleni että mähän selviän ja teen nyt niin kuin itse haluan enkä välitä muista?? Miten pääsen olemaan onnellinen????
