Toggle sidebar

Haluisin niin kovasti laihduttaa :( avautumista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "läski"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

"läski"

Vieras
Olen huomattavasti ylipainoinen. Vaivaa minua todella paljon ja haluisin laihduttaa mutta....
Olen tunnesyöjä, mielialani on hyvin usein alakuloinen ja piristän itseäni syömällä herkkuja. Itsetunto on myös hyvin alhainen ja mietin(olen aina miettinyt, silloin kun olin laihakin) mitä minusta ajatellaan. Tuntuu että jokainen ohikulkija poraa katseensa minuun. En siis kehtaa mennä uimaan, kuntosalille jne.
Kun yritän ottaa niskasta itseäni kiinni niin alitajuisesti romutan heti yritykseni sillä että ajattelen etten koskaan onnistu. Unelmahan olisi jos oven taakse ilmestyisi treineri joka aamu rääkkäämään ja ei päästäis helpolla. Laiska en ole ja kiinnostusta löytyisi mutta en vaan onnistu saamaan aikaiseksi mitään. Tykkään kävellä paljonkin mutta yksin se tooodella tylsää. Muutaman kerran olen kavereiden kanssa käynyt mutta he ovat paljon nopeampia kävelemään etten pysy peressä. Enkä kehtaa mainita asiasta joten en käy enää heidän kanssa.
Olen varmaan ikuisesti tuomittu olemaan lihava.
 
Mä niin tiedän ton tunteen... :(
Keväällä sain laihdutettua 10kg ja siihe se sit tyssäs. Joka päivä asia painaa mieltäni ja tekis mieli itkeä, mutta en vaan saa itseäni niskasta kiinni :(
 
Kukaan ei siellä salilla katso sua halveksivasti. Ennemmin tulee muille sellainen tunne, et hienoa kun tuo viitsii tehdä jotain ylipainolleen. Enemmän niitä lihavia katsotaan kieroon jotka siellä hesellä istuvat ja mättäävät hampurilaisia.

Itselleni ainakin tulee sellainen olo jos näen jonkun tosi lihavan esim juoksemassa, nostan kyllä hattua, koska se liikkuminen ei ole mitään helppoa hommaa varsinkin jos on paljon painoa.

Jätä ne kaikki herkut sinne kauppaan. Keksi jotain muuta tilalle. Tunneherkuttelijalle voi myös auttaa se, että lähtee sinne lenkille ja tulee hyvä olo siitä, että nyt saan tehtyä itselleni jotain. Jos liikkuminen tuntuu vaikealta, voit aloittaa projektin pelkällä ruokavalion muutoksella, liikut sitten kun se tuntuu hyvältä. Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei kannata odotella kuitenkaan ihan älyttömästi, koska pelkkä ruokavaliolla laihduttaminen kuihduttaa lihaksia, vaikka mitenkä söisit tarpeeksi kaikkea.
 
ota joku tavoitepaino. esim 100kg. pyri siihen ensin... elä siinä painossa 6kk ja sitten taas vähän pois... näin elimistösi tottuu vähitellen muutokseen, eikä tule kiloja takaisin. painon saat pois yksinkertaisesti kohtuudella ja herkkujen vähentämisellä. esim puolita aikaisemmin sallimasi herkku. jaa se puolison tai lapsen kanssa. liikuntaa lisäämään jaksamista pieninä annoksina. esim pöytätennis on "helppo" mutta hauska kokeiltava, ja onnistuu monilla urheiluhalleilla. siihen päälle 30min kevyt etanauinti ei ole paha. vielä kun tähtää ruokakauppaan sen jälkeen, on päivän liikuntakiintiö täynnä. ja kauppaan listan kanssa, eikä sitten lipsuta!!!:D

olen edelleen -10kg vaikka olenkin raskaana :)
 
Tunnesyöjä täälläkin! Sama pituus, hieman vähemmän kiloja, mutta sadan tienoilla heilutaan. Tarkoitus on tässä jokin päivä aloitella järkevämpi syöminen, mutta siten töissä tulee aina jotain näitä stressi/turhautumis-juttuja joille ei oikein voi mitään, sen lisäksi mitä jo tekee, eli jääkaappi kutsuu kotona. Olen ajatellut että yksi vaihtoehto olisi että järjestää jo valmiiksi sitä stressisyömistä varten jotain ihan järkevää: pakrikapalasia, viinirypäleitä, kurkkuviipaleita. Tuleehan niistä, ainakin hedelmistä, ylimääräistä energiaa niistäkin jos liikaa popsii, mutta olisipahan paljon parempi vaihtoehto leivän ja muun sijaan :) Eli, ei tarvitsisi kieltäytyä varsinaisesti, vaikkei ihan yhtä hyvin "lohduttaisi".
 
Itse hyväkarppasin, viljattomasti tosin mutta silloin lähti makeanhimo pois. varalta oli kaapissa pistaasipähkinöitä jos teki mieli alkaa mässäämään ja maustettua kivennäisvettä.
 
En siis kehtaa pahemmin käydäkkään syömässä pikaruokaloissa. En myöskään yksin liikkuessa kehtaa syödä missään. Tämä oikeasti vaivaa. Kuntosalille en haluisi mennä yksin. Tiedän että kuullostaa siltä etten edes halua yrittää. Yksin meneminen tuollasiin tilanteisiin aiheuttaa niin paljon ahdistusta etten pysty sitä tekemään.
 
Pystyisitkö siirtymään tuossa tunnesyömisessä kevyempiin asioihin?
Ja tuo kuntosalille/uimaan menemisen kammo sun on kertakaikkiaan voitettava. Kuka sua siellä muka katsoo? Ja jos katsoisikin, niin entä sitten? Anna katsoa! Lihavuus on tekosyy menemättömyydelle. Itse olen jättänyt menemättä, koska olen liian laiha, koska mulla ei ole lihaksia, koska jumppavaatteeni ei ole niin hienot jne jne jne. Tekosyitä ne on, helpottaa kun myöntää itselleen.

Olisko mahdollista hankkia jotain tukea laihduttamiseen?
 
kannattaa liittyä johonkin vertaistukiryhmään jossa painoa pudotetaan yhdessä. Facessa on lukuisia, keskustelupalstoilla ym ym. Jos on muutama kymppi laittaa esim Jutan superdieettiin niin sielläkin on aika hyvät keskustelut ja tsemppaajat. Kuulostaa siltä että tarviisit vaan kaverin tähän hommaan :)
 
En voi pelkästään lihavuutta syyttää menemättömyydellä kun tämä tunne on vaivannut minua aina. Kai sitä voi jonkinlaiseksi julkisen paikan fobiaksi kutsua. Myönnän kuitenkin menemisen olevan helpompaa laihempana.
 
[QUOTE="läski";29252560]En siis kehtaa pahemmin käydäkkään syömässä pikaruokaloissa. En myöskään yksin liikkuessa kehtaa syödä missään. Tämä oikeasti vaivaa. Kuntosalille en haluisi mennä yksin. Tiedän että kuullostaa siltä etten edes halua yrittää. Yksin meneminen tuollasiin tilanteisiin aiheuttaa niin paljon ahdistusta etten pysty sitä tekemään.[/QUOTE]

Tää kuulostaa jo hankalalta. Olisko joku lyhyt terapia hyödyksi? Jos se tsemppais alkuun?

Jotain (luultavasti useampia) tapojasi sinunhan on nyt saatava muuttumaan. Aiemmalla tyylilläsi olet lihonut: jos et muuta mitään, lihot edelleen.
 
Minä olen lievästi ylipainoinen, mutta vaikeuksia myöskin saada painoa tippumaan. Olen pönäkkä pullero, läskini ei ole oikeilla kohdilla ja näytän mielestäni aika kauheelta. Tuo painonpudotus ja sen aloittamainen on kyllä todella vaikeaa. Minä tykkään lenkkeillä (reipasta kävelyä) ja käyn jumpallakin, mutta näillä ei tunnu olevan vaikutusta painoon. Ruokavalio on tärkein ja minähän rakastan herkkuja. Arkena syön terveellisesti, mutta viikonloppuna on ihanaa saada syödä herkkuja.
Voisitko liittyä jonnekin painonpudotusporukkaan? Koska sinulla on reippaasti ylipainoa, pitäisikö käydä ensin keskustelemassa lääkärin/terkkarin kanssa siitä, miten kannattaisi aloittaa? Onko sinulla ystävää, joka voisi auttaa sinua liikunnassa alkuun ja liikkua sinun ehdoillasi? Uskon, että tosiystävät suostuisivat tähän ja sinullahan kunto kasvaisi nopeasti. Lenkit ystävien kanssa ovat mukavia, raitista ilmaa, reipasta liikuntaa ja vielä hyvää seuraa siihen kaupan päällisiksi.
 
Pitäisköhän mun alkaa sivutoimiseksi lifecoachiksi. Olis hyvä draivi päällä alkaa potkia muitakin oikeaan suuntaan.

Ap sun tarvitsee päästä kiinni siihen mistä alavireisyys ja heikko itsetunto juontavat juurensa, auttaa huomattavasti liikkeellepääsyyn. Ei siihen mitään "poppaskonstia" ole, itseään on tavalla tai toisella saatava motivoitua tai sitten ulkoistaa se tosiaan jollekin joka tulee ja sanoo että nyt mennään.

Löydä oma motivaattorisi, oli se sitten uusi vaateparsi tai etelänmatka kun saavutat ensimmäisen tavoitteen (realistisen sellaisen). Tunnesyömisessä on se paha, että se tunne pitäisi saada pois että syömisen saa kuriin. Ehkä jonkinlainen vertaistuki samaa kokeneilta olisi paikallaan..?

En tiedä. Kunhan lämpimikseni heittelen ehdotuksia. Tsemppiä joka tapauksessa. Se, että haluaa muutosta, on jo loistava alku :)

:hug:
 
Jotenkin surettaa nää ylipainoiset, jotka haluavat laihduttaa, mutta eivät halua muuttaa nykyistä elämäntapaa mitenkään. He sanovat: "Haluan laihtua, mutta olen tunnesyöjä, joten syömistä en pysty rajoittamaan enkä muuttamaan"

Laihtuminen vaatii muutoksen nykyiseen. Se vaan on niin ja se muutos on tehtävä ihan itse.
 
Ahmimishäiriö eli toisin sanoen tunnesyöminen on syömishäiriö siinä missä anorexia ja bulimiakin on. Googlaa BED niin tiedät enemmän. Suosittelen jonkun ammattilaisen kanssa juttelemista, koska alla piilevät ongelmat pitää myös hoitaa, eikä pelkkä ylipaino. Aloita vaikka tk-lääkäristä ja pyydä sieltä apua nimenomaan ahmimishäiriöön. Kaikkea hyvää sulle :).
 
Itsekin olen tunnesyöjä, ja oikeastaan syöminen vain on niin... En osaa sanoa, on sinäänsä jotenkin ristiriitaisia fiiliksiä siitä. Mutta jotenkin on vain aina pakko syödä jotain.

Itse olen (vielä...) normaalipainoinen, ja aina välillä kun haluan alkaa elämään ns. terveellisesti, niin käyn kaupassa ostamassa kaikkea todella epätavallisia herkkuja, ja herkuttelen niillä. Eli kun haluan sipsejä, niin syönkin suolakurkkuja, tai jos tekee mieli makeaa, niin syönkin rusinoita (niitä ei kilotolkulla jaksa vetää toisin kuin karkkia tai suklaata) jne. Ei nyt mitään superterveellistä, mutta niiiin paljon parempi vaihtoehto.

Kannattaa ajatuksella käydä sitä purkkiosastoa kaupassa läpi, ja miettiä mitkä ns. terveelliset ruuat voisi korvata ne epäterveellisemmät. Yllätyin aika kovasti kun katsoin niiden säilykepurkkien kaloritaulukoita. Jotenkin olen olettanut että ne liemet olisivat "pelkkää" sokeria, mutta eivät ne taida olla.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa