P
"Petetty"
Vieras
Olemme olleet mieheni kanssa 12 vuotta yhdessä, joista kymmenen naimisissa.
Minä olen sinisilmäinen ja suhteemme alussa kuljin vaaleanpunaiset rillit silmilläni, uskoin kaiken, mitä mies sanoi.
Alkuhuuma karisi puolen vuoden jälkeen, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Annoin anteeksi, kun mies lupasi, ettei enää tee niin.
Muutamaa kuukautta myöhemmin aloin odottamaan ensimmäistä lastamme. Raskausaika oli ihanaa, mies huomioi ja hemmotteli.
Vauvan ollessa kuukauden ikäinen, mies jäi jälleen kiinni pettämisestä. Ystäväni oli todistamassa tätä tapahtumaa ja seuraavana päivänä mies myönsi näin käyneen.
Kuukauden verran mietin, lähdenkö vauvan kanssa vai jäänkö. Päätimme jatkaa.
Kaikki sujui hyvin, kunnes viikko häidemme jälkeen mies jäi jälleen kiinni.
En jaksanut enää edes suuttua, vaikka kipeätä tekikin. Kysyin vain mieheltä, miksi hän edelleen on kanssani, jos en hänelle riitä. Vastauksena oli, että hän tarvitsee pönkitystä egolleen..
Lupasin miehelle, että seuraavasta kerrasta meille tulee ero ja mies saa häipyä samantien.
Tämän jälkeen hän ei ole jäänyt kiinni. Miehen paras ystävä on kertonut miehen puhuneen tuon tapahtuman jälkeen, että haluaa olla hyvä isä ja hyvä aviomies ja sanonut kavereilleen, että mikäli hän tekee jotain väärää, niin voivat suorilta lyödä turpaan...
Nykyisin tilanne on se, että mies aina humalassa kehuskelee, kuinka sai taas baarissa huomiota naisilta, että hän kyllä näyttää kelpaavan myös muille.
Itse tunnen miestä kohtaan nykyisin pelkkää halveksuntaa, en vihaa, mutta en myöskään enää rakasta häntä.
Minä olen sinisilmäinen ja suhteemme alussa kuljin vaaleanpunaiset rillit silmilläni, uskoin kaiken, mitä mies sanoi.
Alkuhuuma karisi puolen vuoden jälkeen, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Annoin anteeksi, kun mies lupasi, ettei enää tee niin.
Muutamaa kuukautta myöhemmin aloin odottamaan ensimmäistä lastamme. Raskausaika oli ihanaa, mies huomioi ja hemmotteli.
Vauvan ollessa kuukauden ikäinen, mies jäi jälleen kiinni pettämisestä. Ystäväni oli todistamassa tätä tapahtumaa ja seuraavana päivänä mies myönsi näin käyneen.
Kuukauden verran mietin, lähdenkö vauvan kanssa vai jäänkö. Päätimme jatkaa.
Kaikki sujui hyvin, kunnes viikko häidemme jälkeen mies jäi jälleen kiinni.
En jaksanut enää edes suuttua, vaikka kipeätä tekikin. Kysyin vain mieheltä, miksi hän edelleen on kanssani, jos en hänelle riitä. Vastauksena oli, että hän tarvitsee pönkitystä egolleen..
Lupasin miehelle, että seuraavasta kerrasta meille tulee ero ja mies saa häipyä samantien.
Tämän jälkeen hän ei ole jäänyt kiinni. Miehen paras ystävä on kertonut miehen puhuneen tuon tapahtuman jälkeen, että haluaa olla hyvä isä ja hyvä aviomies ja sanonut kavereilleen, että mikäli hän tekee jotain väärää, niin voivat suorilta lyödä turpaan...
Nykyisin tilanne on se, että mies aina humalassa kehuskelee, kuinka sai taas baarissa huomiota naisilta, että hän kyllä näyttää kelpaavan myös muille.
Itse tunnen miestä kohtaan nykyisin pelkkää halveksuntaa, en vihaa, mutta en myöskään enää rakasta häntä.
