Hankinko rakastajan vai mitä teen?

[pohdiskelija]

Seksi on loppunut kuopuksen teon jälkeen eli muutama vuosi sitten kokonaan. Sitä ennenkin sitä oli vain äärimmäisen harvoin. Etelässä käytiin kerran ennen lasten syntymää kahdestaan ja reissu oli ihan kamala. Miestä ei kiinnosta rannalla makoilu, eikä nähtävyydet. Mies kännäili ja minä jouduin huolehtimaan hänestä, ettei tapahdu mitään vieraassa maassa. Onneksi mies ei kotioloissa juo saunaolutta enempää. Omilla reissuillaan sen sijaan viina virtaa. Mies käy monta kertaa vuodessa kavereidensa kanssa kalastus- ja metsästysretkillä. Minun puolestani saa siellä hilluakin ihan vapaasti, kunhan kotona käyttäytyy kunnolla.

Ajattelin, että nyt olisi aika parantaa parisuhdettamme, kun lapset ovat kasvaneet vaippaiän yli ja meillä vanhemmilla on taas paukkuja panostaa muuhunkin kuin lasten hoivaamiseen. Näyttää kuitenkin siltä, ettei miestä kiinnosta parisuhde. Arjen pyörittämiseen ja lasten hoitamiseen hän osallistuu ihan kiitettävästi, mutta parisuhteemme on täysin kuollut.

Kaikesta huolimatta uskon, että mies vielä rakastaa minua. Ei hän ole huonostikaan kohdellut. Itse ainakin rakastan miestäni, enkä missään nimessä halua erota, vaan toivon, että avioliittomme jatkuu hautaan asti.

Kierukan hankin yli vuosi sitten, mutten ole saanut siitä huolimatta miestä innostumaan sängyssä. Taitaa erektiohäiriöt vaivata. Ehdotin yhteistä matkaa, muttei mies innostunut siitäkään. Muisteli vain epäonnistunutta etelänmatkaamme. Hän ei kuitenkaan osaa ehdottaa mitään muutakaan, kun kysyin, mitä hän haluaa. Lapset hän haluaisi mukaan, mutta minä taas en halua sitä, koska silloin parisuhteen elvyttämisestä ei tule mitään.

Parisuhdeterapiaakin olen hänelle ehdottanut, mutta ei mies tietenkään sellaiseen suostu lähtemään. Mitä siis voin tehdä, kun miestä ei näköjään parisuhde enää kiinnosta? En halua erota hänestä, enkä rikkoa perhettä. Eikä mieskään ilmeisesti halua erota.

Etsinkö itselleni rakastajan, joka täyttäisi romantiikan tarpeeni? Nyt tunnen olevani elävä kuollut. Toistaiseksi lapset ovat pitäneet minut kiireisenä, kun ovat vielä pieniä, mutta heidän hoivaamisensa ei riitä täyttämään tätä tunnetyhjyyttä. Pääsääntöisesti olen tyytyväinen elämääni. Elän unelmaelämään, paitsi parisuhteen ja romantiikan osalta.

 

[wilmuska]

Kuulostaa äärettömän tutulle tarinasi.Halitukset sinulle ja kovasti voimia.
Meillä oli takana 12 vuotinen parisuhde joka ulospäin näytti hurjan hyvälle,ainakin muiden silmissä...mutta seksi elämä oli täysin onnetonta,samaten parisuhteessa ei ollut kuin yksi ihminen joka puhui,tai järjesti mitään.
Viime keväänä kyllästyin tilanteeseen ja nostin aiheen tapetille.Otin ronskisti elämääni uuden miehen,tapailin salaa seläntakana ja nautin elämästäni täysin rinnoin ja ilman omantunnon tuskia. Lopulta tilanne menikin niin pitkälle,että meille tuli avioero.
Pelotti ihan hurjasti jäädä 4 lapsen kanssa yksin.Mutta,huomasin samalla,että meidän liittomme ei ollut ollutkaan rakkauteen perustuva vaan ystävyyteen.Mies oli minun paras ystäväni,kuin veli...parisuhde oli ajautunut hoitamattomana siihen pisteeseen.
Suhdetta ei pysty pitämään kasassa yksin,siihen tarvitaan kaksi samaa asiaa haluavaa ihmistä.En kestänyt ajatusta,että elämä menee ohi silmieni,enkä ole onnellinen.Jokaisella on oikeus onneen,ihan kaikilla.
Nyt ex on kovinkin ikävissään ja luulee rakastavansa minua,kohta on harkinta aika ohi,ja minusta tuntuu hyvälle.Aion jatkaa eron loppuun asti,enkä aio katua jälkeenpäin.Pärjään taloudellisesti ja arjen paineissa mainiosti,toki on hetkiä että on väsynyt kaikkeen,mutta sehän on täysin normaali tunnetila silloin tällöin muutenkin..Ja se keväinen huumaava suhde on vain lujittunut,nyt rinnallani kulkeekin mies joka haluaa olla lähellä,katsella silmiin, kosketella,keskustella...enkä ole nyt ihan teini neitokainen joka tätä kirjoittaa,vaan elämää nähnyt aikuinen nainen joka on tajunnut vihdoinkin,että itseään täytyy rakastaa niin paljon,että järjestää elämänsä sellaiseen kuntoon että siitä nauttii useammin kuin kerran viikossa.

Ja moralisteille,elkää vaan viitsikö saarnata,elämä heittelee,ketä mihinkin suuntaan...avioero/ero ei ole kaikille todellakaan paras ratkaisu,mutta minun kohdalla se oli täydellinen ja toimivin keino.Ja tämä oli vain yksi tarina muiden joukossa.

 

[Peppari]

No hommaa ihmeessä, jos uskot että elämänlaatu siitä kohenee. Kyllä seksi on tärkeää ja saahan siinä sen illuusion että toinen välittää vaikkakin vain vähän aikaa.
Tuskin miehelläsi on sitä vastaan mitään kun häntä itseään ei kiinnosta.

 

[IhanaValo]

En tiedä miten paljon olette puhuneet tuosta, mutta ekana miulla mieleen tuli..
Koita vielä puhua miehen kanssa, tai ainakin miehelle. Kerro ihan suoraan, mutta rauhallisesti mitä mieltä olet tilanteesta ja jos tarvii niin mene sitten jonnekin ulos, anna miehen ajatella asiaa rauhassa. Selitä miten tärkeää siulle olis se lämpö ja läheisyys/seksi, mitä nyt kaipaatkaan eniten ja että kuitenkaan et haluaisi erota mutta jotain olisi keksittävä.

 

["vieras"]

Oletko ap lihonut?

 

[aloittaja]

[QUOTE="vieras";22437203]Oletko ap lihonut?[/QUOTE]

Mieheni ei pidä liian laihasta, ja on toivonut että lihoisin vähän. Nyt painoindeksini on 22. Luulisin sen olevan sopiva hänelle. Ennen bmi oli 21.

 

[itsekkyys]

Olisko miehelläsi jo rakastaja?
Jos ei niin älä sinä ainakaan ole itsekäs ja hanki sellaista mikä varmasti tuhoaa suhteen lopullisesti.

 

[Kepsis]

No hommaa ihmeessä, jos uskot että elämänlaatu siitä kohenee. Kyllä seksi on tärkeää ja saahan siinä sen illuusion että toinen välittää vaikkakin vain vähän aikaa.
Tuskin miehelläsi on sitä vastaan mitään kun häntä itseään ei kiinnosta.

En osaa sano onko tämä tosissaan kirjoitettu asia, mutta peesaan sen verran että jos toista ei kiinnosta seksuaalinen läheisyys eikä halua asiaa yrittää yhdessä korjata niin hän on sillon hanskat lyönyt tiskiin parisuhteessa, eli ei ole oikeutta herneitä vetää nenään jos lähdet etsimään uusia ulottuvuuksia.

Parisuhde on tosiaan vain kaveruutta / ystävyyttä / kämppäkaveruutta jos seksi / seksuaalinen lähiesyys loppuu eikä toinen halua keksiä yhdessä parannusta tilanteeseen vaikka tilanne olisi vaivannut pitkäänkin.

 

[aloittaja]

Olisko miehelläsi jo rakastaja?
Jos ei niin älä sinä ainakaan ole itsekäs ja hanki sellaista mikä varmasti tuhoaa suhteen lopullisesti.

En usko, että miehellä on rakastajatarta. Tuntuu, että miehltä on yksinkertaisesti halut hiipuneet. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa erektiovaikeudet, joita ilmeni jo vuosia sitten. Siitä huolimatta hän ei ole lopettanut tupakan polttoa.

 

[Kepsis]

En usko, että miehellä on rakastajatarta. Tuntuu, että miehltä on yksinkertaisesti halut hiipuneet. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa erektiovaikeudet, joita ilmeni jo vuosia sitten. Siitä huolimatta hän ei ole lopettanut tupakan polttoa.

erektiovaikeudet ei ole syy lopettaa kokonaan seksin harrastamista / seksuaalista läheisyyttä, eikä varsinkaan parannuskeinojen etsimistä, varsinkin jos omilla elintavoillaan edesauttaa ongelmaansa.

 

[o_O]

No, saisitkos miestä lääkäriin? Sillä lääkkeitähän nykyisin löytyy erektiovaivoihinkin... jos olisi siitä apua? Eipä miestä huvita läheisyys & seksi, jos hän tuntee ja tietää epäonnistuvansa sänkypuuhissa. Tuohan vaikuttaa jo ihan ongelman karttelulta hänen puoleltaan.

 

[aloittaja]

No, saisitkos miestä lääkäriin? Sillä lääkkeitähän nykyisin löytyy erektiovaivoihinkin... jos olisi siitä apua? Eipä miestä huvita läheisyys & seksi, jos hän tuntee ja tietää epäonnistuvansa sänkypuuhissa. Tuohan vaikuttaa jo ihan ongelman karttelulta hänen puoleltaan.

Olen ehdottanut Viagran tai vastaavan hankkimista lääkäriltä, mutta eipä tuo ole käynyt. Tuntuu, ettei miestä yksinkertaisesti kiinnosta seksi enää. Onkohan testosteroniarvoissa vikaa? En voi asialle mitään, jos mies ei itse halua apua.

 

[aloittaja]

Yritän nyt vielä vuoden verran saada miestä innostumaan suhteen parantamisesta. Jos ei siinä ajassa onnistu, niin sitten aion kääntää katseeni aidan toiselle puolelle.

 

[Leukistinen aksolotli]

Mutta jos et mieheltäsi saa, mitä sun kuuluu saada, niin en käsitä, miksi olet semmoisen kanssa? Miten niin se rakastaa sua, muttei suostu tekemään mitään teidän parisuhteen eteen? Ja jos sä haluat teidän parisuhteesta paremman, niin ei se toisen miehen kanssa pelehtiminen ainakaan ole siihen vastaus. Ei saisi toisen selän takana puuhailla. Tosin miehesi jo ehkä puuhaileekin.

 

[aloittaja]

Minulle seksi ei ole elämässä se ykkösjuttu, vaan sitä ennen tulee listalla monta muuta tärkeämpää asiaa. Silti haluaisin saada sitä edes joskus.

Olen ollut myös suhteissa, joissa seksi on toiminut, mutta mikään muu ei. Mielummin valitsen tämän nykyisen olotilan, koska täydellistä parisuhdetta ja avioliittoa ei olekaan. Avioliitossamme kaikki muut asiat ovat kutakuinkin täydellisesti ja niistä en halua missään nimessä luopua.

 

[Leukistinen aksolotli]

Minulle seksi ei ole elämässä se ykkösjuttu, vaan sitä ennen tulee listalla monta muuta tärkeämpää asiaa. Silti haluaisin saada sitä edes joskus.

Olen ollut myös suhteissa, joissa seksi on toiminut, mutta mikään muu ei. Mielummin valitsen tämän nykyisen olotilan, koska täydellistä parisuhdetta ja avioliittoa ei olekaan. Avioliitossamme kaikki muut asiat ovat kutakuinkin täydellisesti ja niistä en halua missään nimessä luopua.

Voiko ne asiat olla hyvin, jos mies lomamatkalla on niin kännissä, että sä joudut huolehtia kaikesta ja jos se ei suostu mihinkään toimiin teidän suhteen parantamiseksi?

 

[aloittaja]

Voiko ne asiat olla hyvin, jos mies lomamatkalla on niin kännissä, että sä joudut huolehtia kaikesta ja jos se ei suostu mihinkään toimiin teidän suhteen parantamiseksi?

Tästä ikävästä lomamatkasta on aikaa jo 10 vuotta, joten sille en paljon painoarvoa laske. Sen jälkeen on lomailtu lähinnä kotimaassa ja hyvin on sujunut.

En halua menettää kotiani ja toimivaa arkea, enkä rikkoa lapsilta ehjää perhettä. Arvostan myös miehessäni sitä, että hän osallistuu kotitöihin, kunnioittaa minua (ei alista millään tavalla, eikä ole sairaalloisen mustasukkainen), on hyvä isä ja muutenkin vastuullinen ihminen. Ja mikä tärkeintä kaikista, rakastan miestäni. Tiedän, etten tule rakastamaan ketään muuta ikinä, kuten häntä.

Parisuhteen romanttinen puoli on ongelma, eikä siihen näy muuta ratkaisua kuin unohtaa se puoli omassa liitossani ja hakea vastaavaa liiton ulkopuolelta.

 

[Leukistinen aksolotli]

Tästä ikävästä lomamatkasta on aikaa jo 10 vuotta, joten sille en paljon painoarvoa laske. Sen jälkeen on lomailtu lähinnä kotimaassa ja hyvin on sujunut.

En halua menettää kotiani ja toimivaa arkea, enkä rikkoa lapsilta ehjää perhettä. Arvostan myös miehessäni sitä, että hän osallistuu kotitöihin, kunnioittaa minua (ei alista millään tavalla, eikä ole sairaalloisen mustasukkainen), on hyvä isä ja muutenkin vastuullinen ihminen. Ja mikä tärkeintä kaikista, rakastan miestäni. Tiedän, etten tule rakastamaan ketään muuta ikinä, kuten häntä.

Parisuhteen romanttinen puoli on ongelma, eikä siihen näy muuta ratkaisua kuin unohtaa se puoli omassa liitossani ja hakea vastaavaa liiton ulkopuolelta.

Mutta tehän ette ole puolisoita, olette kavereita. Ja miksi muuten otit sen lomamatkan nyt esiin, jos et laske sille painoarvoa?

 

[aloittaja]

Mutta tehän ette ole puolisoita, olette kavereita. Ja miksi muuten otit sen lomamatkan nyt esiin, jos et laske sille painoarvoa?

Mies muistutti minua tuosta lomamatkasta. Se oli yksi syy, miksei hän halua kanssani etelään. Vaikka itse silloin pilasi matkamme.

Kavereita tosiaan olemme. Siinä se ongelma piileekin. Haluaisin, että olisimme taas puolisoita ja rakastavaisia myös fyysisesti. Pari pusua ja silitystä vaihdettiin viikonlopun aikana miehen kanssa, mutta siihen se sitten jäikin. Mies ei tuntunut innostuvan sen syvemmästä läheisyydestä.

Taidan alkaa kartoittaa senssipalstoja. Sieltä löytyy varmasti salaista seuraa.