M
Mirena
Vieras
Mä olen kanssa sitä mieltä, että tuo on epäkohteliaisuutta, ei epäsosiaalisuutta. Epäsosiaalinenkin ihminen pystyy käyttäytymään hyvin.
Mutta tuollaisia ihmisiä todella on, varsinkin miehiä. Esim. lapsuudenkaverini mies on minusta ihan kummallinen. Tapaamme tosi harvoin, koska asumme niin kaukana toisistamme. Ja niidenkin tapaamisten aikana oloni on jotenkin vaikea, koska hänen miehensä käyttäytyy mielestäni omituisesti. Siis nää tapaamiset on aina niin, että minä menen heillä käymään, koska ystäväni ei ikinä tule meille, en tiedä miksi. Jotenkin luulen, että sekin johtuu tästä miehestä. Hän ei lähde ystävääni "kuskaamaan" ja ystävälläni ei ole ajokorttia. No, kun sitten sen harvan kerran käyn heillä, mies istuu mykkänä ja tuijottaa minua kuin olisin maailman ihme. Tästä tietysti voisi luulla, että mies on mustasukkainen tai jotain sellaista, mutta tiedän, ettei ole. Hän on vain jotenkin mäntti. Tällainen hän oli jo heidän seurusteluaikana. Ei sano päivää eikä näkemiin, eikä mitään siinä välissäkään.
Yhden ystäväni mies on puolestaan ihan mukava, mutta minun mielestäni hänelläkin olisi käytöksessään petraamista. Hän ei osaa yhtään olla ns. vieraskorea, vaikka minun mielestäni sekin taito olisi hyvä olla hallussa. Muistan, kuinka kerran heidän ollessaan meillä jollan synttäreillä tms., hän otti kahvipöydässä tekemääni suolaista piirakkaa, haukkasi palan ja heitti oikein voimalla piirakan lautaselleen ja tokaisi "mä en tykkää!" Kas kun siinä piirakassa oli sipulia. Mistäpä minä saatoin tietää, että aikuinen mies ei syönyt sipulia. Minusta tuollainen ei ole oikein fiksua. Itse syön kylässä vaikka mitä, on se sitten kuinka pahaa tahansa, jos vain olen sattunut sen syötäväkseni ottamaan. Tai ainakaan en noin näyttävästi ilmoita inhoani, vaan yritän sitten vaikka jotenkin vaivihkaa jättää syömättä. Allergisuudet ymmärrän, mutta senhän taas voikin aivan luontevasti tuoda julki.
Tää samainen ystäväni mies on monet kerrat yllättänyt minut töksöllä käytöksellään muutenkin. Joskus ennen kun ei ollut vielä kännyköitä, soitin heille ja kysyin ystävääni, että onko hän kotona. Mies sanoi, että "ei" ja löi luurin kiinni. Tuosta luulisi, että heillä olisi ollut joku skisma, tai mies olisi ollut minuun suuttunut tms., mutta ei ollenkaan. Ystäväni vain sattui olemaan kaupassa käymässä. Tämä on tälle miehelle vain ihan tyypillistä käytöstä. Kerran minuuun otti yhteyttä eräs nainen, jonka mies oli kuollut äskettäin, ja tämä hänen kuollut miehensä oli tämän töksö-miehen työkaveri. Naisella oli ollut mieheensä liittyvä ihan normaali pieni asia, jonka halusi selvittää tämän työkaverin kautta, mutta tietysti häntä oli puhelun aikana alkanut itkettää. Ja silloin tämä mies oli vain mitään sanomatta iskenyt puhelimen kiinni. Minulle hän sitten soitti ja kysyi, mitä ihmettä hän oikein teki väärin, ja millainen ihminen tuo mies oikein on, kun se näin hänelle teki. Sanoin vain, että ihan mukava ja lupsakka ja peräti huumorintajuinen ihminen, mutta heti kun joku asia ei miellytä tai tuntuu hankalalta, hän vain kääntää selkänsä tai iskee puhelun poikki. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Tapojen puutetta tuo on. Ei ihmisen tarvitse osata seurustella eikä olla pakkokiinnostuntu asioista jotka ei kiinnosta tippakaan, mtta ei myöskään pidä käyttäytyä niin, että aiheuttaa toisille hämmennystä ja mielipahaa. SEN VERRAN pitää jokaisen aikuisen pystyä itseään skarppaamaan.
Mutta tuollaisia ihmisiä todella on, varsinkin miehiä. Esim. lapsuudenkaverini mies on minusta ihan kummallinen. Tapaamme tosi harvoin, koska asumme niin kaukana toisistamme. Ja niidenkin tapaamisten aikana oloni on jotenkin vaikea, koska hänen miehensä käyttäytyy mielestäni omituisesti. Siis nää tapaamiset on aina niin, että minä menen heillä käymään, koska ystäväni ei ikinä tule meille, en tiedä miksi. Jotenkin luulen, että sekin johtuu tästä miehestä. Hän ei lähde ystävääni "kuskaamaan" ja ystävälläni ei ole ajokorttia. No, kun sitten sen harvan kerran käyn heillä, mies istuu mykkänä ja tuijottaa minua kuin olisin maailman ihme. Tästä tietysti voisi luulla, että mies on mustasukkainen tai jotain sellaista, mutta tiedän, ettei ole. Hän on vain jotenkin mäntti. Tällainen hän oli jo heidän seurusteluaikana. Ei sano päivää eikä näkemiin, eikä mitään siinä välissäkään.
Yhden ystäväni mies on puolestaan ihan mukava, mutta minun mielestäni hänelläkin olisi käytöksessään petraamista. Hän ei osaa yhtään olla ns. vieraskorea, vaikka minun mielestäni sekin taito olisi hyvä olla hallussa. Muistan, kuinka kerran heidän ollessaan meillä jollan synttäreillä tms., hän otti kahvipöydässä tekemääni suolaista piirakkaa, haukkasi palan ja heitti oikein voimalla piirakan lautaselleen ja tokaisi "mä en tykkää!" Kas kun siinä piirakassa oli sipulia. Mistäpä minä saatoin tietää, että aikuinen mies ei syönyt sipulia. Minusta tuollainen ei ole oikein fiksua. Itse syön kylässä vaikka mitä, on se sitten kuinka pahaa tahansa, jos vain olen sattunut sen syötäväkseni ottamaan. Tai ainakaan en noin näyttävästi ilmoita inhoani, vaan yritän sitten vaikka jotenkin vaivihkaa jättää syömättä. Allergisuudet ymmärrän, mutta senhän taas voikin aivan luontevasti tuoda julki.
Tää samainen ystäväni mies on monet kerrat yllättänyt minut töksöllä käytöksellään muutenkin. Joskus ennen kun ei ollut vielä kännyköitä, soitin heille ja kysyin ystävääni, että onko hän kotona. Mies sanoi, että "ei" ja löi luurin kiinni. Tuosta luulisi, että heillä olisi ollut joku skisma, tai mies olisi ollut minuun suuttunut tms., mutta ei ollenkaan. Ystäväni vain sattui olemaan kaupassa käymässä. Tämä on tälle miehelle vain ihan tyypillistä käytöstä. Kerran minuuun otti yhteyttä eräs nainen, jonka mies oli kuollut äskettäin, ja tämä hänen kuollut miehensä oli tämän töksö-miehen työkaveri. Naisella oli ollut mieheensä liittyvä ihan normaali pieni asia, jonka halusi selvittää tämän työkaverin kautta, mutta tietysti häntä oli puhelun aikana alkanut itkettää. Ja silloin tämä mies oli vain mitään sanomatta iskenyt puhelimen kiinni. Minulle hän sitten soitti ja kysyi, mitä ihmettä hän oikein teki väärin, ja millainen ihminen tuo mies oikein on, kun se näin hänelle teki. Sanoin vain, että ihan mukava ja lupsakka ja peräti huumorintajuinen ihminen, mutta heti kun joku asia ei miellytä tai tuntuu hankalalta, hän vain kääntää selkänsä tai iskee puhelun poikki. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Tapojen puutetta tuo on. Ei ihmisen tarvitse osata seurustella eikä olla pakkokiinnostuntu asioista jotka ei kiinnosta tippakaan, mtta ei myöskään pidä käyttäytyä niin, että aiheuttaa toisille hämmennystä ja mielipahaa. SEN VERRAN pitää jokaisen aikuisen pystyä itseään skarppaamaan.