No kyllähän suositus on syödä viis kertaa päiväs: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ei joka aterialla tarvitte ahtaa itteään täyteen.
P
"pullea"
Vieras
Hienotunteisuutta.. Itselleni on jäänyt traumat kun lapsena syömiseen puututtiin väärällä tavoin - esim juhlissa ihanat täti-ihmiset katsoivat tehtäväkseen opastaa herkkujen syömistä kaikkien kuullen ja taivastella kokoani. Enkä edes ollut kovin pulska. Oli tosi noloa pienenäkin.
S
soitanko poliisit?
Vieras
Meillä on pienestä pitäen lapset syöny esim. kreikkalaista jugurttia marjoilla. Jos on kaikki mennyt ovat saattaneet saada vaikka pari siivua meetwurstia. Kun ateriassa on kaloreita, sillä pärjääkin jonkun aikaa, vaikka annos kooltaan ei olisi valtava. Ei siis tarvi ahtaa.
H
"Hilma"
Vieras
Olisiko nyt kuitenkin kyse syömishäiriöstä? Tunnepuolen ongelmaa. Suosittelisin perheneuvolan psykologin palveluita.
S
soitanko poliisit?
Vieras
[QUOTE="Hilma";29434265]Olisiko nyt kuitenkin kyse syömishäiriöstä? Tunnepuolen ongelmaa. Suosittelisin perheneuvolan psykologin palveluita.[/QUOTE]
Mistä se 8 vuotias sen syömishäiriön koppaa, jos ei vanhemmilta? Kyllä se joka tapauksessa täytyy vanhemmat ensisijaisesti hoitaa.
Mistä se 8 vuotias sen syömishäiriön koppaa, jos ei vanhemmilta? Kyllä se joka tapauksessa täytyy vanhemmat ensisijaisesti hoitaa.
H
"Hömelö"
Vieras
Periaatteessa kaikki ruokailkoon tavallaan, jos lapset pysyy suurinpiirtein terveen kokosena ja kasvaa sopivasti. Mutta kyllä toi kolme ateriaa päivässä kuulostaa munkin mielestä alle kouluikäselle aika vähäiseltä määrältä. Jo pelkästään päiväkodissa tulee se kolme ruokailua. Onko lapsi sitte loppupäivän kokonaan ilman ruokaa?
Toki mä ymmärrän sen, että ihmisille, myös pienille lapsille sopii erilaiset ruokailurytmit, kyllä munkin yks tuttava antaa toisinaan alle kouluikäselle lapselleen vaan yhden lämpimän ruoan päivässä aamupalan välipalan ja iltapalan lisäks, koska lapsella tulee välillä kausia kun joko lounas tai päivällinen jää kokonaan syömättä kun ateriarytmi vaan on liian tiheä.
Mutta jos toisille sopii se ruokailu 5-6 kertaa päivässä, niin ei se todellakaan automaattisesti tarkota sairaalloista syömistä. Kyllä ravitsemusalan ihmiset pääsääntösesti etenki pienille lapsille suosittelee tuota kun sitä suositellaan monesti aikuisillekin. Ruoan laadulla ja määrällä on merkitystä, samoin ihmisen aktiivisuudella.
Toki mä ymmärrän sen, että ihmisille, myös pienille lapsille sopii erilaiset ruokailurytmit, kyllä munkin yks tuttava antaa toisinaan alle kouluikäselle lapselleen vaan yhden lämpimän ruoan päivässä aamupalan välipalan ja iltapalan lisäks, koska lapsella tulee välillä kausia kun joko lounas tai päivällinen jää kokonaan syömättä kun ateriarytmi vaan on liian tiheä.
Mutta jos toisille sopii se ruokailu 5-6 kertaa päivässä, niin ei se todellakaan automaattisesti tarkota sairaalloista syömistä. Kyllä ravitsemusalan ihmiset pääsääntösesti etenki pienille lapsille suosittelee tuota kun sitä suositellaan monesti aikuisillekin. Ruoan laadulla ja määrällä on merkitystä, samoin ihmisen aktiivisuudella.
H
"Hilma"
Vieras
Kyllä jo niinkin nuorella voi olla syömishäiriö. Se mistä johtunee, voidaan juuri siellä PERHEneuvolassa kartoittaa, onko esim. perhedynamiikassa tai muuten toimntatavoissa kirjasmisenvaraa ja ohjeistaa vanhempianasiassa.
Ja voidaan tarv ohjata lapsi keskussairaalan ravitsemusyksikköön
Ja voidaan tarv ohjata lapsi keskussairaalan ravitsemusyksikköön
S
soitanko poliisit?
Vieras
[QUOTE="Hömelö";29434301]Periaatteessa kaikki ruokailkoon tavallaan, jos lapset pysyy suurinpiirtein terveen kokosena ja kasvaa sopivasti. Mutta kyllä toi kolme ateriaa päivässä kuulostaa munkin mielestä alle kouluikäselle aika vähäiseltä määrältä. Jo pelkästään päiväkodissa tulee se kolme ruokailua. Onko lapsi sitte loppupäivän kokonaan ilman ruokaa?
Toki mä ymmärrän sen, että ihmisille, myös pienille lapsille sopii erilaiset ruokailurytmit, kyllä munkin yks tuttava antaa toisinaan alle kouluikäselle lapselleen vaan yhden lämpimän ruoan päivässä aamupalan välipalan ja iltapalan lisäks, koska lapsella tulee välillä kausia kun joko lounas tai päivällinen jää kokonaan syömättä kun ateriarytmi vaan on liian tiheä.
Mutta jos toisille sopii se ruokailu 5-6 kertaa päivässä, niin ei se todellakaan automaattisesti tarkota sairaalloista syömistä. Kyllä ravitsemusalan ihmiset pääsääntösesti etenki pienille lapsille suosittelee tuota kun sitä suositellaan monesti aikuisillekin. Ruoan laadulla ja määrällä on merkitystä, samoin ihmisen aktiivisuudella.[/QUOTE]
Ymmärrän minäkin, että on pakko pk-päivän aikana se 3 kertaa, mutta ei kai kukaan pidä niitä tarjoiluja erityisen laadukkaina.? En minä mitään karppaamista tullut hehkuttamaan, vaan nimenomaan vapautta syömisessä, joskus näyttää kuitenkin siltä, että ihmisten hiilarikierre on mennyt muulla tavoin mahdottomaksi katkaista. No asiasta en viitsi enempää sivuun mennä, mutta varsinkin vielä syömistä opettelevien (tämä ap:n 8 vuotias mukaanlukien) olisi hyvä oppia mahdollisimman terve ja luonnollisen suhtautuminen ruokaan ja oppia hallitsemaan esim. mielitekoja ja syömistä motiivina oma hyvinvointi ja sen tunteminen eikä jotkut säännöt ja rajoitukset. Eivät terveet tarvitse sääntöjä ja rajoituksia ja lähtökohtaisesti suurin osa meistä on terveitä.
Toki mä ymmärrän sen, että ihmisille, myös pienille lapsille sopii erilaiset ruokailurytmit, kyllä munkin yks tuttava antaa toisinaan alle kouluikäselle lapselleen vaan yhden lämpimän ruoan päivässä aamupalan välipalan ja iltapalan lisäks, koska lapsella tulee välillä kausia kun joko lounas tai päivällinen jää kokonaan syömättä kun ateriarytmi vaan on liian tiheä.
Mutta jos toisille sopii se ruokailu 5-6 kertaa päivässä, niin ei se todellakaan automaattisesti tarkota sairaalloista syömistä. Kyllä ravitsemusalan ihmiset pääsääntösesti etenki pienille lapsille suosittelee tuota kun sitä suositellaan monesti aikuisillekin. Ruoan laadulla ja määrällä on merkitystä, samoin ihmisen aktiivisuudella.[/QUOTE]
Ymmärrän minäkin, että on pakko pk-päivän aikana se 3 kertaa, mutta ei kai kukaan pidä niitä tarjoiluja erityisen laadukkaina.? En minä mitään karppaamista tullut hehkuttamaan, vaan nimenomaan vapautta syömisessä, joskus näyttää kuitenkin siltä, että ihmisten hiilarikierre on mennyt muulla tavoin mahdottomaksi katkaista. No asiasta en viitsi enempää sivuun mennä, mutta varsinkin vielä syömistä opettelevien (tämä ap:n 8 vuotias mukaanlukien) olisi hyvä oppia mahdollisimman terve ja luonnollisen suhtautuminen ruokaan ja oppia hallitsemaan esim. mielitekoja ja syömistä motiivina oma hyvinvointi ja sen tunteminen eikä jotkut säännöt ja rajoitukset. Eivät terveet tarvitse sääntöjä ja rajoituksia ja lähtökohtaisesti suurin osa meistä on terveitä.
H
Häijy Rouva
Vieras
[QUOTE="väsynyt";29432182]...ja on jopa salakuljetellut karkkeja kouluun![/QUOTE]
Mistä hän nämä kouluun mukanaan viemänsä karkit on saanut tai hankkinut?
Mistä hän nämä kouluun mukanaan viemänsä karkit on saanut tai hankkinut?
V
"vierailija"
Vieras
En tiedä, mä alan vanhetessani yhä enemmän uskoa että aapeen lapsen kaltaisten ja samanlaisten aikuisten ongelma piilee jossain muussa kuin huonosti opituissa tavoissa tai laiskuudessa ja sen sellaisessa. Asiaa ei ole vaan vielä tutkittu lähellekään tarpeeksi kun on niin paljon helpompaa uskoa ja ajatella kaiken lähtevän ihmis(t)en itsekurista.
Leikkautin narttukoirani viime vuonna. Koira toipui hyvin, ei mitään ongelmia. Pari kuukautta myöhemmin tajusin että koira oli pyöristynyt ja aloin seuraamaan tilannetta. Ennen leikkausta koiralle annettiin aina saman verran ruokaa kolme kertaa päivässä. Joskus oli päiviä ettei koira syönyt lainkaan, usein se saattoi vain käydä kipalla ja lähteä pois mitään syömättä. Painossa ei mitään ongelmia, hoikka sekarotuinen.
Tätä kolme kertaa päivässä ruokkimista siis jatkettiin sen kummemmin ajattelematta myös leikkauksen jälkeen. Kun tajusin pyöristymisen ja seurasin tilannetta, huomasin että koira oli aina syömässä ja söi jokaikinen kerta kippansa tyhjäksi ja meni naapurinkin kipalle jos silmä vältti. Entisenlainen ruokamäärä (vaikka ei paljoa silloinkaan) oli liikaa jo ennen leikkausta mutta siitä ei tarvinnut kantaa huolta kun koira söi silloin kun katsoi tarpeelliseksi, joka oli harvoin. Nyt tietysti koira lihoi kun kaikki yhtäkkiä upposikin.
Ruoan määrää on nyt tietysti rajoitettu, mutta eipä se sitä himoa(?) poista. Koira menee samantien naapurin kipalle jos silmä välttää ja söisi vaikka kuinka paljon. Sama koira ei ole enää myöskään entisensä energian suhteen. Sitä kyllä on, mutta selkeästi heikompana.
Mitä siis haluan sanoa? Hormonit. Mä voisin lyödä vaikka miljoonan vetoa että vielä jonain päivänä jos asiaan vaan joku viitsii joskus paneutua kunnolla, tajutaan, miten suuri vaikutus hormoneilla on syömis- ja liikkumiskäyttäytymiseen.
Ja miten hormonit liittyy esim. aapeen lapseen? No esimerkiksi aivolisäkekasvaimia arvioidaan tämän (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15274075) tutkimuksen mukaan olevan jopa 16,7 prosentilla ihmisistä. Aivolisäke vastaa hormoneista. Ja vaikka monesti olen lukenut lääkäreiden määrittelevän nämä kasvaimet insidentaloomiksi (sattumalta löydetyiksi, jotka eivät useimmiten aiheuta oireita, eli eivät tuota hormoneja), niin voinee pohtia voiko aivolisäkkeessä, joka on kooltaan muutamia millejä, sijaita muutaman millin kokoinen kasvain, joka ei aiheuta mitään? En voi olla miettimättä jos sama kokosuhde muunnettaisiin koskemaan koko aivoja...
Ja edellinen oli siis esimerkki. En väitä että aapeen lapsella on aivolisäkkeessä kasvain, mutta väitän että se voisi olla yksi mahdollisuus. Ja sanottakoon vielä tähän lopuksi että aivolisäkkeen kasvaimet ovat lähes aina hyvänlaatuisia.
(Kannattaakohan tätä lähettää.. taitaa mennä vain kuuroille tai luulotautisille korville.. ;-). Menköön.)
Leikkautin narttukoirani viime vuonna. Koira toipui hyvin, ei mitään ongelmia. Pari kuukautta myöhemmin tajusin että koira oli pyöristynyt ja aloin seuraamaan tilannetta. Ennen leikkausta koiralle annettiin aina saman verran ruokaa kolme kertaa päivässä. Joskus oli päiviä ettei koira syönyt lainkaan, usein se saattoi vain käydä kipalla ja lähteä pois mitään syömättä. Painossa ei mitään ongelmia, hoikka sekarotuinen.
Tätä kolme kertaa päivässä ruokkimista siis jatkettiin sen kummemmin ajattelematta myös leikkauksen jälkeen. Kun tajusin pyöristymisen ja seurasin tilannetta, huomasin että koira oli aina syömässä ja söi jokaikinen kerta kippansa tyhjäksi ja meni naapurinkin kipalle jos silmä vältti. Entisenlainen ruokamäärä (vaikka ei paljoa silloinkaan) oli liikaa jo ennen leikkausta mutta siitä ei tarvinnut kantaa huolta kun koira söi silloin kun katsoi tarpeelliseksi, joka oli harvoin. Nyt tietysti koira lihoi kun kaikki yhtäkkiä upposikin.
Ruoan määrää on nyt tietysti rajoitettu, mutta eipä se sitä himoa(?) poista. Koira menee samantien naapurin kipalle jos silmä välttää ja söisi vaikka kuinka paljon. Sama koira ei ole enää myöskään entisensä energian suhteen. Sitä kyllä on, mutta selkeästi heikompana.
Mitä siis haluan sanoa? Hormonit. Mä voisin lyödä vaikka miljoonan vetoa että vielä jonain päivänä jos asiaan vaan joku viitsii joskus paneutua kunnolla, tajutaan, miten suuri vaikutus hormoneilla on syömis- ja liikkumiskäyttäytymiseen.
Ja miten hormonit liittyy esim. aapeen lapseen? No esimerkiksi aivolisäkekasvaimia arvioidaan tämän (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15274075) tutkimuksen mukaan olevan jopa 16,7 prosentilla ihmisistä. Aivolisäke vastaa hormoneista. Ja vaikka monesti olen lukenut lääkäreiden määrittelevän nämä kasvaimet insidentaloomiksi (sattumalta löydetyiksi, jotka eivät useimmiten aiheuta oireita, eli eivät tuota hormoneja), niin voinee pohtia voiko aivolisäkkeessä, joka on kooltaan muutamia millejä, sijaita muutaman millin kokoinen kasvain, joka ei aiheuta mitään? En voi olla miettimättä jos sama kokosuhde muunnettaisiin koskemaan koko aivoja...
Ja edellinen oli siis esimerkki. En väitä että aapeen lapsella on aivolisäkkeessä kasvain, mutta väitän että se voisi olla yksi mahdollisuus. Ja sanottakoon vielä tähän lopuksi että aivolisäkkeen kasvaimet ovat lähes aina hyvänlaatuisia.
(Kannattaakohan tätä lähettää.. taitaa mennä vain kuuroille tai luulotautisille korville.. ;-). Menköön.)
Jossain dokkarissa oli muuten juttua, kuinka lisäaineet yhdessä aiheuttavat muutoksia hormonitoimintaan.
S
soitanko poliisit?
Vieras
Karppauksessa onkin se hyvä puoli, että siinä yhtenä taustaideologiana on juuri ruoan luonnollisuus ja aitous.
minusta siinä, että kannustetaan ihmisiä syömään eläinrasvaa ja lihaa aivan liikaa suosituksiin nähden ei ole mitään luonnollista.
S
soitanko poliisit?
Vieras
Karppauksessa syödään lihaa aivan yhtä paljon kuin suositustenkin mukaisessa ruokavaliossa.
Rasva on se karppausjuttu. Tietyistä luonnollisista rasvoista voikin sitten valita oman mieltymyksensä tai rajoitteidensa mukaan joko kasvirasvaa (avokado ja pähkinät esim.) tai sitten sitä eläinrasvaa, joka on kiistanalaisempi tieteellisesti.
Mutta kyllä luonnollisuus on iso juttu siinä. Sitä toteutetaan ostamalla elintarvikkeita NORMAALIrasvaisina ja välttämällä kasvirasvoista transrasvoja. Minulle tulee leivästä paha sokerikoukku ja ikinä ennen se ei ole väistynyt hetkeksikään ennen kuin kokeilin karppaamista. Minusta ruoka, joka koukuttaa ei ole erityisen terveellistä. Enkä ole ainut.
Sen lisäksi monet muutkin ennakkoluulot ja väärät tiedot kumoutuivat ihan kokeilemalla itse. Esim. rasvaista ruokaa pidin raskaana, mutta voi, koskaan ei ole ollut niin kevyt olo, kuin syötyäni tätä ihan oikeaa ruokaa. Ruokateollisuus tietenkin kärsii, jos ihmiset lakkaavat ostamasta superteollista sapuskaa. Karppauksesta taas hyötyy niin harva ja niin välillisesti, että on vaikea ymmärtää karppausmarkkinoinnin motiiveja.
Minä myös luulin, että rasva on epäterveellistä ja ravintoaineet tulevat kasviksista. Mutta vertailepa voita, vaikka broccoliin finelin nettisivuilla. En enää yhtään ihmettele, miksi se voi maksaa, hyvänen aika, miten paljon ravintoa siinä on ja energiaa.
Lisäksi sitten vielä se ruoan huolettomuus ja halpuus (määrät tippuvat älyttömästi ja ravintoaineet saa ruoasta ei tarvi ostaa vitskupurkkeja), yksinkertaisuus, kaikenlaisia etuja, joten vaikea olisi olla suosittelematta.
Ainut mitä en suosittele, on karppaukseen hurahtaminen sillä tavalla, että se alkaa rajoittaa elämää, liian terveellisesti syöminenkin voi mennä sairaalloiseksi. Eikö se ole joku ihan omannimisensä syömishäiriökin.
V
"vvieras"
Vieras
Veitko tosiaan oven taakse ruisleipää, banaania ja naitoa! Lapsi ei kuile nälkään, vaikka olisi koko päivän syömättä. Sitäpaitsi banaani on aikamoinen hiilaripommi eli pelkkä ruisleipä olisi muutenkin riittävä. Eikä sitä maitoa tarvitse litkiä joka aterialla. Meillä annan tytölle aina ensin vettä. On 3v. Sanoo aina että vesi on pahaa haluaa maitoa tai mehua, mutta vastaan että vesi on terveellistä muuta ei nyt saa. Maito on ruokajuoma ja annan sen yleensä vasta kesken ruokailun.
Täyttäkää jääkaappi kaikella terveellisellä mikä ei lihota. Ei muroja, ei mitään oikeasti hyvää. Ei sitä ruisleipääkään tarvitse ahtaa päivässä paria palaa enempää. Aamulla yksi, illalla yksi.
Lapsi on selvästi oppinut makean perään. En halua syyllistää, mutta jo vauvalle kehotetaan olla antamatta ensin sitä hedelmää koska ei välttämättä maistu enääm kasvikset. Kaikki sokeri pois kotoa. Rahkaa, maustamatonta jogurttia. Niiden kanssa vaikka ananasta, kesällä mansikoita ja talvellakin jos pakkasesta löytyy. Totutelkaa pikkuhiljaa pienempiin annoskokoihin. Kohta tytölle ei oikeasti mahdu mahaan enempää.
Parsaa, kukkakaalia, porkkanoira, ruusukaalia...mitä lie muita kasviksia. Peruna on hiilaripommi, mutta toki tuon ikäinen sitäkin vähän tarvii. Perunamuussin tilalta perunsporkkana tai lanttuperunamuussia. Ei kermaa ruokaan. Liian hyvää ruokaa syö liikaa. Lautaselle aina kasviksia, toki tytön mieltymyksien mukaan. Ei sitä voi pakottaa ruusukaalia syömään jos ei pidä. Jos ei syö, syö vasta seuraavalla aterialla. Tyttöä voi vaikka palkita kasvisten syömisestä. Ehkä jotain tavaroita joista pitää. Merkintä kirjaan ja vaikka kerran viikossa joku juttu jos on syönyt kasvikset...tai ainakin osan niistä.
Välillä pidetään herkkupäivä. Kerran viikossa voi antaa tytölle vapaat kädet. Ahtaa sitten naamaansa sen koko kakun jos siltä tuntuu. Keho ei edes jaksa sellaista määrää vastaanottaa ja on siis ihan eri asia syödä se kakku kerralla kun viikossa hiljalleen. Yhdessä päivässä syöty kakku vie niin paljon energiaa keholta ettei sillä niin väliä. No oikeasti tuo oli vähän liiottelua. Älä nyt sille koko kakkua oikeasti anna, mutta kerran viikossa saa nauttia muuten kaikki tuntuu ihan puulta. Lapsen tulisi myös tietää tämä ja voi sanoa että jos syöt salaa karkkia, ei herkkupäivää tule.
Pieniä aterioita usein. Ei niin että ahdataan kerralla paljon koska vatsalaukku venyy ja vastaanottaa liikaa ruokaa.
Ja jos ei syö koukussa, nin ei syö. Itse söin pelkkää salaattia. Olin kyllä aika laiha, mutta täysin terve ja fiksu ihminen musta kasvoi.
Opetelkaa yhdessä mikä terveellinen ruoka olisi hyvä. Siis salaateista ja kasviksista. Ei kukaan jaksa kurkkuakaan niin paljon stödä että sillä lihoaisi. Hedelmät lihottaa mutta esim. Omena päivässä on ok. Puuroonkiin voi hillon sijaan laittaa omenoita.
Liikuntaa on vähän vaikea pakottaa mutta entä esim trampoliini? Etsikää yhdessä joku laji joka ei edes tunnu likunnalta.
Ja vanhemmat ei voi tietänkään syödä eri ruokaa. Salaa voi jonnekin laittaa jotain piiloon mutta lapsen nähden ei.
Täyttäkää jääkaappi kaikella terveellisellä mikä ei lihota. Ei muroja, ei mitään oikeasti hyvää. Ei sitä ruisleipääkään tarvitse ahtaa päivässä paria palaa enempää. Aamulla yksi, illalla yksi.
Lapsi on selvästi oppinut makean perään. En halua syyllistää, mutta jo vauvalle kehotetaan olla antamatta ensin sitä hedelmää koska ei välttämättä maistu enääm kasvikset. Kaikki sokeri pois kotoa. Rahkaa, maustamatonta jogurttia. Niiden kanssa vaikka ananasta, kesällä mansikoita ja talvellakin jos pakkasesta löytyy. Totutelkaa pikkuhiljaa pienempiin annoskokoihin. Kohta tytölle ei oikeasti mahdu mahaan enempää.
Parsaa, kukkakaalia, porkkanoira, ruusukaalia...mitä lie muita kasviksia. Peruna on hiilaripommi, mutta toki tuon ikäinen sitäkin vähän tarvii. Perunamuussin tilalta perunsporkkana tai lanttuperunamuussia. Ei kermaa ruokaan. Liian hyvää ruokaa syö liikaa. Lautaselle aina kasviksia, toki tytön mieltymyksien mukaan. Ei sitä voi pakottaa ruusukaalia syömään jos ei pidä. Jos ei syö, syö vasta seuraavalla aterialla. Tyttöä voi vaikka palkita kasvisten syömisestä. Ehkä jotain tavaroita joista pitää. Merkintä kirjaan ja vaikka kerran viikossa joku juttu jos on syönyt kasvikset...tai ainakin osan niistä.
Välillä pidetään herkkupäivä. Kerran viikossa voi antaa tytölle vapaat kädet. Ahtaa sitten naamaansa sen koko kakun jos siltä tuntuu. Keho ei edes jaksa sellaista määrää vastaanottaa ja on siis ihan eri asia syödä se kakku kerralla kun viikossa hiljalleen. Yhdessä päivässä syöty kakku vie niin paljon energiaa keholta ettei sillä niin väliä. No oikeasti tuo oli vähän liiottelua. Älä nyt sille koko kakkua oikeasti anna, mutta kerran viikossa saa nauttia muuten kaikki tuntuu ihan puulta. Lapsen tulisi myös tietää tämä ja voi sanoa että jos syöt salaa karkkia, ei herkkupäivää tule.
Pieniä aterioita usein. Ei niin että ahdataan kerralla paljon koska vatsalaukku venyy ja vastaanottaa liikaa ruokaa.
Ja jos ei syö koukussa, nin ei syö. Itse söin pelkkää salaattia. Olin kyllä aika laiha, mutta täysin terve ja fiksu ihminen musta kasvoi.
Opetelkaa yhdessä mikä terveellinen ruoka olisi hyvä. Siis salaateista ja kasviksista. Ei kukaan jaksa kurkkuakaan niin paljon stödä että sillä lihoaisi. Hedelmät lihottaa mutta esim. Omena päivässä on ok. Puuroonkiin voi hillon sijaan laittaa omenoita.
Liikuntaa on vähän vaikea pakottaa mutta entä esim trampoliini? Etsikää yhdessä joku laji joka ei edes tunnu likunnalta.
Ja vanhemmat ei voi tietänkään syödä eri ruokaa. Salaa voi jonnekin laittaa jotain piiloon mutta lapsen nähden ei.
H
"Hömelö"
Vieras
Mä en lähtis pistämään lasta karppauskuurille. Enkä millekään muullekaan kuurille mikä kieltää kokonaan jotku ruoka-aineet. Määrällä on kyllä merkitystä, samoin laadulla, että ei päivittäin kannata syöttää kattilallista pottuja ja kokonaista ranskanleipää. Enkä kyllä alkais rajottaa lapsen hedelmien syöntiä ruoka-aikoina ellei niitä ala oikeesti mennä hirveitä määriä. Harvempi lapsi syö hedelmiä niin paljon että lihoo, mutta tarpeellisia vitamiineja niistä saa kyllä. Siksi mä en tajua sitä miten joku kauhisteli sitä että lapselle tarjottiin banaania kun se on ihan kamalan epäterveellistä. Sitä ap:n iltapalajuttua en kyllä minäkään silti ymmärtäny.
Ruokavalioista ylipäätään, jotku hehkuttaa karppausta, toiset kasvisruokavaliota tai täyttä vegaaniutta, täysin maidotonta ruokavaliota, pelkkää luomuruokaa tai superfoodia jne. Eri ihmisille sopii erilainen ruokavalio, ei maidottomasta ruokavaliosta hyötyvä voi tulla väittämään että kaikki hyötyis siitä ihan hirveesti eikä kenenkään pitäis käyttää maitotuotteita. Johan sitä tulee hulluks jos näitä alkaa liian orjallisesti kuuntelemaan eikä kohta pysty syömään kuin omalla takapihalla kasvatettuja luomukurkkuja ja -papuja. Paitsi että toiset saa kauheita ilmavaivoja pavuista, joten oikeestaan parempi syödä ihan pelkästään sitä kurkkua...
Ruokavalioista ylipäätään, jotku hehkuttaa karppausta, toiset kasvisruokavaliota tai täyttä vegaaniutta, täysin maidotonta ruokavaliota, pelkkää luomuruokaa tai superfoodia jne. Eri ihmisille sopii erilainen ruokavalio, ei maidottomasta ruokavaliosta hyötyvä voi tulla väittämään että kaikki hyötyis siitä ihan hirveesti eikä kenenkään pitäis käyttää maitotuotteita. Johan sitä tulee hulluks jos näitä alkaa liian orjallisesti kuuntelemaan eikä kohta pysty syömään kuin omalla takapihalla kasvatettuja luomukurkkuja ja -papuja. Paitsi että toiset saa kauheita ilmavaivoja pavuista, joten oikeestaan parempi syödä ihan pelkästään sitä kurkkua...
V
"vieras."
Vieras
[QUOTE="A.P";29433294]hei taas. olimme siis tytön kummitädin luona 1-vuotis kekkereillä ja samaan vanhaanhan se taas meni ! :/ pyyteli aina vain lisää kakkua, suuttui kun sanoin kolmannen palan jälkeen että jätäppä muilekkin .. ja kotimatkalla pyyteli Mäkkiin, kun sanoin ei koetti hypätä autosta ulos.
rakastan tuota tyttöä, mutta ei tämä voi olla enää normaalia!!! :O
huoh.. tuolla se nyt piirtelee huoneessaan, aikoo ilmeisesti mennä syömättä sänkyyn.. ja hiipiä yöllä keittiöön
jätin oven taa tarjottimella maitoa, ruisleipää kinkulla ja tomaatilla sekä banaanin.
jos nyt söisi edes jotain.. alan olla ihan loppu, samoin mieskin! elämä on yhtä tappelua ruuasta ja syömisistä[/QUOTE]
Kyllä teillä nyt on tehty ihan liian suuri numero tuosta syömisestä. Lapsi hämmentyy ja ahdistuu, kun vuorotellen kielletään ja sitten taas tyrkytetään. Ja kun tekin olette väsyneitä tuohon, niin lopettakaa! Jos lapsi on kerran ahminut synttäreillä, niin ei hänelle väkisin pidä vielä runsasta iltapalaa tyrkyttää. Iltapalan pitäisi muutenkin olla vain n. 10 % päivittäisestä energiantarpeesta, mutta tuossa setissä on 20-30%. Jos lapsi olisi syönyt päivällä vähän, niin tietysti on ok syödä runsas iltapala, mutta että sellaista vastentahtoiselle aiemmin päivällä ylensyöneelle lihavalle lapselle yrittää väkisin syöttää, ei järjen häivää.
Kuulostaa siltä, että ylipaino häiritsee lasta ja siksi hän koittaa olla syömättä. Lankeaa sitten kuitenkin herkkuihin ja ahmimaan, aivan kuten monille aikuisille ylipainoisillekin käy. Mutta minusta tuohon ei sovi lääkkeeksi entistä tiukempi ulkopuolinen kontrolli, vaan tilanne pitäisi saada normalisoitua. Teidän tulisi kohdella lasta kuin mitä tahansa lasta, painosta riippumatta. Ja siis niin, että terveellistä ruokaa on tarjolla ruoka-aikaan, lapsi syö minkä syö, ei painosteta syömään enempää kuin haluaa eikä myöskään normaalia enempää rajoiteta. Herkkuja ei ole kaapissa arkisin, mutta synttäreillä yms. lapsi saa herkutella siinä missä muutkin.
rakastan tuota tyttöä, mutta ei tämä voi olla enää normaalia!!! :O
huoh.. tuolla se nyt piirtelee huoneessaan, aikoo ilmeisesti mennä syömättä sänkyyn.. ja hiipiä yöllä keittiöön
jätin oven taa tarjottimella maitoa, ruisleipää kinkulla ja tomaatilla sekä banaanin. jos nyt söisi edes jotain.. alan olla ihan loppu, samoin mieskin! elämä on yhtä tappelua ruuasta ja syömisistä[/QUOTE]
Kyllä teillä nyt on tehty ihan liian suuri numero tuosta syömisestä. Lapsi hämmentyy ja ahdistuu, kun vuorotellen kielletään ja sitten taas tyrkytetään. Ja kun tekin olette väsyneitä tuohon, niin lopettakaa! Jos lapsi on kerran ahminut synttäreillä, niin ei hänelle väkisin pidä vielä runsasta iltapalaa tyrkyttää. Iltapalan pitäisi muutenkin olla vain n. 10 % päivittäisestä energiantarpeesta, mutta tuossa setissä on 20-30%. Jos lapsi olisi syönyt päivällä vähän, niin tietysti on ok syödä runsas iltapala, mutta että sellaista vastentahtoiselle aiemmin päivällä ylensyöneelle lihavalle lapselle yrittää väkisin syöttää, ei järjen häivää.
Kuulostaa siltä, että ylipaino häiritsee lasta ja siksi hän koittaa olla syömättä. Lankeaa sitten kuitenkin herkkuihin ja ahmimaan, aivan kuten monille aikuisille ylipainoisillekin käy. Mutta minusta tuohon ei sovi lääkkeeksi entistä tiukempi ulkopuolinen kontrolli, vaan tilanne pitäisi saada normalisoitua. Teidän tulisi kohdella lasta kuin mitä tahansa lasta, painosta riippumatta. Ja siis niin, että terveellistä ruokaa on tarjolla ruoka-aikaan, lapsi syö minkä syö, ei painosteta syömään enempää kuin haluaa eikä myöskään normaalia enempää rajoiteta. Herkkuja ei ole kaapissa arkisin, mutta synttäreillä yms. lapsi saa herkutella siinä missä muutkin.