harkitsen aina välillä huoltajuuden luovuttamista

[mä]

lapsen isälle..niinku just nyt kun ahdistaa tää tilanne,ahdistaa tää yksinäisyys ja ahdistaa kun on pakko pysyä kotona 20jälkeen

koska ei ole miestä,ketään kuka joskus jäisi edes nukkuvan lapsen kanssa kotia niin että itse pääsisi ulos(enkä tod. baareihin vaan ihan lapsettomille ystäville rentoutuu).tänne taas no ei ne haluu tulla koska aina ku ollaan yritetty edes jutella lapsi heräileekin jatkuvasti yms yms.

miehet juoksee karkuun ku kuulee lapsesta, ymmärrän en minäkään halua miestä kenellä olisi lapsi ku tää yksikinin jo liikaa välillä.

jos mä olisin tiennyt mitä on edessä niin enpä olisi lasta koskaan alulle laittanut,ennenku ehkä jonkun kanssa joka olisi eka ollu mun kaa vähintään 10v että ois tiennyt ettei jää yksin.

lapsen isä kun ei voi yhtään jeesaa lapsen hoidossa sen minimin yli.

nyt on fyysinen terveyskin menossa jatkuvan stressin takia(lääkärissä käyty).

en tiedä mitä tekisin en halua enään elää näin, en haluaisi lasta isän vaikutuksen alaiseksi,saati aiheuttaa lapselle sen tuskan mitä äidistä eroon joutuminen tuottaisi(aina kun on mun kanssa asunut)

mut enpä haluaisi elää näin..

 

[mä]

ideoita??

 

[Bishkek Drama Theater]

Opeta se lapsi siihen että teilläkin käy vieraita. Olin itse yksin paljon kun lapset oli pieniä ja monet kaverit oli meillä yötä ja mikään ei ollut niin kivaa kuin juoruta keittön pöydän ääressä yömyöhään, pelata korttia ja parantaa maailmaa.

 

[lumihiutale82]

noh..olin yksin kahden pienen lapsen kanssa.erosimme kun odotin kuopusta.olihan se välillä rankkaa ja yksinäistä mutta siihen tottui..
nyt olen löytänyt ihanan miehen joka rakastaa minua ja lapsiani.

 

[Beep]

Hoitoapua jostain? Omat vanhempasi? Ystäväsi? Maksullista hoitoapua?

 

[meeri]

Kyllä se siitä helpottuu kun lapsesi kasvaa..ei lapsi nykypvänä pitäis olla miehelle este(kaikillahan lapsia o,melkein..kyllä sä viedä löydät sen elämäsi miehen joka hyväksyy lapsesikin..

 

[mä]

milläs opettaa? harvemmin lapsettomat jaksavat katella ton menoa kovin pitkään ja joka kerran ku on yritetty lapsen mentyä yöunille jotain tehdä niin syystä tai toisesta se kränisee ja kitisee vähän väliä yöllä niin että juttelustakaan ei tule mitään

ja sit jos on päivä ja yritetään aikuisten kesken jutlla lapsi hakee huomiota,ei siinä mitään mutta tapa millä hakee on sellanen että satuttaisi itsensä tosi pahasti..kiipee kiipee kiipee,ja koettaa hyppää alas. mä en vaan jaksa olla näin yksin.ja useamman vuoden ollut ilman hellyyttä..ilman toista aikuista,eikä kiinnostais yhtään enään nukkuu yksin.jaksaa kaiken yksin .

rahaa ei oo ylimääräistä,äidilläni vielä pienenpi lapsi ku mulla. ystävät suurinosa lapsettomia. ja ne kenellä pieniä lapsia niin ei niille kehtaa omaansa vielä työntää

tuntuu että jos jatkan näin musta ei ole kohta mitään jäljellä..mutta jos lapsi muuttaisi isälleen,en osaisi elää.

tuntuu välillä vaan niin umpikujalta.

 

[vieras]

milläs opettaa? harvemmin lapsettomat jaksavat katella ton menoa kovin pitkään ja joka kerran ku on yritetty lapsen mentyä yöunille jotain tehdä niin syystä tai toisesta se kränisee ja kitisee vähän väliä yöllä niin että juttelustakaan ei tule mitään

ja sit jos on päivä ja yritetään aikuisten kesken jutlla lapsi hakee huomiota,ei siinä mitään mutta tapa millä hakee on sellanen että satuttaisi itsensä tosi pahasti..kiipee kiipee kiipee,ja koettaa hyppää alas. mä en vaan jaksa olla näin yksin.ja useamman vuoden ollut ilman hellyyttä..ilman toista aikuista,eikä kiinnostais yhtään enään nukkuu yksin.jaksaa kaiken yksin .

rahaa ei oo ylimääräistä,äidilläni vielä pienenpi lapsi ku mulla. ystävät suurinosa lapsettomia. ja ne kenellä pieniä lapsia niin ei niille kehtaa omaansa vielä työntää

tuntuu että jos jatkan näin musta ei ole kohta mitään jäljellä..mutta jos lapsi muuttaisi isälleen,en osaisi elää.

tuntuu välillä vaan niin umpikujalta.

ymmärrän tuon, että kaipaa sitä ihanaa raitista ilmaa ja lenkkiä vielä iltaseitsemän jälkeenkin, mutta lapset ovat pieniä hetken, sen hetken voinet viettää illat kotona, jos lapsi käy aikaisin nukkumaan (kuten kuuluukin), saat ihanaa omaa aikaa ja vapautta vaikka kutsua ystäviä kylään (ei tarvitse metelöidä). lapset voi totuttaa ja opettaa tiettyyn äänitasoon ja lapset voi opettaa ja totuttaa siihen, että aikuiset juttelevat aikuisten juttuja ja lapset tekevät jotain muuta.

ehkä sinua auttaisi tutustua alueesi muihin äiteihin?!

minäkin olen ollut nuori äiti. sain esikoisen 21 -vuotiaana ja 24-v olin kahden lapsen yh. ei siinä muu auttanut kuin selvät säännöt ja ystäviä, joilla myös on lapsia.

 

[mä]

ei auta nuo ns.äitiystävät,heillä ku on miehet,ja mulla alkaa työt niin siihen menee sitte se aika ku heitä näkisi. välillä tietysti mutta harvoin sit enään. eihän me mitään metelöidä,kyllä mä hei sen verta tajuun. niin millä sä saat sen lopettaa huomion haun tolla tavalla? jos sen antaa hyppää niin sairaalareissu olisi edessä..joten ei voi ajatella niin et sitpä oppii.

mutta ku tulee aina kaikkee,em.korvakipui just silloin ku joku on meille viitsinyt tulla..tai maha kipee..tai kova kakka. melkein joka kerta jotain tollasta.,mielummin kaverit sitte viettää iltaa jonku sellasen kaverin luona missä saa olla rauhassa. enkä voi siitä heitä moittia.

joo ja lapset pieniä hetken..tosi hetki. multa ehtii loputkin kaverit katoo siihen mennessä. emmä oikeesti tajunnut millasta tää voisi pahimmillaan olla lapset joita olin hoitanut oli ku enkeleitä tähän verrattuna. mä odotin niin erilaista elämää,elämää puoliso rinnallani . joo ehkä mä meen nukkuu tästä..jos huomenna ahdistaisi vähemmän..

 

[vieras]

ei auta nuo ns.äitiystävät,heillä ku on miehet,ja mulla alkaa työt niin siihen menee sitte se aika ku heitä näkisi. välillä tietysti mutta harvoin sit enään. eihän me mitään metelöidä,kyllä mä hei sen verta tajuun. niin millä sä saat sen lopettaa huomion haun tolla tavalla? jos sen antaa hyppää niin sairaalareissu olisi edessä..joten ei voi ajatella niin et sitpä oppii.

mutta ku tulee aina kaikkee,em.korvakipui just silloin ku joku on meille viitsinyt tulla..tai maha kipee..tai kova kakka. melkein joka kerta jotain tollasta.,mielummin kaverit sitte viettää iltaa jonku sellasen kaverin luona missä saa olla rauhassa. enkä voi siitä heitä moittia.

joo ja lapset pieniä hetken..tosi hetki. multa ehtii loputkin kaverit katoo siihen mennessä. emmä oikeesti tajunnut millasta tää voisi pahimmillaan olla lapset joita olin hoitanut oli ku enkeleitä tähän verrattuna. mä odotin niin erilaista elämää,elämää puoliso rinnallani . joo ehkä mä meen nukkuu tästä..jos huomenna ahdistaisi vähemmän..

sun kannattaa siis tutustua muihin yksinhuoltajiin. minullekin tullut joitain niin hyviä yh-ystäviä,että ollaa jo kuin vanha pariskunta kun istutaan ruokapöytään!

lapsettomat ystävät varmasti pitävät lapsia taakkana kahvipöydässä, mutta jos molemmilla on lapsia, niin pöydässä molemmat ovat komentajan roolissa.

ihan oikeasti, jos lapsesi on ystäviesi ja sinun tiellä, ehkä he eivät ystäviäsi olekaan..

ja asenteesi näyttää olevan, että kaikki on perseestä joten olkoot. anna lapsesi isälleen tai adoptoi pois. parempi varmaan niin, kuin sinun sopeutumisesi äidiksi. ikää oli?

 

[mä]

mitä ikä tähän liittyy?? mulla on yks tuttu(joka ei asu ihan lähellä) jo on yh ku ite heitti miehen pihalle hän on 30v ja on pariin otteeseen maininnut että tekisi mieli isälle lapset jättää kokonaan.

niin katos jos et ymmärrä niin kyse ei ole sopetumisesta äitiyteen vaan siihen että olen yksin,mä odotin perhe-elämää en yh-elämää. etkä sä varmaankaan lukenut kovin tarkasti mun kirjoitusta.näköjään.

mutta niin tää on rahvaanomaisesti ilmaistuna perseestä jos niin haluat asian ilmaista. mä en vaan jaksa elää yksin.

 

[Ristiinkulkija]

Ei se aina oo helppoa vaikka ois mieskin perheessä mukana. Me käydään töissä eriaikaan, mies päivät ja mie yöt. 3 lasta ja kuuteen vuoteen en oo nukkunut kokonaisia öitä. Eipä tunnu lapsettomat ystävät ymmärtävän miten vähän jää mahdollista aikaa toisillemme saatikka ystäville? Siis mille? Ja vaikka tutuilla lapsiakin niin vaikee ymmärtää meidän väsymyksen määrää kun ei oo ketään jolle lapsia hetkekskään antaa ja aina toinen töissä. Me ei nähdä toisiamme paljoakaan ja vielä vähemmän muita.
Jos mahdollista niin liikkuminen leikkipuistoissa? Tutustuminen muihin äiteihin?
Olen myöskin läheltä seurannut tilannetta jossa todettiin että parempi yksin 4 lapsen kanssa kuin huono mies perheessä. Kyllä siitä selviää. Ja nuorimmainen meillä nytkin omiemme (yht. 4) seurana.

 

[Keittiönoita]

Koita saada ystäviä yksinhuoltajista. Sitäpaitsi voin ihan omasta kokemuksestani sanoa, että kun sulla alkaa työt, niin tapaat töissä työkavereitasi etkä ainakaan alkuun edes jaksaisi kenenkään seuraa enää iltaisin. Yksinhuoltajuuden yksi hyvistä puolista on, että illalla voi sammuttaa telkkarin ja valot heti, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja painella peiton alle itsekin ottamatta ketään toista millään tavalla huomioon =)

 

[Äiti]

Koska lapsi tuntuu olevan liian suuri taakka niin sinulle kuin lapsen isällekin (annoithan ymmärtää, ettet olisi lasta halunnut, jos olisit tiennyt, millaista lapsen kanssa on), olisi varmaan parasta antaa lapsi adoptoitavaksi. Suomessa on tuhansia pareja ja paljon myös yksin eläviä, joille lapsi ei olisi taakka vaan ilo. Lapsi saisi rakastavan kodin, jossa hän ei tuntisi olevansa liikaa ja sinä ja exäsi saisitte vapautenne.

 

[NeitiNasu]

milläs opettaa? harvemmin lapsettomat jaksavat katella ton menoa kovin pitkään ja joka kerran ku on yritetty lapsen mentyä yöunille jotain tehdä niin syystä tai toisesta se kränisee ja kitisee vähän väliä yöllä niin että juttelustakaan ei tule mitään

ja sit jos on päivä ja yritetään aikuisten kesken jutlla lapsi hakee huomiota,ei siinä mitään mutta tapa millä hakee on sellanen että satuttaisi itsensä tosi pahasti..kiipee kiipee kiipee,ja koettaa hyppää alas. mä en vaan jaksa olla näin yksin.ja useamman vuoden ollut ilman hellyyttä..ilman toista aikuista,eikä kiinnostais yhtään enään nukkuu yksin.jaksaa kaiken yksin .

rahaa ei oo ylimääräistä,äidilläni vielä pienenpi lapsi ku mulla. ystävät suurinosa lapsettomia. ja ne kenellä pieniä lapsia niin ei niille kehtaa omaansa vielä työntää

tuntuu että jos jatkan näin musta ei ole kohta mitään jäljellä..mutta jos lapsi muuttaisi isälleen,en osaisi elää.

tuntuu välillä vaan niin umpikujalta.

Tuo se lapses meille hoitoon että saat tehtyä itseksesi jotain. Kyllä tässä kolme menee, siinä missä kaksikin. Missäpäin se elelet?