aika on tehnyt tehtävänsä. Mie en vaan ole enää samaa kokoa kuin ennen.
Ja entistä enemmän harmittaa se, että muiden raskauksien jälkeen imetys on yleensä ollut tehokas apu kilojen karsimiseen... mutta nyt kun imetys meni mönkään, niin nyt pitäs tehdä kaikki ihan itse.
Mutta kun anemia vielä vaivaa, niin ei muka jaksais... ja ruoka on vaan niin hyvää... sii nimenomaan se ei suositeltava ruoka... ja lenkille ei vaan jaksa tai sit ei ehdi tai...
Aina on muka jotain.
Mutta kun ei haluais kuitenkaan mennä ostamaan isompia vaatteitakaan. Äh!
Tiedän, että se ois vaan sitä, että nyt itseä niskasta kiinni ja vähän tsemppiä liikkumiseen ja vähän sen katsomista, mitä suuhunsa pistää... ja minkä verran... mutta paljon helpompaa on näemmä vaan keksiä tekosyitä ja selityksiä, miksi ei niin tee.
Mutta ehkä huomenna... tai jos ens viikosta, tai ainakin juhannuksen jälkeen... tai... Nyt mun täytyy myöntää, että nyt multa ei heru itselleni tähän yhtään positiivista ajatusta. Mutta ei myöskään todellista intoa tehdä jotain.
Mitäs nyt tehdään? Annetaan sit vaan olla ja odotetaan, että jos joku päivä löytäis inspiraatio...ko? Vai pitäskö ostaa oikea vaaka, jos se vika kuitenkin ois vaan noissa peileissä, jos ne vaan vääristäis? Ja jos mie oon vaatteeni vahingossa kutistanut?
Ja entistä enemmän harmittaa se, että muiden raskauksien jälkeen imetys on yleensä ollut tehokas apu kilojen karsimiseen... mutta nyt kun imetys meni mönkään, niin nyt pitäs tehdä kaikki ihan itse.
Mutta kun anemia vielä vaivaa, niin ei muka jaksais... ja ruoka on vaan niin hyvää... sii nimenomaan se ei suositeltava ruoka... ja lenkille ei vaan jaksa tai sit ei ehdi tai...
Aina on muka jotain.
Mutta kun ei haluais kuitenkaan mennä ostamaan isompia vaatteitakaan. Äh!
Tiedän, että se ois vaan sitä, että nyt itseä niskasta kiinni ja vähän tsemppiä liikkumiseen ja vähän sen katsomista, mitä suuhunsa pistää... ja minkä verran... mutta paljon helpompaa on näemmä vaan keksiä tekosyitä ja selityksiä, miksi ei niin tee.
Mutta ehkä huomenna... tai jos ens viikosta, tai ainakin juhannuksen jälkeen... tai... Nyt mun täytyy myöntää, että nyt multa ei heru itselleni tähän yhtään positiivista ajatusta. Mutta ei myöskään todellista intoa tehdä jotain.
Mitäs nyt tehdään? Annetaan sit vaan olla ja odotetaan, että jos joku päivä löytäis inspiraatio...ko? Vai pitäskö ostaa oikea vaaka, jos se vika kuitenkin ois vaan noissa peileissä, jos ne vaan vääristäis? Ja jos mie oon vaatteeni vahingossa kutistanut?
