Harmittaa kun olen tutustunut vääriin tyyppeihin

["vieras"]

En halveksi ketään ihmisiä, ei oo siitä kysymys, mutta asun pienellä paikkakunnalla ja mulla oli jossain vaiheessa vähän oma elämä ja identiteetti hukassa ja siinä tilanteessa tutustuin ja olin tekemisissä ns. alamaailman ihmisten kanssa.
Nyt harmittaa kun kuitenkin aina törmätään niin ei oo kiva kuulla esim. rikollisista asioista, velanperinnöistä tms. Vaikka heissä on paljon hyvääkin niin silti koen että elämäntyylit on niin erilaiset, että pitikin käydä näin...

 

[Karju]

Kuhan et vaan anna niiden käyttää sua hyväkses, eli et lainaa rahaa jne.

 

["vieras"]

Vähän samaa ollut itsellä nuoruudessa, olenkin lapsia saatuani katkaisut välit, tai lähinnä en ole tekemisissä ja vaihdoin paikkakuntaa. Osa nuoruuden tutuista asuu nyt samassa kaupungissa, juttelen jos nähdään kaupungilla mutta en vaihda numeroita tai tapaa muuten.
Tämä siksi etten koe meillä olevan enää mitään yhteistä ja toisaalta en halua lasteni joutuvan millään lailla kosketuksiin ns. pikkurikollis (ja isompienkin) rikollispiirien kanssa.

 

["aloittaja"]

No, minäkin yritän "pesäeroa" kasvattaa, en oo antanut uutta numeroa, enkä myöskään enää lainannu rahaa, mutta väkisin törmää kun on sen verran pieni paikka.