Harmittaa meidän lapsen kummit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja gh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

gh

Vieras
Kun ristiäisten jälkeen olemme etääntyneet niin vietävästi. Raskausaikana ja syntymän jälkeen pidettiin enemmän yhteyttä ja luulin, että he olisivat meille läheisiä vaan nyt on jokin muuttunut :/
 
Minusta kummin "velvollisuus" on pitää yhteyttä kummilapseensa, muistaa merkkipäivinä ja muutoinkin.
En ymmärrä ihmisiä jotka ensin innokkaasti haluavat kummeiksi, mutta eivät sitten jatkossa välitä juurikaan kummilapsensa kuulumisista.

Olen kummi ja pidän yhteyttä kummilapsiini ja kummilasteni perheisiin.
 
Meillä sama tilanne, mutta me olemme ne huonosti yhteyttä pitävät kummit. Meillä se taitaa johtua kateudesta. Kummilapsemme äiti on edelleen kaunis ja hoikka, heillä on hyvät tulot, kaunis koti, ja kaikki ulkoiset asiat muutenkin hienosti. Olen tullut siihen tulokseen, että tällainen ärsyttää avovaimoani.
 
Minä luulen, että jotkut ihmiset hinkuvat kummeiksi korostaakseen omaa asemaansa suvun ja ystävien kesken. Ovat olevinaan niin kiinnostuneita lapsesta ja vanhempien ylimpiä ystäviä. No ristiäisten jälkeen innostus ja kiinnostus lopahtaa.

Mutta harva sitä hyvällä omallatunnolla voi olla kummilapsestaan huolehtimatta.
 
[QUOTE="vieras";22956110]Meillä sama tilanne, mutta me olemme ne huonosti yhteyttä pitävät kummit. Meillä se taitaa johtua kateudesta. Kummilapsemme äiti on edelleen kaunis ja hoikka, heillä on hyvät tulot, kaunis koti, ja kaikki ulkoiset asiat muutenkin hienosti. Olen tullut siihen tulokseen, että tällainen ärsyttää avovaimoani.[/QUOTE]

:D
 
No meillä yhteydenpito väheni, kun olimme lapsettomia kummeja, kummilasten vanhempien mielestä siis kyvöttömiä hoitamaan ja ymmärtämään lapsen tarpeita. Tuli alemmuuskompleksi, emme me olleet mitään, yhteydenpito on tätä nykyä pakolliset syntymäpäivät ja joulut, monelle se riittäis...
 
Mikään suhde ei toimi yksipuolisena....olitteko ennen kavereita? Muistatko koskaan itse kysyä, mitä HÄNELLE kuuluu?

Niinpä. Itse olen vässähtänyt siihen että kummilta odotetaan pakettia tai korttia synttäreinä, jouluna ja tekstiviestiä nimipäivänä. Kirjeet jäävät ilman vastausta, joulukorttia ei kuulu... Kiitosviesti, kutsu kylään tai vaikka kerrankin vierailu kummin luokse lämmittäisi kovasti sydäntä... Nimimerkillä kokemusta on.
 
no meillä nuorimman lapsen kummit ei muista meijän tyttöä mitenkään..valittiin kummeiksi miehen lapsuudenystävä ( ja hänen avopuolisonsa) joka on ollut kautta elämän miehen paras kaveri..Kyllä on aika kova pettymys kun eivät halua muistaa kummilastaan ollenkaan.Just ennen joulua muunmuassa olivat puhelinyhteyksissä ja tää kummi sano laittavansa paketin postissa tulemaan..eipä taaskaan tullu mitään,ei edes korttia.Ja se mikä harmittaa,niin kun lapsikin aina välillä kyselee kummiensa perään ja ymmärtää mitä kummit on..toiset lapset(4) saavat kummeilta lahjoja,mutta hän ei..Harmittaa lapsen puolesta!
 
Itse olen se haukuttu huono kummi yhdelle kummilapsistani. Kyllästyin siihen ettei koskaan kiitetty lahjoista. Syntymäpäiväkutsut tuli aina viime tipassa, vaikka tiesivät että minulla on vuorotyö. Jos ei päässyt sinä kyseisenä päivänä niin muina päivinä ei enää ollut tervetullut. Itse eivät koskaan muistaneet minun lasta, ei edes silloin kuin syntyi. Lopetin sitten muistamisen kokonaan. En tosiaan ole mikään raha- enkä lahja-automaatti enää kyseiselle pojalle.
 

Yhteistyössä