H
Harmitus
Vieras
Meillä oli aika rankka talvi, hurjaa riitelyä asiasta kuin asiasta ja siitä miten asiat pitäisi käsitellä. Ei lähtemällä, ei puhumatta jättämisellä, ei huutamalla. Tässä menikin pari kuukautta ihan hyvin ja saatiin asioita kuntoon. Mutta tänään..
Tänään tuli riitaa, kivahdin kun minua ei jätetty rauhaan. En saanut hetkeäkään hengähtää, lapsi kyseli koko ajan "milloin mennään, milloin mennään, milloin mennään x100" johon vastasin monesti rauhallisesti, että "sanon sitten kunhan saan kotona asiat tehtyä x100" ja mies halusi juuri silloin koneelle lataamaan ja katsomaan kuvia ja murjotti vieressä milloin pääsee ja silloin vain napsahti. Sanoin molemmille, että ei teiltä saa hetken rauhaa ilman että joku haluaa jotain koko ajan, miksette vois olla ystävälliempiä ja olla jankuttamatta, että mulle riittää, nyt lähdetään uimaan sit samointein jne.." pakkasin uimakamat kassiin ja kipitin autoon odottelemaan muita..
Noh lapsukainen otti asian ok. Mutta mies ei. Kysyin muutamaan otteeseen automatkalla, että vienkö sen takaisin kotiin vai jatkaako se murjottamista, tätä ennen koitin virittää smalltalkkia ja otin nenääni kun en saanut mitään vastakaikua. Päästiin rannalle asti ja yritin edelleen keventää tunnelmaa. laitoin lapselle aurinkovoidetta ja sit miehellekkin kun se kävi pitkälleen että otatko nämä loput ja pyyhkäisin olkapäähän ja tämä oli, että en minä mitään paksaa aurinkovoidetta halua johon minä sitten, että osaatpa olla lapsellinen ja angstaava taas..
Ja sit tää lähti kävelemään, kierteli ensin metsikössä, tuli takaisin juomaan vettä kun me uitiin ja lähti taas.. huusin vaan perään, että ettäs kehtaat tehdä näin!.. No sitä ei kuulunu takasin, lapsi halus lähtee ja lähdettiin ajamaan. Kurvasin sitten vielä mökin kautta ja siellä se sitten oli. Kaverit pitää sitä treeniksenä myös, joten ne sattui sinne samaan aikaan ja pyytelin miestä että nyt lähdetään, hyppää kyytiin. Mut tää vaan kyseli, että eikö hän saa olla vihanen, eikö hän saa murjottaa ym. Ja tuli vielä auton ovelle kysymään ja pyysin sen hyppäämään autoon ja lopettamaan sen lapsellisen käytöksen niin tää sanoo että hän vaikka mielummin kävelee kotiin ku tulee autoon niinku mitään ei ois tapahtunutkaan.. Mikäs siinä. vaihde silmään ja kotiin.
Siinä välissä sit tytön kaa kerettiin kattoo leffa, mentiin kaverille käymään kahville ja siitä vielä uimaan samaan paikkaan kuin aikaisemmin ja sit piti lähtee onkimaankin mut kävi satamaan. Joten tultiin kotiin miehen siskon kanssa ja mies oli keikkumassa tossa mein ulkoeteisen katolla ja koitti päästä yläparvekkeelle siitä sisään. Ei sillä ollut kenkiä, avaimia tai puhelinta ja oli kävelly sen 20km kotiin mökiltä.
Kyselin, että mikä on, joko sait nuppia tuuletettua ja se vaan leuhkasti vastaili että on ollu erittäin viilee ku viilipytyy, mikä hänen käytöksessä muka on vikana ja se oli todellakin erittäin myrtsi.
ja sen piti päästä helsinkiin bussilla (työviikko edessä).. Kysyi multa, että onko mulla lupaamani bussirahat (sillä on huomenna palkkapäivä) ja sanoin, että ei ole, en ole muistanut mitään automaatteja tms. että olisin käynyt herralle vielä tämän kaiken jälkeen bussirahaa nostamassa ja sit se vaan lähti... Lähti sanomatta mitään!
Sitten tuli viesti perään, että:
eipähän tarvi mitää selvii viikonloppuja suunnitella ku sekään mitään näköjään muuta. siä se et tajua että en miä pelkäst kävelemisen ilost vetäse 20km paljain jaloin kun olis autokyytiki ollu tarjolla.
Ero oli jo keväällä tosi lähellä.. Ja nyt on ollu sillai, että hän rakastaa ja ei voi kuvitella elämäänsä ilman minuu ja on ollu tosi ajattelevainen ja kultainen, mut nyt taas näyttää siltä että tää ei tuu menemään kuin huonompaan suuntaan.. Mie en kestä tätä painetta ja epävarmuutta. Ehkä se haluu vaan rauhottua taas, mut mie en enää näitä lähtemisiä ja asioihin suhtautumisia kestä mitä se tekee. >Ihan ku olisin tehnyt vuosisadan rikoksen ja siitä näin sitten ansaitsen kaiken rangaistuksen. Uhkailee vielä sillä että ei aio olla selvinpäin jatkossa vaikak se oli yksi, suuri syy miksi oli ongelmia..
Äh, kunhan sain avautua :,(
Tänään tuli riitaa, kivahdin kun minua ei jätetty rauhaan. En saanut hetkeäkään hengähtää, lapsi kyseli koko ajan "milloin mennään, milloin mennään, milloin mennään x100" johon vastasin monesti rauhallisesti, että "sanon sitten kunhan saan kotona asiat tehtyä x100" ja mies halusi juuri silloin koneelle lataamaan ja katsomaan kuvia ja murjotti vieressä milloin pääsee ja silloin vain napsahti. Sanoin molemmille, että ei teiltä saa hetken rauhaa ilman että joku haluaa jotain koko ajan, miksette vois olla ystävälliempiä ja olla jankuttamatta, että mulle riittää, nyt lähdetään uimaan sit samointein jne.." pakkasin uimakamat kassiin ja kipitin autoon odottelemaan muita..
Noh lapsukainen otti asian ok. Mutta mies ei. Kysyin muutamaan otteeseen automatkalla, että vienkö sen takaisin kotiin vai jatkaako se murjottamista, tätä ennen koitin virittää smalltalkkia ja otin nenääni kun en saanut mitään vastakaikua. Päästiin rannalle asti ja yritin edelleen keventää tunnelmaa. laitoin lapselle aurinkovoidetta ja sit miehellekkin kun se kävi pitkälleen että otatko nämä loput ja pyyhkäisin olkapäähän ja tämä oli, että en minä mitään paksaa aurinkovoidetta halua johon minä sitten, että osaatpa olla lapsellinen ja angstaava taas..
Ja sit tää lähti kävelemään, kierteli ensin metsikössä, tuli takaisin juomaan vettä kun me uitiin ja lähti taas.. huusin vaan perään, että ettäs kehtaat tehdä näin!.. No sitä ei kuulunu takasin, lapsi halus lähtee ja lähdettiin ajamaan. Kurvasin sitten vielä mökin kautta ja siellä se sitten oli. Kaverit pitää sitä treeniksenä myös, joten ne sattui sinne samaan aikaan ja pyytelin miestä että nyt lähdetään, hyppää kyytiin. Mut tää vaan kyseli, että eikö hän saa olla vihanen, eikö hän saa murjottaa ym. Ja tuli vielä auton ovelle kysymään ja pyysin sen hyppäämään autoon ja lopettamaan sen lapsellisen käytöksen niin tää sanoo että hän vaikka mielummin kävelee kotiin ku tulee autoon niinku mitään ei ois tapahtunutkaan.. Mikäs siinä. vaihde silmään ja kotiin.
Siinä välissä sit tytön kaa kerettiin kattoo leffa, mentiin kaverille käymään kahville ja siitä vielä uimaan samaan paikkaan kuin aikaisemmin ja sit piti lähtee onkimaankin mut kävi satamaan. Joten tultiin kotiin miehen siskon kanssa ja mies oli keikkumassa tossa mein ulkoeteisen katolla ja koitti päästä yläparvekkeelle siitä sisään. Ei sillä ollut kenkiä, avaimia tai puhelinta ja oli kävelly sen 20km kotiin mökiltä.
Kyselin, että mikä on, joko sait nuppia tuuletettua ja se vaan leuhkasti vastaili että on ollu erittäin viilee ku viilipytyy, mikä hänen käytöksessä muka on vikana ja se oli todellakin erittäin myrtsi.
ja sen piti päästä helsinkiin bussilla (työviikko edessä).. Kysyi multa, että onko mulla lupaamani bussirahat (sillä on huomenna palkkapäivä) ja sanoin, että ei ole, en ole muistanut mitään automaatteja tms. että olisin käynyt herralle vielä tämän kaiken jälkeen bussirahaa nostamassa ja sit se vaan lähti... Lähti sanomatta mitään!
Sitten tuli viesti perään, että:
eipähän tarvi mitää selvii viikonloppuja suunnitella ku sekään mitään näköjään muuta. siä se et tajua että en miä pelkäst kävelemisen ilost vetäse 20km paljain jaloin kun olis autokyytiki ollu tarjolla.
Ero oli jo keväällä tosi lähellä.. Ja nyt on ollu sillai, että hän rakastaa ja ei voi kuvitella elämäänsä ilman minuu ja on ollu tosi ajattelevainen ja kultainen, mut nyt taas näyttää siltä että tää ei tuu menemään kuin huonompaan suuntaan.. Mie en kestä tätä painetta ja epävarmuutta. Ehkä se haluu vaan rauhottua taas, mut mie en enää näitä lähtemisiä ja asioihin suhtautumisia kestä mitä se tekee. >Ihan ku olisin tehnyt vuosisadan rikoksen ja siitä näin sitten ansaitsen kaiken rangaistuksen. Uhkailee vielä sillä että ei aio olla selvinpäin jatkossa vaikak se oli yksi, suuri syy miksi oli ongelmia..
Äh, kunhan sain avautua :,(
.
tosi lapsellisen ja oudon kuulosta käytöstä?! mua alkoi oikeastaan lähes naurattamaan toi mies, miten sitä voi ottaa tosissaan?
