Harmittaa siskon käytös

["anna"]

Jokin aika sitten aina kun soitin hänelle, hän ei ikinä vastannut puhelimeen, eikä soittanut takaisin. Ymmärrän kyllä, että kolmen lapsen äitinä ei aina ole aikaa puhua, mutta jos joskus edes soittaisi takaisin. Sanoin äidilleni kerran asiasta ja asia korjaantui sen jälkeen. Tosin kyllä sanoin äidilleni ettei sanoisi siskolleni mitään, mutta epäilen hänen kumminkin sanoneen.
Olen soittanut hänelle viime aikoina yhden asian tiimoilta, ollut siis ihan oikeaa asiaa. Pari päivää sitten hän vastasi ihan "kypsän" oloisena puhelimeen, kysyin sitten mikä vaivaa, niin naureskellen vastasi, että no kun sä koko ajan soittelet. Oli vitsi, mutta oli siinä totuuden siementä mukana, sen verran häntä tunnen.
Ajattelin, että sen jälkeen kun saimme lapset melkein samaan aikaan, niin välimme olisivat lähentyneet entisestään, mutta toisin kävi. Tuntuu, että seurani ei voisi vähempää kiinnostaa. Varmaan on parempi etten enää hänelle soittele, hän saa soittaa, jos siltä tuntuu. Tuntuu vaan niin pahalta, että oma sisko käyttäytyy tuolla tavalla. Ja tuossa ei ollut kaikki miten asia käy ilmi, vain esimerkkejä. Niin ja harmittaa senkin takia, että minusta olisi mukavaa, että lapsemme olisivat läheisiä toistensa kanssa, mutta onneksi meillä on myös muita ystäviä.

 

["vieras"]

Samankailtaisen tilanteen olen kuullut,itse antaisin siskolle aikaa ja ottaisin välimatkaa enkä itsekkään pitäisi yhteyttä niin joskos itse tajuaisi kun sustakaan ei kuuluisi aikoihin mitään.

 

["vieras"]

Ja asiasta ei auta keskustella siskosi kanssa?En mä itse kyllä siskostani noin helpolla luopuisi.Vasta sitten kun hän ihan oikeasti suustaan päästäisi sanat "en halua sua elämääni nyt" niin jättäisin rauhaan.Siihen asti kävisin päälle ja selvittäisin mistä tuommoinen johtuu.Me ollaan oman siskoni kanssa todella läheiset oltu aina ja lasten myötä vielä läheisemmätkin.Aikaa ei ehkä aina riitä toiselle silloin kun toiselle sopisi ja välillä voi mennä pitkiäkin aikoja kun ei nähdä tai soitella (meillä on pitkä aika jos menee kaksi viikkoa).Jos toisen käytös muuttuisi tuosta paljon niin kyllä siinä ensin lähtisi miettimään,että mistä nyt tuulee eikä äidin kautta tai muita reittejä pitkin rannoilla kailottelisi kuinka asia harmittaa.Kissaa pöydälle niin kauan kunnes toinen sanoo,että mene pois.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";21943425]Samankailtaisen tilanteen olen kuullut,itse antaisin siskolle aikaa ja ottaisin välimatkaa enkä itsekkään pitäisi yhteyttä niin joskos itse tajuaisi kun sustakaan ei kuuluisi aikoihin mitään.[/QUOTE]

Ja lisään,että tosi kurja tilanne kylläkin,itsekkin olen sitä mieltä että serkusten olis kiva pitää yhteyttä ja meillä ainakin lapset juurikin leikkivät mielellään yhdessä vaikka ikäeroakin on.

 

["vieras"]

Laita sille tekstari. Ne on kivoja vaikka ois kiire.

 

[syrra]

Mulla on kanssa vähän samanlainen tilanne. Saatiin lapset parin kuukauden ikäerolla ja kuvittelin kanssa, et ä-lomalla ja hoitovapaallla oltais keritty viettään aikaa enemmän yhdessä. Ennen juteltiin kyllä puhelimessa 1-2 kertaa viikossa ja aina valiteltiin puolin ja toisin kiireitä, kun ei keritä nähdä. Nyt kun sitä aikaa olis ollut niin pakollisten synttäri- ja jouluhässäköiden lisäks ollaan nähty NELJÄ kertaa!! Ja hoitovapaat siis lähestyy loppuaan. SIsko on käynyt meillä kerran ja minä heillä kolme kertaa. Olen monesti sanonut, että voisin tulla käymään, kun mulla on aina auto käytössä ja siskolla taas ei. Vastaukseksi saan aina, että älä tule, on meidän vuoro tulla teille. Ja sitä vierailua ei vaan kuulu. En vaan ymmärrä, että mistä kiikastaa. Pullat viedään aina mukanamme, siivotaan lähtiessä jos jotain sotkua on tullut, pojat viihtyy keskenään ilman isompia ongelmia ja minulla ainakin on aina ollut mukavaa kun olen siskon kanssa saanut jutella. :/

 

["anna"]

En halua alkaa keskustelemaan asiasta hänen kanssaan, koska tiedän, ettei asiasta voi keskustella oikeasti (rehellisesti), vaan hän kieltää asian.
Olin myös yhdessä vaiheessa soittamatta hänelle vähään aikaan, niin kyllä hän soitti sitten noin parin viikon kuluttua ja sanoi (taas vähän naureskelevaan sävyyn), etti ole kuulunut vähään aikaan mitään.
Inhottava tunne, että sisko ei kaipaa seuraani samalla tavalla kuin minä hänen. Mutta eihän sille mitään voi.

 

[Meritähti]

Höh : / Voisko kyse olla ihan vaan siitä, että olette erilaisia sen suhteen kuinka paljon/usein kaipaatte ihmisiä ympärillenne? Siis näetkö muutenkin vaikkapa ystäviäsi useammin kuin sisko omiaan? Toiset haluavat olla enemmän perheen kesken, mutta ei se välttämättä ole kiinni siitä ettei seura miellyttäisi.

 

["anna"]

Höh : / Voisko kyse olla ihan vaan siitä, että olette erilaisia sen suhteen kuinka paljon/usein kaipaatte ihmisiä ympärillenne? Siis näetkö muutenkin vaikkapa ystäviäsi useammin kuin sisko omiaan? Toiset haluavat olla enemmän perheen kesken, mutta ei se välttämättä ole kiinni siitä ettei seura miellyttäisi.

On varmasti tästäkin jonkin verran kyse. Hänellä riittää puuhaa kolmen lapsensa kanssa ja minulla vain yksi lapsi. Mutta asian voisi mielestäni ilmaista jotenkin paremmin.

 

[SugarBabyLove]

:hug:
Mulla on tavallaan vähän samankaltainen tilanne, sisko ei todellakaan kaipaa mun seuraa samoin kuin mä sen. Ja tällä hetkellä on välit ihan totaalisen poikki, syistä, joita en nyt jaksa eritellä. Mutta kipeä asiahan tuo on.

 

[meillä]

sama tilanne, mutta kyseessä on mun veli. me oltiin aina tosi läheisiä ja tehtiin yhdessä kaikkea jo kouluiässä. kaikki muuttui kuin seinään kun hän tapasi nykyisen vaimonsa. siihen jäi yhteydenpito koko suvun kanssa, vain vaimon suvun kanssa ovat säännöllisesti tekemisissä. meidän sukua näkevät vain juhlapyhinä,synttäreillä jne.

tuntuu ihan hölmöltä kun sukulaiset kyselee multa mitä veljelle kuuluu ja voin vaan sanoa etten tiedä kun ei nähdä =( he eivät soita meille vaikka olis parikin kk mennyt ilman yhteyttä, ja asutaan siis samassa kylässä!!! meilläkään ei serkuksilla ole paljon tekemistä keskenään =(

uskon että vaimon mustasukkaisuus on osatekijä ja ehkä se että me ollaan vain keskiasteen koulutuksen käyneitä, he itse ovat akateemisia, ja tämä tulee aina heidän kanssa keskustellessa esiin... puhuvat muista ihmisitä niin että "niin, neki oli vaan ammattikoulun lvi-linjalla, ja palkka on sama ku mulla, aivan käsittämätöntä ettei koulutusta arvosteta ollenkaan palkassa"

anyway, mua surettaa että oon menettäny läheiset välit veljeeni, mutta mä oon täällä, ja jos/kun hän joskus haluu, ni saa olla yhteydessä.

 

[:(]

Itsellä samanlainen tilanne, sillä erolla vain että kumpikin odottaa kolmatta lastaan. Olen siinä mielessä ollut nuoruudessa sisareni kanssa hyvin läheinen, että aina ollaan liikuttu paljon yhdessä. Toki riisatkin on silloin ollut rajuimpia juuri tämän siskon kanssa. Kuvittelin että joskus tulevaisuudessa vierailemme sitten toistemme luona ja jaamme ilot ja surut. Lapsemme viihtyvät yhdessä jne.

Todelluus on kuitenkin toista. minä olen edelleen se nuorempi sisko ja siitä statuksesta en pääse eroon. Hän saa neuvoa ja arvostella minun kasvatustani ja lapsiani, mutta minä en saa tehdä samoin. Suhtautumisemme äitiyteen ja kasvatukseen ovat aivan vastakohdat. Ja minä olen hölmö kun en tee niin kuin hän, hänen sanojensa mukaan en kuuntele viisaampaa. En koe olevani tasavertainen aikuinen siskoni kanssa, kun en edes mielipidettäni asioista saa sanoa ilman suurta hälyä! Itse otan pahimmalla hetkellä etäisyyttä siskooni. sillä en jaksa itse sitä mielipahaa. Kokonaan en välej

 

[:(]

jäi edellinen siesti vähän kesken..

Että itse en kokonaan väljeä siskooni katkaise. Onhan hän kuitenkin siskoni.

 

["vieras"]

Jospa lähetät viestin ja kirjoitat, että "En enää häiritse sinua soitoilla. Haluan olla siskosi ja tietää mitä sinulle ja perheellesi kuuluu. Soita ja tuu käymään kun ehdit."