Sain tässä kuulla miehen siskolta huonoudestani äitiyden saralla, kun oltiin heillä kylässä, enkä päästänyt tota meidän 2v6kk poikaa heidän lasten (3v ja 5v) kanssa ulos ilman aikuisen valvontaa. Heillä on tie ihan vieressä.
Sanoin alkuun että ei ilman aikuisen valvontaa, kun se tie on vieressä. Täti sanoo että "teidän **** kun on niin kiltti poika, se ei ikinä lähtis mihinkään"
Sanoin että "ei varmaankaan, mutta en tosiaan uskalla täysin luottaa, jos hän näkisi vaikka kissan tiellä, niin voi hyvinkin olla että eläinrakkaana tapauksena lähtisi paijaamaan, auto tulisi risteyksestä ja..."
Sain ihan mielettömän saarnan. Kun kyllä HEIDÄN lapset on jo vähän yli yksivuotiaana ollut pihalla isompien lasten (tuolloin 3v ja 4,5v) kanssa pihalla, että ei ne siitä lähde mihinkään. Ja että kyllä joskus pitää lapsiin luottaa jnejne.
Ja miten meidän lapsista kasvaa arkoja ja äidissä roikkujia ja vaikka mitä, kun eivät pääse keskenään ulos. Sain oikein lapiokaupalla paskaa niskaani.
Tuosta paskasateesta riemastuneena sitten sanoin tälle tädille, että olen monta kertaa nähnyt kun heidän nuorimmainen on painellut tien laidassa lelujensa kanssa (äiti katsoo n.20min välein korkeintaan että missä lapset on), ja että antaisiko tämä äiti itselleen ikinä anteeksi vastuuttomuuttaan, jos oikeasti sattuisi jotain? Ja sanoin tuon pirun vittumaisesti, jos rehellisiä ollaan, ja kerroin että minä en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapselleni tapahtuisi jotain vain sen takia, että jätin liian pienenä yksin pihalle.
Tossa vaiheessa kinaa mies rupesi toppuuttelemaan. Lähdimme siitä pian kotiin, ja pihalla toi heidän 3v söi jotain. Kysyin että mitäs syöt, ei kertonut... Kysyin monesti (äitinsä seisoi vieressä) että mitäs syöt-ei kertonut. Sanoin että täällä liikkuu sitten ihmisiä, ketkä heittelevät pihoille koirille tarkotettuja "herkkuja" kera rotanmyrkyn, että ei kannata syödä mitään (toi on siis totta, ikävä kyllä
) no sitten tämän nuorimmaisen lapsen isosisko kertoi että poika sai "joltain" (!!!) karkkia 
Ja kyllä oli lasten äidin ilme, sanotaanko vaikka että näkemisen arvoinen...
Ottaa päähän kun tohon tyyliin arvostellaan kasvatustapojamme, joten pakko se oli takaisin arvostella
Sanoin alkuun että ei ilman aikuisen valvontaa, kun se tie on vieressä. Täti sanoo että "teidän **** kun on niin kiltti poika, se ei ikinä lähtis mihinkään"
Sanoin että "ei varmaankaan, mutta en tosiaan uskalla täysin luottaa, jos hän näkisi vaikka kissan tiellä, niin voi hyvinkin olla että eläinrakkaana tapauksena lähtisi paijaamaan, auto tulisi risteyksestä ja..."
Sain ihan mielettömän saarnan. Kun kyllä HEIDÄN lapset on jo vähän yli yksivuotiaana ollut pihalla isompien lasten (tuolloin 3v ja 4,5v) kanssa pihalla, että ei ne siitä lähde mihinkään. Ja että kyllä joskus pitää lapsiin luottaa jnejne.
Ja miten meidän lapsista kasvaa arkoja ja äidissä roikkujia ja vaikka mitä, kun eivät pääse keskenään ulos. Sain oikein lapiokaupalla paskaa niskaani.
Tuosta paskasateesta riemastuneena sitten sanoin tälle tädille, että olen monta kertaa nähnyt kun heidän nuorimmainen on painellut tien laidassa lelujensa kanssa (äiti katsoo n.20min välein korkeintaan että missä lapset on), ja että antaisiko tämä äiti itselleen ikinä anteeksi vastuuttomuuttaan, jos oikeasti sattuisi jotain? Ja sanoin tuon pirun vittumaisesti, jos rehellisiä ollaan, ja kerroin että minä en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapselleni tapahtuisi jotain vain sen takia, että jätin liian pienenä yksin pihalle.
Tossa vaiheessa kinaa mies rupesi toppuuttelemaan. Lähdimme siitä pian kotiin, ja pihalla toi heidän 3v söi jotain. Kysyin että mitäs syöt, ei kertonut... Kysyin monesti (äitinsä seisoi vieressä) että mitäs syöt-ei kertonut. Sanoin että täällä liikkuu sitten ihmisiä, ketkä heittelevät pihoille koirille tarkotettuja "herkkuja" kera rotanmyrkyn, että ei kannata syödä mitään (toi on siis totta, ikävä kyllä
) no sitten tämän nuorimmaisen lapsen isosisko kertoi että poika sai "joltain" (!!!) karkkia Ja kyllä oli lasten äidin ilme, sanotaanko vaikka että näkemisen arvoinen...
Ottaa päähän kun tohon tyyliin arvostellaan kasvatustapojamme, joten pakko se oli takaisin arvostella
