Hätätilanne, auttakaa!

[Jaakko 1]

Rakkaus ja viha ovat aika lähellä toisiaan.Ihmisellä pitää olla oikeus kaikkiin tuneisiin ja ne pitää kokea.
Kun terapeutti kysi kerran vanhalta avioparilta, onko heillä koskaan ollut ajatusta erota,niin mummo vastasi ettei ole ollut, mutta tappaminen on käynyt usein mielessä...

 

[sohvis]

Jos haluatte olla yhdessä,löydätte ratkaisun.Toimi siten kuin sydämmesi kertoo.

 

[sivupersoona.]

Mielestäni mies teki yöllä aloitteen mikä on mennyttä elämää. Jos uusi tilaisuus tulee, niin silloin puhukaa miltä tuntuu ja mitä haluatte. Vaikkapa sitä anteeksipyyntöä. Mies ei sitä välttämättä tiedä ennenkuin sen sanotte ääneen.

 

[ap.]

Olen täysin samaa mieltä Jaakon kanssa siitä, että viha on ihan terve juttu ja sen ilmaisemiseen pitää olla tilaa. Minusta on ollut ahdistavaa, kun mies on etääntynyt suuttuessaan. Nyt hän on ihan näkyvästi vihainen ja se tuntuu hassulla tavalla helpottavalta. Ja hänestä on helpompaa tykätä, kun hän ei ole niin täydellinen vaan itse asiassa tosi lapsellinen. Jotenkin odotan, että mies tekee suoran aloitteen keskusteluun, mutta ehkä hän ei sitä osaa.

 

[ap.]

Kirjoitan vielä tänne, se helpottaa. Juttelin äsken hyvän ystäväni kanssa asiasta. Hän oli sitä mieltä, että on ihan hyvä, että mies on uskaltanut reagoida ja suuttua. Että vimmainen reaktio on merkki siitä, että a. mies todella pahoitti mielensä erouhakilusta ja b. tunteita on olemassa. Jotain kai kertoo sekin, että mies ei ole sanonut haluvansa minun muuttavan.

 

[ap.]

Niin, tuli vielä sellainen pelkotila, että entä jos tuo kaikki on miehen tapa aloittaa eroprosessi?

 

[ap.]

Äh, juttelen täällä yksin. Nyt on vaan ihan pelko päällä, ehkä mies tarkoitti sitä, että mitta on täysi ja haluaa erota?

 

[Takavasemmalta]

Jospas kuitenkin aloittaisit tänään keskustelun miehen kanssa etkä vain odottaisi. Jos mies ei ole vielä valmis, niin ole tyytyväinen itseesi, olet ainakin yrittänyt.

Noin muuten jos minua peloteltaisiin erolla edes riidan yhteydessä, alkaisin epäilemään, että puheissa on ainakin ripaus totuutta mukana. Ja toden totta, alkaisin henkisesti asennoitumaan siihen, ettei liittomme olekaan ikuinen. Jos sama toistuisi, alkaisin henkisen erkanemisprosessin. Niin suojaisin oman sieluni suuremmilta loukkauksilta.

 

[ap.]

Joo, tiedän, että on ihan kauheaa pelotella erolla. Minulla on ihan kauhea olo, että tein niin. Voisin yrittää puolustella itseäni, mutta en halua tehdä niin. Mutta voisin kyllä yrittää puhua miehen kanssa asioista.

 

[ap.]

Ja vielä... Luulen, että mies nimenomaan on aloittanut pitkän aikaa sitten henkisen erkanemisen. Siksi minä sitten puolestani reagoin jne.

 

[Jaakko 1]

Otappa nyt semmonen asenne, että ketään ei voi pitää väkisin.
Yhdessä ollaan jos molemmat sitä haluavat, muuten ei.
Ja erojen suhteen tilanne on fifty sixty niin kuin mäki-masa sen sanoisi.

 

[ap.]

No joo... En halua pitää miestä väkisin, mutta haluaisin kyllä että onnistuttaisiin tässä suhteessa. Ainakin tuntuu tosi pahalta, että olen aiheuttanut tällaisen tilanteen, mitä toinen ei ehkä voi antaa anteeksi ja unohtaa...

 

[Jaakko 1]

Jos paketti on muuten kunnossa, niin ei se suutuksissa sanottuihin sanoihin "haluan erota sinusta" kaadu, usko pois...

 

[ap.]

Jotenkin tämä menee niin, että me tykätään toisistamme ihan kauheasti. Olemme samanlaisia ihmisiä, olemme kavereita ja rakastavaisia. Olen sanonut näin jonkun kerran suutuspäissäni, ja vaikka siihen ei koskaan ole hyvää syytä, näin kuitenkin on tapahtunut. Olemme esim. sopineet, että tunteita näytetään ja niistä puhutaan, eikä mies ole siihen pystynyt. Kun näin on ollut tosi pitkään, niin olen kyseenalaistanut, haluaako mies olla minun kanssani. Ja sitten hän on taas vetäytynyt.

 

[ap.]

Eli siksi tässä tuntuu, että olen venyttänyt jousta liian pitkälle ja että tästä ei enää ole paluuta onnelliseen suhteeseen...

 

[Lillukka-]

Onko miehesi s-postin avoitettavissa nyt päivällä? Kirjoita hänelle kirje, missä rehellisesti kerrot tuntemuksiasi. Ilmoita kirjeestä vaikkapa tekstiviestillä ja pyydä häneltä vastausta siihen.

Vältä syyttelyä -niin itsesi, kuin hänenkin. Kirjeessä on usein helpompi purkaa analyyttisesti tunteitaan ja myös toisella on aikaa paneutua sanoihin eritavoin, kuin mitä suoraan puheeseen reagointi antaa aikaa. Suorassa kontaktissa ihiminen menee helposti lukkoon, eikä saa sanotuksi asioita niin kuin ne tarkoittaa.

Riidoissa on useinmiten kaksi syyllistä osapuolta ja jatkuva sanojen takaisin vetäminen vain siitä syystä, että haluaa miellyttää toista tai sopia äkkiä riidan patouttaa tunteita isoksi möhkyksi alitajuntaan, josta ne sitten ryöpsähtävät hallitsemattomasti ulos ja sotku on sen mukainen.

 

[sivupersoona.]

Uskokaa Jaakkoa hän on ihan oikeassa. Tuohon se ei kaadu. Jotakin muuta radikaalimpaa pitäisi tapahtua.
Kuunteleminen on myös tärkeää. Muistakaa kuunnella mitä hän sanoo.
Minusta alkaa tuntumaan, että te kaipaatte kovasti miehenne sanomia myönteisiä sanoja. Jos näin on, niin kertokaa se hänelle. Teillä on hyvä mies pitäkää hänestä hyvää huolta, niin ne myönteiset sanatkin löytyvät.

 

[voi helevettio]

Tilanteemme on ihan solmussa ja nyt on kriisi päällä! Olkaa kilttejä, auttakaa, älkää moralisoiko vaikka siihen on paljon syytä.

Tilanne on lyhyesti se, että mieheni on aika etäinen ja se suututtaa minua välillä. Mies torjuu minua sanomalla "en mä tiedä" ym., kun tulen liian lähelle. Nyt sitten tästä johtuen oli viikonloppuna riita, missä tulin sanoneeksi, että haluan erota. Tiedän että niin ei sanota, mutta tein kuitenkin niin. Sunnuntai päivä meni ok., mies oli pahoillaan ja minä pyysin anteeksi ja itketti. Tiedän että minun pitää hyväksyä hänet, eikä minulla ole oikeutta tehdä noin pahasti. Sunnuntaiyöllä mies jäi lukemaan ja minä menin nukkumaan. Hän oli ilmeisesti funtsinut asioita koko yön ja tänään kotiin tullessa hän oli tosi vihainen ja sanoi, että hänelle kaikki on "ihansama". Tällä hetkellä ei kiinnosta jatkaa suhdetta. Sanoin että hän on väsynyt ja ymmärrän että hän syystäkin on vihainen, mutta hän ei edes halua katsoa minua. Hän sanoo ettei tällä hetkellä tunne mitään minua kohtaan eikä tykkää yhtään mistään minussa. EIkä hän halua jutella. vaan lähti lenkille. Miten toimin nyt? Kun hän tulee kotiin jne. Neuvokaa kiltit!

Kun hän tulee kotiinniin katso että olet pakannut laukkuun kaiken tarpeellisen ja soittanut äirillesi että tyttö tulee nyt kotio yöksi muutamaksi viikko0o

meillä sama tilanne ja kun mies kerran hoksaa että saa eukon vaiennettua tuollaisella paskamaisella vittuilulla (NIMITTÄIN SE ENMÄ TIedÄ SATTUU OLEMAAN VITTUILUA JOS ET OLE HUOMANNUT, KOSKA NORMAALI IHMINEN PUHUU TOISELLE PARISUHTEESSA EIKÄ KUITTAA KAIKKEA EMMMÄTIEDÄ)

Sussa ei ole mitään vikaa vaan olet yrittänyt saada parisuhteelta sen mitä tarvitset ja mihin sull aon oikeus, nyt et anna periksi vaan annat ukon uhkailla erolla ja olet kuin ei liikuttaisi pätkääkään,

koska näeppäs: mitä enemmän itket ja iniset ukollesi, sitä enemmän se käyttää sun heikkoutta hyväksesi luistaessaan parisuhteeen velvollisuuksista, näytä sille että painukoon vaikka helvettiin jos on niin vaikeaa, voi painuakin tai voi tulla takaisin mutta sellaisella ukolla jonka saat nätisti pyytämällä ja ruinaamalla ei tee mitään.

 

[voi helevettio]

"Nyt sitten tästä johtuen oli viikonloppuna riita, missä tulin sanoneeksi, että haluan erota."

JA SANOPAS: MISTÄ lähtien noin ei sanota????
Parisuhde ei ole luonnostaanlankeava etuus, vaan se on kahden ihmisen sopimus ja jos ehdot ei täyty ja toinen tieten tahtoen kieltäytyy jostain tärkeästä ja toinen joutuu pyytämään, niin sinulla on täysi oikeus sanoa sopimus irti elikkä erota.
Se on neuvottelukysymys eikä siitä voi lähteä liikkeelle että erolla ei saa uhata jos kuitenkin on aihetta ajatella että jso ei joku asia tapahtu niin sä et ole onnellinen suhteessa. Miksi ei saa sanoa että haluaa erota, jos niin pahalta tuntuu että ero käy mielessä.

 

[ap.]

Kirjoitin miehelle meilin. Yritin olla syyllistämättä ketään, enkä puolustellut tekojani. Yritin aika neutraalisti avata sitä, miltä tuntuu ja miksi asiat ovat menneet näin, ja pyysin omasta puolestani anteeksi. En yrittänyt millään lailla "pakottaa" sopimista, vaan totesin omasta puolestani olevani pahoillani tilanteesta. En usko saavani suoraa palautetta, mutta ehkä meili auttaa kuitenkin vähän. Ainakin nyt on vähän rauhallisempi olo. Kaipaan mieheltä kovasti läheisyyttä ja myönteistä palautetta ja olen kertonut sen hänelle ihan rauhallisesti jo aiemmin. Kun niihin on ilmeisen vaikeaa vastata, niin minulle tulee siitä paha mieli.

 

[oikea reaktio]

turhaa syytät itseäsi ap! Aivan turhaan!

 

[ap.]

No, on tämä meidän ihan yhteinen sekamelska, mutta yritän kantaa oman vastuuni asiassa. En halua syytellä enkä uhkailla erolla, se on _todella_ lapsellista. Jotain pitäisi minunkin oppia.

 

[voisiko olla?]

Tuota... Luulenpa, että omasta mielestään mies teki yöllä aloitteen, jonka sitten torjuit. Ja kysymällä unensaannistasi hän ehkä halusi ilmaista, että HÄN ei saa unta ja onko sinulla samoin. Kun sanoit saavasi unen, hän häipyi vierestäsi pyörimästä ja huokailemasta, että saat nukuttua nopeammin.. Jos näin, niin minusta hän oli aika huomaavainen...

Oletko varma, ettei osa tuosta vihaksi ajattelemastasi tunteesta ole valtavaa neuvottomuutta ja pelkoa, että tosiaan pakkaat kamasi ja lähdet? Ja mies lukossa myös sen takia?

 

[ap.]

Asiaa pohtineena luulen, että miehen suunnaton viha erouhkailuani kohtaan johtuu siitä, että hän pelkää sitä valtavasti. Hänellä on takanaan kaksi eri tavoin kipeää eroa. Ensimmäinen ero johtui tyttöystävän pitkäaikaisesta uskottomuudesta ja toinen ero johtui naisen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, mihin ilmeisesti sekottui mielenterveydellisiä ongelmia. Näiden takia miestä ihan varmasti pelottaa. Uskoisin, että mies on nimenomaan lukossa siksi, että häntä pelottaa ja on kurja ja ahdistunut olo.

On hyvä huomio, että mies taisi itse tehdä aloitteen yöllä. Jotenkin en ollut kauhean avoin sitä kohtaan, koska omat ajatukset olivat sekaisin ja olin oikeasti väsynyt. Lisäksi meillä asiat menevät usein niin, että minä aloitan keskustelun, mutta koska mies oli aiemmin kieltäytynyt puhumasta, niin en sitten halunnut tehdä mitään ennenkuin se olisi hänestäkin ok. Ehkä mies oli tuskainen siksikin, että minä en tarttunut hänen heittämäänsä koukkuun, näin jälkikäteen ajateltuna.

 

[ap.]

...Mutta osin miehen vihaisuudessa on kyllä sitä, että hän ei tajua, miten hän on joutunut tällaiseen erouhkailu-mylläkkään. Hän on vihainen siitä, ettei koe ansaitsevansa moista ollenkaan.