jouduin ensimmäisessä raskaudessani sairaalaan pahan oksentelun vuoksi ja huonekaverinani oli silloin nuori nainen, juuri täyttänyt 18. hän odotti toista lastaan, ensimmäisen oli saanut 16 vuotiaana. olin itse silloin 21 vuotias. puhuimme juuri nuorten äitien, varsinkin hyvin nuorten, kohtelusta niin sairaalassa kuin yleensäkin. on surullista, että nuoret odottajat tuntuvat harvoin saavan sellaista arvostusta kuin vanhemmat ja varttuneemmat. eihän äitiys ole numeroista kiinni. on varmasti totta, että 16 vuotias on vielä lapsi itsekin ja joutuu suuren vastuun eteen jos sattuu tulemaankin raskaaksi, mutta ei se tarkoita etteikö hän osaisi sitä vastuuta kantaa. ja juuri tällaisessa tilanteessa,kun tukijoita kaivattaisiin, arvostelijoita ja mollaajia kyllä kummasti alkaa löytymään. tämä huonetoverini oli mitä kultaisin ihminen ja hänestä näki, miten paljon hän lastaan rakasti ja miten toivottu silloinen masuasukki oli.
tietysti olisi suotavaa, että meistä jokainen ehtisi itse kasvaa aikuiseksi ennen kuin saisi lapsia, mutta elämä on siitä kummallinen kumppani, ettei sen kaikkia käänteitä voi suunnitella etukäteeen. ja kuten sanottu alle kaksikymppinen äiti ei ole sen huonompi kuin kolmekymppinenkään. rakkaus lapseen on tärkeämpää kuin ikä ja suuret numerot.
nostan siis hattua teille kaikille nuorille äideille ja toivotan voimia. jättäkää arvostelijat ja pahasti sanovat ihmiset omaan arvoonsa, heillä kun yleensä on juuri kaikkein vähiten asiaa.
tietysti olisi suotavaa, että meistä jokainen ehtisi itse kasvaa aikuiseksi ennen kuin saisi lapsia, mutta elämä on siitä kummallinen kumppani, ettei sen kaikkia käänteitä voi suunnitella etukäteeen. ja kuten sanottu alle kaksikymppinen äiti ei ole sen huonompi kuin kolmekymppinenkään. rakkaus lapseen on tärkeämpää kuin ikä ja suuret numerot.
nostan siis hattua teille kaikille nuorille äideille ja toivotan voimia. jättäkää arvostelijat ja pahasti sanovat ihmiset omaan arvoonsa, heillä kun yleensä on juuri kaikkein vähiten asiaa.
