hatunnosto äideille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Julia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Julia

Vieras
Huomenta naiset , lauantaina tuli 4-vuotiaan pojan kanssa oltua ja illalla kun väsymys iski poikaan, niin siinä oli otetteva kolme kovaa sanaa käyttöön. Kiristys, uhkailu ja lahjonta. Jos mies ei ymmärrä että nainen ei voi olla seksin papitar kun on neljävuotiaan uhmaikäisen kanssa taistellut koko päivän, niin mies ei todellakaan ymmärrä naista. Minusta ei ole äidiksi, mutta hatunnosto jokaiselle äidille joka jaksaa käydä töissä ja sitten hakea hoidosta riehuvan AD/HD lapsen ja sitten vielä jaksaa illalla kasvattaa lapsestaan kunnon kansalaista. Ei ihme että erotiikka ei ole päällimmäisenä mielessä, toivottavasti teillä on ymmärtäväiset miehet rinnallanne. Hyvää jatkoa kaikille äideille. Myös hyville isille jotka osallistuvat lapsen kasvatukseen aktiivisesti.
 
Oikeassa olet. On vaikea olla erotiikan kuningatar, kun olo on kuin tiskirätillä. Tämä resepti toimii aivan varmasti myös miehiin. JOS mies tekisi kaiken sen, mitä naiset edelleen yksin työpäivänsä jälkeen tekevät, niin turha olisi odottaa illalla peiton alle saapuvaksi mitään seksipetoa. Ei, ei. Siellä odottaisi munalla varustettu pikkumarttyyri, jolla olisi naama kuin elefantin p-se.

Tästä kotitöihin osallistumisesta on puhuttu viimeiset 40 vuotta. Eikä miehille mene jakeluun, että kun joskus vapaaehtoisesti tekisi edes jotain - yhteisen kodin eteen, niin moni asia olisi toisin. Myös se seksielämä. Mutta on ilmeisesti helpompaa hakea itselleen salarakas, jonka kanssa ei tarvitse lähteä markettiin ja keskustella arkeen liikkuvista asioista.

Mutta kuten aina. Onneksi niitä poikkeuksiakin on.
 
35 avioliitto vuoden jälkehen voin sanoa että parasta aikaa elämässä on olleet ne vuodet kun poikamme oli pieni. Oltihin 10 vuotta naimisis ennenkun saatiin lapsi ja se otti koville vaimolla monet hoidot ym. Sen parempaa ""pakettia"" en oo elämässäni saanu sylihin kun se poika siellä synnytyslaitoksella oli. En tienny itkeäkkö vai nauraa niin mukavalta se tuntu. Olin silloin rekkamiehenä ajoon ympäri eurooppaa voi että sitä väliin laski oikein tunteja jotta koska pääsee kotiin vaimon ja pojan luokse.Monesti lähdin työreissuun ihan itkun kanssa kun poika tuttisuussa olis halunnu mukaan. Nyt hän on jo kasvanut aikaa ulos lastenvaatteista ja on omaperhe, mutta ihan yhtä rakas isälle kuin pienenäkin. En oo oikeen koskaan tienny mitä se kasvattaminen on, onko se sitä kun hommaa lapsilleen leipää. Rakkautta oon antanu sille ihan säästelemättä ja rajojakin ,samoin vaimoni. Minulla on ollut hyvä vaimo sen parempaa kaveria ei mies voi saada, enempi pitääs sitä näis kotiaskareis auttaa mutta se miesten huushollin pito tahtoo olla vähän niinkun täälläpäin sanotahan ""köppäästä"" Kyllä mä oon mattoja puistellu ja imuroonu aina välihin ja osaan mä perunatkin keittää. Kyllä se niin on notta kyllähän ne naiset kodista vasta kodin teköö ja monesti se tahtoo ittellä ainakin kiitos unohtua. Sitä vaan pitää kaikkia vaimon tekemiä töitä ittestään selvyyksinä. Pitää tästä mennäkin ja antaa tuos sohvalla sille vaikka pusuposkelle ja sanoa että oot ollu hyvä kaveri näibn huonoolle miehelle. Hyvää talven jatkoa ja voimia kaikille äireille.
 
Mieheni kanssa on kuin eläisi lapsen kanssa. Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa joudun kokeilemaan, mutta nekään ei tehoa. On ihanaa olla palvelukodin pitäjä ja katsoa kun mies nurisee sohvalle, kun väsyttää... minä siinä siivoan sitten ja kuuntelen kun mies on toodeella väsyynyt. Ihanaa yhteiseloa, eikös ??? Eikä herra arvosta vaimon palvelualttiutta, kun saisi edes romantiikkaa palkaksi, mutta rakkauden sanoja ei irtoa vaikka polvillani kerjään.

Olen tunnekerjäläinen, hyvin pyyhkii siis !!!
 
Kyllä se siitä. Älä edes yritä olla täydellinen, kukaan meistä ei ole. Minä taistelen kahden murrosikäisen kanssa, hätäilen viikonloput heidän menojaan ja kotiintulojaan ja lasten isän suku mainostaa lapsille, että ei teidän äiti teistä osaa kasvattaa. Lasten isän kanssa en ole missään tekemisissä, paitsi lasten kautta haukkuu minua huonoksi äidiksi. Itse ei kuitenkaan suostu tapaamaan lapsia kuin tunnin verran karran kahdessa kuukaudessa. Olisi tämäkin arki kiva jakaa jonkun kanssa, mutta yksin tässä vain on selvittävä, murkuista ja heidän isänsä sukulaisistakin siinä ohessa. Omia vanhempiani en viitsi rasittaa ongelmillani. He ovat oman kasvatusvelvollisuutensa jo aikoinaaan hoitaneet ja suon heille oman aikansa. Vanhoja ja sairaita kun ovat jo molemmat. Olen kuitenkin 17 vuotta tätä yksin kestänyt, niin kyllä kestän vielä muutaman vuoden sitten lähden elämäni ensimmäiselle lomalle, yksin, ilman lapsia.
 
Katsoin eilen telkkarista tv-sarjaa Lapsityrannit. Kolmen pienen tyttären äiti oli helisemässä riiviömäisesti käyttäytyvien lasten kanssa. Jo-Nanny sai paljon hyvää aikaan ja lopulta äiti nautti äitiydestään. Naisella oli omat vanhemmat naapurissa portin takana ja aviomieskin löytyi samasta taloudesta.

Kirjoitan nyt atk-luokassa ja miehet juttelevat vieressä.
Elän muuttoruljanssin keskellä työpaikalla ja oma kone on pois käytöstä.

Jotain hyvää minunkin elämässä on. Olen saanut vain suitsutusta kasvatustehtävästäni lastemme isältä. Hyvin minä olen onnistunutkin. Kiitos siitä ihanien lapsien.

Lomalle pääsen yksin milloin vaan, mutta viihdyn kotona.

Nauroin eilen itsekseni ratikassa. Keski-ikäinen nainen tuumasi yksin ""ihmiset vain itkevät koiran kuolemaa. Mikään muu ei sitten itketäkään.""

Ajattelin ensin lähettää tuon jutun Vartti-lehden kilpailuun.
Siitä voi voittaa 25 euroa. Jääköön lähettämättä. Elleissä on paljon kivempi kirjoitella.

Yh-aika on haasteellista, mutta rikasta aikaa. Sukulaisista ei ole ollut minullakaan tukea. He ovat vain jaksaneet kysellä, joko uusi mies on löytynyt. Ei ole löytynyt, kun en etsikään.
Mihin minä miestä tarvitsen. En mihinkään.

Katsoin eilen Akuutti-ohjelmaa ja Pokka Pitää. Akuutissa Seela Sella kertoi hauskasti elämästään. Tuollaisesta elämästä minäkin haaveilen. Ohjelmassa näytettiin pätkä näytelmästä Malmitalolta. Ajattelin käydä katsomassa esityksen, mutta sitten jätin väliin. Oli tarkoitettu 60+ ikäisille.

Ohjelmapätkässä Seela sanoi: ""otetaanko tekohampaat pois kun pussataan?""

Ajattele niin, että vuosien päästä naurat yh-vuosillesi. Niin minä teen. Kannoin äsken työpaikallani vanhan pallosähkökirjoituskoneen huoneeseeni. Sanoin kaikille, että kirjoitan sillä best-seller-kirjan.

Jääkää odottamaan tuota kirjaa tai käsikirjoitusta. Sitä odotellessa voitte käydä katsomassa Laitakaupungin valot.
Katsoin eilen mainosta ratikasta ja pidin tiukasti Tatjanan tavoin huivistani kiinni.

Nämä samat asiat kirjoitin eilen Ellien viestiin, joka meni harakoille.

Tätä samaa päätöntä ajatusvirtaa, jossa ei ole järjen häivääkään.

Nyt suljen tämän tietokoneluokan läppärin ja lähden jatkamaan töitä.

Pallokoneen aikoihin elämä oli monella tavalla ihanampaa.
Ei tämä nykyaika tee aina ihmisiä onnelliseksi. Tietokoneet syövät ihmisen aikaa. Tämän ajan olisin voinut käyttää järkevämmin. Vatsa täynnä laskiaispullaa on vain kiva naputella Elleihin.

 
Moon monesti miettiny jotta mikä täs elämäs nykyihmistä hiertää. Miehetkin on sellaasia pullapoikia että eihän niistä oo enää höyryävän p...a kasan vahariskaa. Nyky miehis on liika paljoon pehemoosta, ei pärjätä enää mihinään. Silloon kun itte menin naimisiin ei siinä ollu aikaa aatella parisuhure terapioota eikä uraputkia, siinä oli uraputkea ihan tarpeheksi kun käänti kuorma-autoon keulan kohti Italiaa. Kyllä niillä reissuulla jäi joutavat kollotukset pois mielestä, jokaasesta vapaapäivästä oli kiitollineen mieli kun sai olla kotona ei ollu kännyköötä matkas se oli vaimonkin vain pakko selevitä työs ja kotona. Se oli luotettava vain omihin kouriin ja aateltava notta kyllä täs pärjätähän. Jokasesta päivästä tuon vaimoon kans on hyvämieli eisunkaan sitä kaikista asioosta aina samoon oo aateltu mutta suurimaks osaks kyllä. On se kumma jos karva vähänkin kääntyy ristihin kaverin kans niin heti ollahan eroamassa, ei kestetä minkähän laasia vastoon käymisiä. Ainahan sitä sais olla tavarat muovipussis lähtöä orottamas jos joka asiasta niin nokkahansa ottaa. Sitä on nykyaikana vaikka minkälaasta ongelmaa on räiviä tenavia ja hankalia murrosikääsiä. Itte kun oli nuori niin kukaan puhunu murrosiästä mitää ja jos uhumaa poikakersoos ilimeni niin äite vanha otti sormenpaksuusen karahkan ja antoo semmooset annokset sillä peräpeilihin notta murrokset jäi heti siihen. Ei se muori suinkaan paha ollu, se oli vain luja syränmeltään ja piti sakkisa nuhtees.
 

Yhteistyössä