Hauskinta loppuraskaudessa on se, että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anatolia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla ei olis kahdella viime kerralla ollut mikään kiire saada lasta ulos mahasta, on se vaan niin paljon kätevämpää kuljettaa sitä siellä sisäpuolella :) Kaikki lapset on kuitenkin saapuneet ennen laskettua aikaa. Nyt on menossa neljännestä rv 28+ ja maha on täysiaikaisen kokoinen, sitäkin kanniskelisin ihan ilolla jos ei töissä olisi välillä niin perhanan raskasta. Ei paljon parane rauhalliseen tahtiin käppäillä, kun keskusradiosta kuuluu "hätäsektio"...
Mikä sä oot? Siis mitä teet työksesi? :)
 
Mä muistan ikuisesti kun juostiin lopulta pihalla naapureita karkuun, kun ne aina kysy että "eikö vieläkään???" ihanku eivät olisi nähneet. Yksikin täti oikein kiihdytti kun näki meidät :D 12 pv meni yli...

Tää sama kiihdyttäjätäti muuten sai mut itkemään kun sanoin että on aika rankkaa niin se alkoi saarnata että "Nyt et saa yhtään olla pahalla mielellä, se on vahingollista vauvalle" ja mulla oli kauan jatkunut raskausmasennus :O
 
[QUOTE="vieras";26507589]Mulle soitti la:n mentyä KAIKKI ja KOKO AJAN että jokojokojoko. Mulla meni hermo, sammutin puhelimen (ja niin teki myös mies), meni kuusi tuntia niin anoppi oli kurkkimassa meidän ikkunasta![/QUOTE]
Mulla tähän pahempi lopputulos: olin synnytyssalissa käynnistettävänä, kun siellä soi puhelin. Katseltiin miehen kanssa hölmön näköisenä toisiamme, kunnes kätilö käski vastata, sen on pakko olla meille sairaalan potilasseurantajärjestelmän vuoksi. Mutta kenenkään ei pitänyt tietää meidän olevan siellä... Vaan äitini soittaa. :headwall:
 
No mun äiti soitti mulle vähintään kerran päivässä ja aina kysyi, että oletko vielä kotona, no tota olen kun kerran tähän lankanumeroon vastasin :)
Kieltämättä muutaman kerran kokeilin miehelle soittaa ja kokeilla kuka nopeasti puhelimeensa vastaa, ja vastahan se heti, vaikka esim isälleen ei ollut vastannut minuuttia aiemmin.

Ja niin sitä voi unohtaa oman tilansa, koska tilasin taksin, menin portille vastaan ison vatsani ja sairaalakassin kanssa. Kuski siinä sitten kysäisi että synnytyspolilekko, ja minä ihan vilpittömästi äijän kätkemä, että mistä sä sen tiesit?
Kuski hieman nolona, kun vaan tuota sun vatsaa ja kassia katsoin.
 
Hihii...

Eikö niin, että kun mun vanhemmat huomenna lähtee juhannuksen viettoon veneellä, niin on sikahauskaa jos soitan niille muutaman tunnin päästä puuskuttaen että "nyt se syntyy, lapsenvahdiksi ja heti!"? :saint:

Ja sitten sanon että "ähäkutti", kun niillä on pulssi kiihtynyt, verenpaine noussut, ja iskä on juuri tekemässä hienoa U-käännöstä paatilla.
 
:D
Se, että mun anoppi asuu toisella mantereella, on siis ilmeisen hyödyllistä.

Ekaa lasta odottaessa anoppi soitteli jo pari kk ennen laskettua aikaa ja kysyi että joko. Tokaa odottaessa kerrottiin miehen suvulle asiasta vasta joskus 7.-8. kuulla kaiketi, ja mies huijasi lasketun ajan olevan tyyliin helmikuun alussa vaikka se oli 23.12. Ja tätä kolmatta odottaessa ollaan tyystin vältytty anopin kyselyiltä, pari nimiehdotusta sentään saatiin (ja niille hihiteltiin :) ), en tiedä tietääkö se milloin laskettu aika edes on/oli, tuskin. Pitää kuitenkin yrittää muistaa infota myös anoppia sitten, kun hänen ties miten mones lapsenlapsensa syntyy.
Turkki on samaa mannerta :pokeye:
 
[QUOTE="vieras";26508277]Turkki on samaa mannerta :pokeye:[/QUOTE]

Aasian puolella suurin osa siitä on tähän asti ollut. Ovat vissiin siirtäneet maata sitten viime käynnin, jos se nykyään on samalla mantereella Suomen kanssa.
 
Jännää kun kaikille aina tuntuu ihmiset soittelevan ja kyselevän, mulle ei niinkään... Esikoinen syntyi rv 37+5, joten kukaan ei tainnut vielä oikein ehtiä kyselemään. Kuopus syntyi 40+2, ja silloin se olin minä joka soitteli joka päivä äidille että ääääh, ei tämä vielä tänäänkään syntynyt...

Mutta minustakin oli kyllä kivaa olla raskaana! :) Parasta oli kun sai passuuttaa ukkoa hyvällä tekosyyllä... :D Ei nyt mitään hirveän isoa, mutta muutamat imuroinnit ja kauppakassien kantamiset ja esikoisen autonvöihin laittamiset siirsin ihan hyvällä mielin miehelle sillä välin kun itse vaan vedin lonkkaa.
 
Ensimmäisen raskauden loppumetreissä oli about yhtä vähän hauskaa kuin Schindlerin listassa. Kroppa oli sanonut yhteistyösopimuksen irti jo aikoja sitten, viimeisten viikkojen kiusauksia oli vielä tuo kasvohalvaus ja petätilaan kääntymisen myötä liikkeiden loppuminen käytännössä ja laskettuun aikaan oli vielä useampi viikko. Olin jo miltei varma että tuo kuolee kohtuun tai ainakin vammautuu pahasti synnytyksessä.

Ensimmäinen hauska hetki oli se kun petätilan kääntöyrityksessä olin helpottuneena tajunnut ettei noilla lapsivesillä mitään vauvaa voida kääntää ja lääkärin tullessa huoneeseen se ensimmäinen lause: "koska olet viimeksi syönyt ja juonut?" toi kyllä riemuisan tunteen. "Se leikataan NYT!!!"

Kakkosen kohdalla oli helpompaa vaikka helteet rasittivat ja sektioa varten saatiin mennä sairaalalle kahdesti jne. Muuten vähän sumuisaa kun tuli niin pian esikoisen jälkeen eli tuntui kuin olisin ollut vaan raskaana jatkuvasti.

Mutta kolmosessa noista viimeisistä viikoista nautti. Tiesi heti että leikataan ja päivämäärä tiedossa, kunto hyvä ja oli kiva kulkea ison mahan kanssa "järkyttelemässä" ihmisiä. Jo raskauden puolivälissä sai kuulla noita "joko sulla on la ihan liki?" kysymyksiä. Äiti oli joka toinen puhelu halukas tietämään sektiopäivän ja joka toinen kerta ei. Sukupuolesta sama juttu, varmuudeksi näki enneunia molemmista että pääsisi sitten kummassakin tapauksessa sanomaan että "enkös mä silloin jo siinä unessa nähnyt että..."
 
Sain laittaa hyvällä syyllä varvassukat ja varvassandaalit jalkaan, niin koomiselle kuin ne näyttikin. Miehen oli vaan pakko kulkea mun mukana. :D
Mulla ei loppuvaiheessa turvotuksen takia mahtunu mitkään kengät jalkaan tuo oli ainoa yhdistelmä millä pystyin kulkemaan viileässä säässä.
 

Similar threads

Yhteistyössä