V
vierailija
Vieras
Olen 40-vuotias pienten lasten äiti. Kaksi korkeakoulututkintoa, ennen äitiyslomia työura jota ei ole tarvinnut hävetä.
Nyt olen työttömänä, enkä tunnu kelpaavan mihinkään.
Aina ennen oikeasti luulin, et vika on hakijassa jos työnhaku ei vedä. Nyt alkaa epäilyttää, et se ei ehkä olekaan niin. Tai en nyt vaan tajua mikä tässä mun kotonaollessa on muuttunut niin kovasti, että statukseni työmarkkinoilla on näin kovasti muuttunut.
Nyt olen työttömänä, enkä tunnu kelpaavan mihinkään.
Aina ennen oikeasti luulin, et vika on hakijassa jos työnhaku ei vedä. Nyt alkaa epäilyttää, et se ei ehkä olekaan niin. Tai en nyt vaan tajua mikä tässä mun kotonaollessa on muuttunut niin kovasti, että statukseni työmarkkinoilla on näin kovasti muuttunut.
Työssä olevat on usein omassa kuplassaan, töitä tuntuu olevan niin hirveästi että tuntuu hullulta että joku ei töitä saa. Sitten työttömänä sitä onkin ihan eri maailmassa, sen kuplan ulkopuolella, ja näkee sen toisen todellisuuden. Vähän karumman ja raaemman puolen työmarkkinoista.
