K
Kata
Vieras
Itselläni on erotilanne käynnissä; osasyynä siihen miehen pettäminen joka alkoi jo odottaessani kuopustamme. Nyt sitten toissa viikonloppuna olin baareilemassa ja törmäsin lukio-aikaiseen tuttavaan ja siinä jutellessamme kävi ilmi, että molemmat on jo sieltä hamasta menneisyydestä saakka aina "haaveillut" toisistaan... Kuinkas ollakaan, muutaman drinksun nauttineina päädyimme jatkoille ja yllätys yllätys: miehellä on avovaimo ja 8kk ikäinen lapsi. Tiesin tän siis jo etukäteen, mut eipä sitä humalassa sitten järjellä tule ajateltua.
Nyt ihan hirveät omantunnon tuskat ja itseinho.
Tulee niin voimakkaasti mieleen se, mitä itse silloin koin, kun mies hyppäsi vieraissa, kun olin raskaana jne.
Tekis mieli aivan hirveästi ottaa tähän tyyppiin yhteyttä ja puhua hänen kanssaan. Siis siitä, että selvittäisivät ongelmansa ja kertoa näin naisnäkökulmasta, miltä tuntuu olla pienen kanssa koton ja aavistaa, että miehellä on toinen mielessä.
Tosi paljon haluaisin YSTÄVÄNÄ hänelle kertoa, että harkitsee ainaki satatuhatta kertaa, enneku rikkoo perheensä.
Mutta toisaalta en tunne avopuolisoa, enkä tiedä heidän tilannettaan tarkemmin.
Kai parempoi kun ei sekaannu koko hommaan mitenkään.
Antakaa neuvoja mulle.
Nyt ihan hirveät omantunnon tuskat ja itseinho.
Tulee niin voimakkaasti mieleen se, mitä itse silloin koin, kun mies hyppäsi vieraissa, kun olin raskaana jne.
Tekis mieli aivan hirveästi ottaa tähän tyyppiin yhteyttä ja puhua hänen kanssaan. Siis siitä, että selvittäisivät ongelmansa ja kertoa näin naisnäkökulmasta, miltä tuntuu olla pienen kanssa koton ja aavistaa, että miehellä on toinen mielessä.
Tosi paljon haluaisin YSTÄVÄNÄ hänelle kertoa, että harkitsee ainaki satatuhatta kertaa, enneku rikkoo perheensä.
Mutta toisaalta en tunne avopuolisoa, enkä tiedä heidän tilannettaan tarkemmin.
Kai parempoi kun ei sekaannu koko hommaan mitenkään.
Antakaa neuvoja mulle.
