Hehee, plussahan se napsahti!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rytkäätys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja SuukkoSuulle:
Onnea raskaudestasi!! :heart: :hug: Ja paranemisia äidillesi!

Saako tiedustella, mikä siula meni vikaan viime kerralla synnytyksessä?

Hirveen pitkä tarina. Mentiin käynnistykseen su-aamuna miehen kanssa. Päivä siinä kokeiltiin kapseleita ja olin osastolla, illalla mies lähti kilometrin päähän kaverinsa luokse odottamaan kun samassa huoneessa oli 3 muutakin naista. Hoitaja silloin lupasi että saan kutsua miehen paikalle kun synnytys merkataan alkaneeksi. Puolilta öin se tapahtui, alkoi säännölliset supistukset ja kivut yltyi. Kuitenkaan supistukset eivät näkyneet juurikaan käyrillä, eivätkä ne tuntuneet lainkaan mahan puolella vaan tuntui kuin selkää olisi kirveellä veistelty. Hoitajat eivät oikein uskoneet että mulla oikeasti supisteli, mulle tuli olo että olen vainoharhainen ja luulin että se kipu oli sitten normaalia ja siihen ei saa lääkettä. Neljän aikaan yöllä olin vasta sentin auki, mutta aika kipeä. Pyysin saada mieheni paikalle. Sepä ei käynytkään koska huoneessa oli muita naisia. Vierustoverini sanoi jälkikäteen synnyttäneiden osastolla että se minun kohtelu oli kuin natsisaksasta. Edelleenkään minun ei uskottu olevan kipeä vaikka itkin ja tärisin tuskasta. Jä käyrillä supparit eivät näkyneet juurikaan. Seitsemän tunnin yksin olon jälkeen mies sai tulla paikalle, kätilö toi miehelle hiustenkuivaajan (!) että saa sillä puhallella kuumaa ilmaa mun selkään. Siinä oli "kivunlievitystä". Pyysin aamulla että joku katsoisi miten paikat ovat edenneet, mutta hoitajat sanoivat ettei "turhaan sorkita", seitsemästä yhteentoista olin todella kipeä, mutta kukaan ei lotkauttanut korvaansakaan.
Vihdoin yhdeltätoista tuli lääkäri joka totesi minun olevan 6cm auki ja kysyi kätilöiltä että miksi tämä nainen tässä vaiheessa vielä on osastolla. Minä en enää siinä vaiheessa voinut muuta kuin itkeä ja huutaa kuin elukka. Hoitajat alkoivat siinä vaiheessa kuikuilla toisiaan häpeissään ja kommentit olivat luokkaa "olipa jännä kun ei käyrillä näkynyt, oltaishan me aikaisemmin sua autettu" jnejne. Siinä sit siirryin saliin ja sain epiduraalin joka oli taivas sen 12 tunnin hikoilun jälkeen. Epiduraalia odotellessa aukenin vielä 3cm tunnissa, joten oli siinä ja siinä ehdittiinkö sitä mulle antamaan. Sit odoteltiin ponnistamisen tarvetta....
Ponnistusvaihe kesti 1h34min, sen takia että olin toivonut jossain raskauden puolivälissä täytetyssä lapussa ettei jouduttaisi leikkaamaan välilihaa, ja nuori kätilö sitten tosiaan viimeiseen saakka koetti sitä välttää. Sanoi jälkikäteen että olisi syntynyt aiemmin mutta kun olit toivonut.... Voi vittu, ensisynnyttäjän toiveilla voi pyyhkiä persettä jos se estää vauvaa syntymästä. Lapsemme syntyi välittömästi välilihan leikkauksen jälkeen, olisi siis todellakin voitu välttää yli puolentoista tunnin rääkki!
Tämä nyt oli sekava kirjoitus, ja ei varmaan edes monen korvaan kuulosta pahalta. Niinkään kipua en pelkää, mutta se, ettei minua varten siellä toiminut henkilökunta ottanut sanomisiani todesta ja vaikka synnytyksen aikana pitäisi saada olla tukihenkilö paikalla, minä synnytin 7 tuntia YKSIN. Olin todella, todella peloissani ja en osannut vaatia mitään kun ei ollut aiempaa kokemusta.
Jos olisin nyt viisaampana samassa tilanteessa ja tietäisin ettei se hoitohenkilökunta aina kaikessa ole oikeassa, VAATISIN saada lääkärin paikalle, vaatisin saada mieheni paikalle minua tukemaan, vaatisin edes jonkinlaista kunnioitusta niiltä ihmisiltä joiden piti olla apuna elämäni yhdessä tärkeimmistä tapahtumista.
 
Onnea kovasti valitsemallasi tiellä, tää arki kahden pienen kanssa on niin nannaa! :D Ei vais, onnittelut oikeasti.

Seuraavat synnytykset on lähes poikkeuksetta ensisynnytystä helpompia. Varmasti sun kannattaa käydä pelkopolilla. Jos ei muuta niin siksi, että saat merkinnän neuvolakorttiin ja papereihin. Silloin sua ehkä kuunnellaan vähän paremmin.
 
Kuulostaa kyllä kamalalta! Mulla synnytys kesti sen 19h ja mies oli koko ajan mukana, ilman en ois varmaan ollu järjissäni/jaksanut.

Mutta eiköhän seur. kerta mee sulla hyvin, ny sentää osaat vaatiaki kunnolla asianmukaista hoitoa! Mut törkeää kyllä tuollanen, etteivät kuunnelleet sua ja sun toiveita! :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Onnea kovasti valitsemallasi tiellä, tää arki kahden pienen kanssa on niin nannaa! :D Ei vais, onnittelut oikeasti.

Seuraavat synnytykset on lähes poikkeuksetta ensisynnytystä helpompia. Varmasti sun kannattaa käydä pelkopolilla. Jos ei muuta niin siksi, että saat merkinnän neuvolakorttiin ja papereihin. Silloin sua ehkä kuunnellaan vähän paremmin.

Joo, aion käydä, muuten on miehellä yks hermoraunio kaitsettavana ennen laskettua aikaa...
Ei se tosiaan se kipu... Mutta mä olin jo ihan sekaisin siitä kivusta että menetin totaalisesti itsekontrollin. Jos joku oli viitsinyt edes kertoa mitä tapahtuu, mitä kivunlievitystä on mahdollista saada tms. Mut kun ei mitään. Ja koskaan ei niin ikävä ole miestä ollut kuin silloin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuukkoSuulle:
Kuulostaa kyllä kamalalta! Mulla synnytys kesti sen 19h ja mies oli koko ajan mukana, ilman en ois varmaan ollu järjissäni/jaksanut.

Mutta eiköhän seur. kerta mee sulla hyvin, ny sentää osaat vaatiaki kunnolla asianmukaista hoitoa! Mut törkeää kyllä tuollanen, etteivät kuunnelleet sua ja sun toiveita! :(

En tiedä oliko huono tuuri mut ne kaks kätilöö jotka vastasivat minusta, eivät kyllä olleet oikeassa duunissa! Silloin sunnuntaipäivänä oli niin ihana hoitaja neuvomassa ja huolehtimassa, että sille antaisin täydet pisteet, mutta ne yököt oli ihan runkkareita, eivät vastanneet kysymyksiin ja olivat todella ylimielisiä.
Ja voin vakuuttaa että menin sinne niin aroin mielin ja nöyränä että ei ainakaan mun käytöksestä johtunut!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Onnea kovasti valitsemallasi tiellä, tää arki kahden pienen kanssa on niin nannaa! :D Ei vais, onnittelut oikeasti.

Seuraavat synnytykset on lähes poikkeuksetta ensisynnytystä helpompia. Varmasti sun kannattaa käydä pelkopolilla. Jos ei muuta niin siksi, että saat merkinnän neuvolakorttiin ja papereihin. Silloin sua ehkä kuunnellaan vähän paremmin.

Joo, aion käydä, muuten on miehellä yks hermoraunio kaitsettavana ennen laskettua aikaa...
Ei se tosiaan se kipu... Mutta mä olin jo ihan sekaisin siitä kivusta että menetin totaalisesti itsekontrollin. Jos joku oli viitsinyt edes kertoa mitä tapahtuu, mitä kivunlievitystä on mahdollista saada tms. Mut kun ei mitään. Ja koskaan ei niin ikävä ole miestä ollut kuin silloin.

onpa ollut hurja eka synnytys,en yhtään ihmettele jos pelottaa ja kauhistuttaa koko ajatus.täytyy sanoa että vaikka olin kolmatta tekemässä niin sain paskaa kohtelua osastolla,eivät uskoneet että synnytys on käynnissä kun käyriin ei tullut yhtään supistusta.mennessä sinne olin 1cm auki ja menin sairaalaan aikasten,kun matkaa on yli 100km.

laittoivat tosiaan kolmen aikaan iltapäivällä osastolle ja kuuden aikaan otettiin käyrä.puoli kahdeksan aloin makuultaan salkkareita katsomaan ja jumalattomat poltot alkoi.kävelin lasikoppiin sanomaan että menen suihkuun kun oon niin kipeä,puoli tuntia olin siellä,kävelen lasikoppiin pyytämään lääkettä kipuun,paratapsia sain,ne tuli pihalle,kävelin lasikoppiin sanomaan että menen suihkuun kun olen kipeä ja oksensin.

istuin taas puoli tuntia ja en meinannut päästä suihkusta pois,saati vaatteita päälle.kukaan ei käynyt katsomassa olenko hengissä (mies oli vielä kotona lasten kanssa) kävelin kutakuinkin huoneeseen,raahasin tuolin sängyn viereen että saan nojata siihen.sitten 9 aikaan tullaan katsomaan iltakierrolle että jaa olet noin kipeä,tuleeko kuinka tiheään supistuksia,sanoin että en oo pystynyt laskemaan (tuli niin että kun loppui niin uusi alkoi).no mepäs käymme kiertämässä ja laitetaan käyrään,onneksi lääkäri kävi ovella ja sanoi että eka katsotte kohdunsuun.

tuli hoitsuille kiire kärrätä tämä täti saliin kun olin jo 7cm auki.ukolle kerkesin soittaa että tule jos kerkeät ja saliin pääsin niin olin täysin auki.

iltahoitsu oli sitä mieltä kuudelta että aamulla saan lähteä kotiin.kaksi aikaisempaa synnytystä on olleet niin erillaisia että en osannut olla mitään vailla kun luulin että aukean hitaasti ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Onnea kovasti valitsemallasi tiellä, tää arki kahden pienen kanssa on niin nannaa! :D Ei vais, onnittelut oikeasti.

Seuraavat synnytykset on lähes poikkeuksetta ensisynnytystä helpompia. Varmasti sun kannattaa käydä pelkopolilla. Jos ei muuta niin siksi, että saat merkinnän neuvolakorttiin ja papereihin. Silloin sua ehkä kuunnellaan vähän paremmin.

Joo, aion käydä, muuten on miehellä yks hermoraunio kaitsettavana ennen laskettua aikaa...
Ei se tosiaan se kipu... Mutta mä olin jo ihan sekaisin siitä kivusta että menetin totaalisesti itsekontrollin. Jos joku oli viitsinyt edes kertoa mitä tapahtuu, mitä kivunlievitystä on mahdollista saada tms. Mut kun ei mitään. Ja koskaan ei niin ikävä ole miestä ollut kuin silloin.

onpa ollut hurja eka synnytys,en yhtään ihmettele jos pelottaa ja kauhistuttaa koko ajatus.täytyy sanoa että vaikka olin kolmatta tekemässä niin sain paskaa kohtelua osastolla,eivät uskoneet että synnytys on käynnissä kun käyriin ei tullut yhtään supistusta.mennessä sinne olin 1cm auki ja menin sairaalaan aikasten,kun matkaa on yli 100km.

laittoivat tosiaan kolmen aikaan iltapäivällä osastolle ja kuuden aikaan otettiin käyrä.puoli kahdeksan aloin makuultaan salkkareita katsomaan ja jumalattomat poltot alkoi.kävelin lasikoppiin sanomaan että menen suihkuun kun oon niin kipeä,puoli tuntia olin siellä,kävelen lasikoppiin pyytämään lääkettä kipuun,paratapsia sain,ne tuli pihalle,kävelin lasikoppiin sanomaan että menen suihkuun kun olen kipeä ja oksensin.

istuin taas puoli tuntia ja en meinannut päästä suihkusta pois,saati vaatteita päälle.kukaan ei käynyt katsomassa olenko hengissä (mies oli vielä kotona lasten kanssa) kävelin kutakuinkin huoneeseen,raahasin tuolin sängyn viereen että saan nojata siihen.sitten 9 aikaan tullaan katsomaan iltakierrolle että jaa olet noin kipeä,tuleeko kuinka tiheään supistuksia,sanoin että en oo pystynyt laskemaan (tuli niin että kun loppui niin uusi alkoi).no mepäs käymme kiertämässä ja laitetaan käyrään,onneksi lääkäri kävi ovella ja sanoi että eka katsotte kohdunsuun.

tuli hoitsuille kiire kärrätä tämä täti saliin kun olin jo 7cm auki.ukolle kerkesin soittaa että tule jos kerkeät ja saliin pääsin niin olin täysin auki.

iltahoitsu oli sitä mieltä kuudelta että aamulla saan lähteä kotiin.kaksi aikaisempaa synnytystä on olleet niin erillaisia että en osannut olla mitään vailla kun luulin että aukean hitaasti ym.

Kuulostaa perin tutulle tuo toiminta? Oliko KYS:issä? Voi että kun pitää tuolleen ulkopuolisten takia tulla noita huonoja kokemuksia! :kieh:
 

Kuumimmat

Yhteistyössä