K
kirje itselleni
Vieras
Minä elän elämääni. Onko se kuitenkaan minun. Tarkemmin katseltaessa elämään ulkopuolelta, elämäni onkin naisen, joka synnytti pojan. Tuo poika on poikani isä. Mitä teen tässä kuoressani. Elän, minä elän. Mutta MINÄ HALUAN ELÄÄ, HALUAN ELÄÄ!!
Elämää ja unelmia..naurahdan haaveilleni. Ne ovat jo haalistuneet, vaikka hiukseni vielä ei ole. Silmissä haalean sinen sävy, olisko joskus taivaan kirkkaus niissä nähty?
En lahjojani osaa käyttää, ne sisääni kätken. Kaiken kauniin näen itseni ulkopuolella. Olen kaunis, kaunis, kuten mieheni sanoo. Kaunis, kuten mieheni äiti aikanaan oli. Mitä nyt on jäljellä. Elämää, ilman ELÄMÄÄ. Voiko tämän virran kääntää? Voinko opettaa lapselleni elämän ihanuutta? Voinko tarjota parempaa kuin haalea taivas. Elämä on tässä ja nyt, koska se alkaa?
Elämää ja unelmia..naurahdan haaveilleni. Ne ovat jo haalistuneet, vaikka hiukseni vielä ei ole. Silmissä haalean sinen sävy, olisko joskus taivaan kirkkaus niissä nähty?
En lahjojani osaa käyttää, ne sisääni kätken. Kaiken kauniin näen itseni ulkopuolella. Olen kaunis, kaunis, kuten mieheni sanoo. Kaunis, kuten mieheni äiti aikanaan oli. Mitä nyt on jäljellä. Elämää, ilman ELÄMÄÄ. Voiko tämän virran kääntää? Voinko opettaa lapselleni elämän ihanuutta? Voinko tarjota parempaa kuin haalea taivas. Elämä on tässä ja nyt, koska se alkaa?
