Hei sinä, joka taannoin suosittelit "vaativia lapsia" käsitelleessä ketjussa Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa! Muita kirjan lukeneita paikalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Olen nyt lukenut melkein koko kirjan ja pakko sanoa, että oli kyllä täyttä SONTAA!

Muutama hyvä kikka tai pointti, joita ehkä sovellettuna voisi käyttää. Siis ehkä.

Huomaa kyseessä olevan lähes 30v vanha kirja - lapsentahtisuudesta ei ole kuultukaan. Jo siinä vaiheessä kun kirjassa sanottiin, että äidin ja vauvan symbioosi on katkaistava, tiesin, että mettään mennään ja ryminällä.

Jollekkin ehkä sopii tuo kasvatustyyli, minulle ei. Haluan kantaa lasta liinassa, haluan nukkua lapsen kanssa. Ja imetän juuri silloin kun lapsi haluaa, vaikka kello olisi 2 yöllä.

Ja mitä niihin "vaativiin" lapsiin tulee - jos lapsi tuolla lailla lakkaa olemasta "vaativa", ei hän sitä koskaan ole ollutkaan! Ja kyllä ne vauvat voivat itkeä ihan mahavaivojaankin tms, eikä vaan "kuoleman pelkoa".

Huh huh.

Onko kukaan muu lukenut kyseistä kirjaa? Mielipiteitä?
 
luin tuon kirjan esikoisen odotus aikana ja ihan sontaa oli kyllä koko kirja... Mutta kyllä sen opeilla lapsista saa "ei vaativia" kun sen mukaanhan kaikki lapsen viestit pitää jättää huomiotta ja lapsi saa huutaa toisessa huoneessa niin kauan kun tykkää, ei sitä tarvi rauhoitella.. Noi opit pätee samaan kuin unikoulu, eli jos lapsen tarpeisiin ei vastata niin ei se enää pyydäkään mitään...
 
Niinpä. Kannattaa muistaa, että se on hyvin yksisilmäinen yhden suurperheellisen näkemys, ei mitään muuta. Siinä neuvotaan myös sellaisia asioita joita neuvoja ei itse ole osannut tehdä lainkaan, kuten esim. imetystä.

Kirjan paras anti oli kynttilänpuhalteluvinkki synnytykseen, mutta se ei ollutkaan AW:n omaa keksintöä. ;)
 
Serkkuni suositteli kirjaa minulle, kun lapseni oli juuri syntynyt. Ja serkku noudatti itse aika orjallisesti kirjan ohjeita. Tätini onneksi käski heittää kirjalla vesilintua :D Ja mitä itse kirjaa serkulta lainattuani lueskelin, niin aika uskomatonta tekstiä juu...
 
Luin ton kirjan ihan yleisestä mielenkiinnosta. Ihan järkeviä ohjeita siellä oli joukossa, mut enpä välttämättä silti luottaisi ihmisen kasvatusneuvoihin, jonka mielestä on ihan ok käydä jossain kuppilassa vaikka joka ilta lasten nukahdettua ja jättää pienemmät lapset isompien vastuulle...
 
Lisäyksenä, en kyllä kannata toistakaan äärilaitaa, eli sitä, että koko perheen elämän vaaditaan pyörivän vauvan ehdoilla tai pidetään liinailua, perhepetiä, lapsentahtista taaperoimetystä tms. vaistovanhemmuusjuttuja yleispätevänä ratkaisuna joka perheelle. Joku tasapaino näiden välillä vois olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lisäyksenä, en kyllä kannata toistakaan äärilaitaa, eli sitä, että koko perheen elämän vaaditaan pyörivän vauvan ehdoilla tai pidetään liinailua, perhepetiä, lapsentahtista taaperoimetystä tms. vaistovanhemmuusjuttuja yleispätevänä ratkaisuna joka perheelle. Joku tasapaino näiden välillä vois olla.

Juu, en minäkään.

Liinaa käytän, jotta voin sujuvasti imettää ja kantaa vauvaa mukana ja silti olla vanhemman lapsen/lapsien kanssa kuten ennenkin. Perhepedissä meillä nukkuu imetettävä ja se joka haluaa, omatkin huoneet ja sängyt on. Jne...

Ja en tosiaan rupea meidän ratkaisuja muille tyrkyttämään. ;)
 
Mä luin muistaakseni Keltikangas-Järviseltä juuri tuon Hyvä itsetunto -kirjan. Tykkäsin. Ei mikään kikkakokoelma "näin kasvatat lapsesi" vaan syvällisempää tietoa itsetunnon kehityksestä.
 
Sontaa suurimmaksi osaksi juu. Luin itse kirjan mielenkiinnosta joskus teininä ja tykkäsin, että tämä kirja on muistettava, jahka oman lapsen saan. Odotusaikana kävin sitten hakemassa kirjan kirjastosta ja lähinnä veetutti koko se aika, mitä kirjaa luin, joten palautin pian takaisin kirjastoon. Ikä, kokemus ja oma koulutus sekä työ antanut hieman erilaisia eväitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jesus Christ Superstar:
Mä itse asiassa olen kokienut kirjan hyödyllisenä. Varsinkin ateriamallin asioita.

On kirjassa myös juttuja, jotka sivuutan, kuten yösyöttöjen lopetus varhaisessa vaiheessa.
Samoin. Tykkään kirjan ideologiasta, mutta kaikkia neuvoja en noudata.

Paljon on siitä tarttunut mukaan... vakiomalli, yksinleikki, osallistuminen, junttaus, vaunutus...

Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Samoin. Tykkään kirjan ideologiasta, mutta kaikkia neuvoja en noudata.

Paljon on siitä tarttunut mukaan... vakiomalli, yksinleikki, osallistuminen, junttaus, vaunutus...

Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Juu, aika lailla samoilla linjoilla ollaan.

Mutta sitä junttausta minen tajua. Että miten se tehdeään siis. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jesus Christ Superstar:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Samoin. Tykkään kirjan ideologiasta, mutta kaikkia neuvoja en noudata.

Paljon on siitä tarttunut mukaan... vakiomalli, yksinleikki, osallistuminen, junttaus, vaunutus...

Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Juu, aika lailla samoilla linjoilla ollaan.

Mutta sitä junttausta minen tajua. Että miten se tehdeään siis. :ashamed:
Meillä on junttauksesta jäänyt se toinen käsi pois eli se on vaan sellaista rytmikästä pyllyntaputusta. Toimii kuin taika - just laitoin vauvan nukkumaan vähän "väärään" aikaan ja paikkaan kun oli reissussa ja meni päivä vähän sekaisin, ja sinne se junttaamalla sammui hups vaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Mutta tuohan on taas itsestään selvää!

Siinä taannoisessa ketjussa joku piti tuota niiiiin ihmeellsenä keksintönä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Alkuperäinen kirjoittaja Jesus Christ Superstar:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Samoin. Tykkään kirjan ideologiasta, mutta kaikkia neuvoja en noudata.

Paljon on siitä tarttunut mukaan... vakiomalli, yksinleikki, osallistuminen, junttaus, vaunutus...

Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Juu, aika lailla samoilla linjoilla ollaan.

Mutta sitä junttausta minen tajua. Että miten se tehdeään siis. :ashamed:
Meillä on junttauksesta jäänyt se toinen käsi pois eli se on vaan sellaista rytmikästä pyllyntaputusta. Toimii kuin taika - just laitoin vauvan nukkumaan vähän "väärään" aikaan ja paikkaan kun oli reissussa ja meni päivä vähän sekaisin, ja sinne se junttaamalla sammui hups vaan :)

Eli loppupeleissä kyseessä ei ole mikään Wahlgrenin innovaatio, vaan iän kaiken äitien käyttämä keino rauhoitella vauvaa: taputetaan pyllylle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Mutta tuohan on taas itsestään selvää!

Siinä taannoisessa ketjussa joku piti tuota niiiiin ihmeellsenä keksintönä....
En mä tiiä onko se niin itsestään selvää... etenkin jos "vauva määrää" mitä tehdään ja mihin aikaan ja miten niin sehän on just päinvastoin silloin. Lapsentahtinen Wahlgren on omalla tavallaan, mutta ei niin että vauva on se joka johtaa.

Ja tuo osallistuminenkin, sitä käsitettäkin kirja käsittelee aika laajasti, ja se on mun mielestä myös usein hukassa kun lapsi erotetaan omaan karsinaansa omien lelujensa ja leikkiensä kanssa eikä oteta mukaan siihen mitä perheessä ja maailmassa tapahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Alkuperäinen kirjoittaja Jesus Christ Superstar:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Samoin. Tykkään kirjan ideologiasta, mutta kaikkia neuvoja en noudata.

Paljon on siitä tarttunut mukaan... vakiomalli, yksinleikki, osallistuminen, junttaus, vaunutus...

Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Juu, aika lailla samoilla linjoilla ollaan.

Mutta sitä junttausta minen tajua. Että miten se tehdeään siis. :ashamed:
Meillä on junttauksesta jäänyt se toinen käsi pois eli se on vaan sellaista rytmikästä pyllyntaputusta. Toimii kuin taika - just laitoin vauvan nukkumaan vähän "väärään" aikaan ja paikkaan kun oli reissussa ja meni päivä vähän sekaisin, ja sinne se junttaamalla sammui hups vaan :)

Eli loppupeleissä kyseessä ei ole mikään Wahlgrenin innovaatio, vaan iän kaiken äitien käyttämä keino rauhoitella vauvaa: taputetaan pyllylle.
Ei sitä enää voi käyttää kun vauvat nukkuu selällään... :D

Niin joo toi mahallaan nukkuminen on tarttunut sieltä myös, tai ainakin siihen oon saanut vahvistusta Wahlgrenilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Erityisesti pidän Walgrenin filosofiasta että aikuinen toimii lapsen oppaana maailmaan, ja lapsi on vauvasta asti lauman jäsen ja osallistuu lauman toimintaan ja on tarpeellinen ja tärkeä.

Mutta tuohan on taas itsestään selvää!

Siinä taannoisessa ketjussa joku piti tuota niiiiin ihmeellsenä keksintönä....
En mä tiiä onko se niin itsestään selvää... etenkin jos "vauva määrää" mitä tehdään ja mihin aikaan ja miten niin sehän on just päinvastoin silloin. Lapsentahtinen Wahlgren on omalla tavallaan, mutta ei niin että vauva on se joka johtaa.

Ja tuo osallistuminenkin, sitä käsitettäkin kirja käsittelee aika laajasti, ja se on mun mielestä myös usein hukassa kun lapsi erotetaan omaan karsinaansa omien lelujensa ja leikkiensä kanssa eikä oteta mukaan siihen mitä perheessä ja maailmassa tapahtuu.

Lapsentahtisuus ei tarkoita, että kaikki pyörisi lapsen ympärillä, vaan että hänen tarpeisiinsa vastataan silloin, kun hän tarvitsee. Esim: vauva saa rintaa kun haluaa, niin pajon kun haluaa. Silti hän on se, joka sopeutuu perheen elämään, kulkee mukana jne.

Ja tuosta osellistumisen hukassa olosta olen kanssasi täysin eri mieltä. Päiväkoti on mielestäni ainoa paikka missä lapset ns eristetään, kotonahan he toimivat äitinsä kanssa, "auttavat" askareissa jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Ei sitä enää voi käyttää kun vauvat nukkuu selällään... :D

Niin joo toi mahallaan nukkuminen on tarttunut sieltä myös, tai ainakin siihen oon saanut vahvistusta Wahlgrenilta.

Nykysuositus on nukuttaa vauva selällään. Se kuinka moni sitä noudattaa ja millä motiivilla, on asia erikseen...

Meillä vauva nukkuu selällään tai kyljellään perhepedissä, vaunukopassa mahallaan sisällä, ulkona selällään. Ja vauvaa ei ole karaistu ulkoilmaan eikä nukuteta vähintään kerran päivässä ulkona. Vauva nukkuu missä milloinkin, vaunuissa, kopassa, liinassa tai sylissä.
 
Hankin tuon kirjan jo ennen kun aloin odottamaan esikoistani ja pidin tekstejä pääosiltaan ihan asiallisina, eli Annan oppien mukaan olen lapseni kasvattanut. Hyvin on mennyt joten en valita.
 

Yhteistyössä